Challenge Turku 30.7.2023

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna oli tarkoitus suunnata Turkuun kohti kesän toista triathlon-starttia kun Challenge-brändin tapahtumassa oli sunnuntaina vuorossa puolimatkan kilpailu, joka toimi samalla kyseisen matkan sm-kisana. Minulla alkoi samalla parin viikon lomapätkä joten mukaan pakattiin varusteiden lisäksi koko perhe ja reissua oli tarkoitus venyttää kisan jälkeen muutamalla päivällä poiketen muunmuassa Muumimaailmassa. Auto pakattiin ja Turkuun hurautettiin jo lauantaina, sillä lähtö olisi sunnuntaina aamupäivällä joten silloin matkaaminen ei varsinkaan lasten kanssa olisi kovin mielekästä. Ja olihan siinä autossa hiukan pakkaamista kun koko porukan muiden tavaroiden lisäksi piti kisavarusteetkin (joita triathlonissa on muuten yllättävän paljon) saada mukaan, etenkin kun sitä aina mieluiten pakkaa pienen pyöränhuoltoarsenaalin mukaan kaiken varalta. Ja menomatka saatiinkin tehdä sen verran sateisessa kelissä että perillä ensimmäinen operaatio oli katolla matkustaneen pyörän kuivaus ja ketjun öljyäminen, onneksi kisapäivälle ennustettiin mukavaa poutasäätä. Majoituimme keskustan tuntumassa erään vaimoni ystävän pienehkössä asunnossa (isäntäväki oli itse mökillä) josta oli juuri passeli kilometri tai pari kisapaikalle, joten lauantai-iltana oli helppo käydä noutamassa kilpailumateriaalit valmiiksi samalla hiukan ympäristöön ja kisa-alueeseen tutustuen. Voin muuten lämpimästi suositella jokaiselle vähemmän kokeneelle triathlonistille ajoissa kisapaikalle tuloa, ainakin itse koen varusteiden välppäämisen viimetingassa erittäin stressaavaksi kun pitäisi ennemmin keskittyä lämmittelyyn ja henkiseen latautumiseen.

Kisa-aamuna sitten heräsin taas tuttuun tapaan kukonlaulun aikaan ja yritin pienessä asunnossa saada aamupalaa aikaan herättämättä koko muuta porukkaa. No heräsiväthän ne jokatapauksessa ennen kuin oli aika suunnata kisapaikalle. Itse lähdin sinne selkeästi muita ennen sillä haluan yleensä olla viimeistään noin tuntia ennen lähtöä paikalla juurikin yllämainituista syistä. Eli tavarat reppuun ja pyörän selkään ja kohti kisakeskusta. Paikalle saavuttua pyörän ja kypärän tarkistus järjestäjän toimesta ja sitten vain etsimään vaihtoalueelta omaa (numeroitua) paikkaa. Aamu oli viileähkö, mutta aurinkoinen joten märkäpuvun pukemisen kanssa ei kannattanut kiirehtiä, joten ehdin rauhassa laittaa kaiken vaihtopaikalle valmiiksi. Täällä oli käytössä muoviset laatikot pyörän vieressä joihin sai varusteensa asetella parhaaksi katsomallaan tavalla, vaikka toki myös värikoodatut varustepussit oli jaettu. Homma oli kaikenkaikkiaan pykälää pienimuotoisemman ja rennomman oloista kuin Lahdessa järjestettävässä Ironman-brändin tapahtumassa. Aikani ihmeteltyäni totesin että nyt on hyvä hetki taistella märkäpuku päälle, ja aikani jumpattuani kuin ihmeen kaupalla sainkin sen itse kokonaan ylle, useimmiten joudun kysymään joltain apua vetoketjun kanssa. Lähtöpaikan lähelle, kohtaan josta kisassa vedestä noustaisiin, oli laitettu lämmittelyalue jossa oli mahdollista käydä hiukan uimassa ennakkoon. Tavoistani poiketen päätin käyttää mahdollisuuden hyväksi tällä kertaa, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Uintihan siis oli Aurajoessa, Varvintorin toimiessa kisakeskuksena ja vaihtoalueena, ja koska en ole ennen tähän kisaan osallistunut niin en myöskään ollut ennen uinut Aurajoessa. Ensinnäkin vesi oli yllättävän kylmää, mikä olisi voinut hiukan säikäyttää jos asian olisi todennut vasta startissa (se kun tehdään vielä lisäksi laiturilta hyppäämällä) ja samoin minut yllätti veden suolaisuus (oltiin siis melko lähellä kohtaa jossa joki laskee mereen). Tästä kisasta sai myös sellaisen meriitin että on "uinut Aurajoessa selvinpäin" kuten (kirjoitushetkellä) vastavalittu presidenttimme vitsaili muutamaa minuuttia ennen starttia.

Lähdön aika koitti ja yleinen sarja (=parhaat) starttasivat ensin yhteislähtönä suoraan vedestä. Me ikäsarjoihin kuuluvat aloimme sitten hyppiä jokeen pienissä erissä laiturilta niinsanotusti "rolling start" tyyppisesti, eli jokaisen oma ajanotto lähti käyntiin kun ylitti laiturilla olevan lähtölinjan. Uinti tapahtui niin että ensin mentiin hiukan matkaa ylävirtaan vasemmanpuoleista liikennettä käyttäen, jossa kääntöpaikalla sitten käännyttiin pitkälle siivulle alavirtaan päin, uitiin sitä reunaa selkeästi ohi lähtöpaikan aina toiselle kääntöpaikalle asti ja siitä sitten taas ylävirtaan kohti rantautumispaikkaa. Tuota virtausta ei siis voi parhaalla tahdollakaan havaita aistinvaraisesti, että mistään dramaattisesta "vastavirtaan kamppailusta" ei ole missään tapauksessa kyse, vaikka kuulostaisihan se toki hienolta ja hurjalta. Kisana koko Challenge Turku on itseasiassa melko epädramaattinen, joki kun asettaa melko selkeän reitin jolla on reunat joten uinnissa ei radikaaleja suunnistusvirheitä oikein pääse käymään yhtä helposti kuin avoimemmalla järvenselällä voisi, pyöräilykin on todella tasaisenpiirteistä moottoritietä suurimmalti osin. Itse kun en ole kovin kokenut kisaaja tai avovesiuimari niin tykkään hakea omat linjani pahimpien ruuhkien ulkopuolelta, mikä olikin täällä helppoa ilman että harhautuu pahasti sivuun reitiltä. Niinpä uintiosuus meni melko tasaisen vakaissa merkeissä ja vetojen välissä ehti hieman jopa ihastella purjelaiva Suomen Joutsentakin.

Kun noin 1900 metriä pitkä uintiosuus oli saatu suoritettua (ajassa 33:50) oli aika könytä ylös joesta kohtuullisen jyrkkää ramppia pitkin, jossa onneksi oli järjestäjän toimesta auttavia käsiä vetämässä uimareita kuiville. Myös muu perhe oli ilmestynyt paikalle tsemppaamaan, mikä aina ilahduttaa. Pieni juoksuosuus johdatti vaihtoalueelle jossa oli tarkoitus päästä märkäpuvusta eroon, kiinnittää numerolappu ja pistää kypärä päähän, jonka jälkeen pyörä tuli taluttaa vaihtoalueen ulkopuolelle merkitylle viivalle, josta alkaen satulaan sai nousta. Tämä on siis ihan turvallisuussääntö jolla halutaan rauhoittaa vaihtoaluetta etteivät kisaajat törmäilisi toisiinsa miten sattuu. Pyöräilyreitti johdatti ensin siirtymäosuutta kaupungin läpi kohti Helsinkiin vievää moottoritietä, jossa oli pätkän matkaa suljettu kummankin puolen "ohituskaista" ajoneuvoliikenteeltä (kuten toki myös tämä siirtymäosuuskin) ja moottoritieosuutta ajettiin sitten kolme kierrosta ennen paluuta saman siirtymän kautta kisakeskukselle. Kauemmalla kääntöpaikalla oli myös huoltopiste josta sai nestettä ja geeliä järjestäjän toimesta, eli yhteensä kolmesti oli mahdollisuus vaihtaa tyhjät pullot täysiin. Tämä huomioiden ihmettelin monen kisaajan varustusta, kun erittäin paljon näki sitä että kannettiin kolmea ja jopa neljää pulloa kokoajan mukana, jollain oli jopa juomareppukin mikä on tässä lajissa hieman erikoisempi ratkaisu. Itse en tämmöisellä 90km matkalla edes kykenisi juomaan yli kolmea pullollista missään oloissa, ja tuon päivän oloissa taisi mennä reilu kaksi. Ja kun täydennystä saa kuitenkin tarvittaessa suhteellisen tiheään niin kannattaako kantaa neljää pulloa mukana, jos joku sellaisen määrän saa yleensä juotua? No jokainen päättää tietysti omasta taktiikastaan, ja toki on sanottava että nämä vedenkantajat eivät olleet aivan kärkipään menijöitä.

Kuten mainittu, pyöräily on suurimmaksi osaksi moottoritiellä, joten linjat ovat suoria (pl kääntöpaikat) ja profiili sellainen että käytännössä koko ajan mennään joko loivaa ylä- tai alamäkeä, eli varsin nopea reitti varsinkin jos vertaa vaikka Lahden kisaan. Pyöräily on minulle näistä kolmesta lajista se selkeästi heikoin ja kun olin uinnin jälkeen letkassa melko korkealla, tarkoitti se että minua ohitettiin reitin varrella melko paljon, mikä on kyllä sinänsä tuttua. Tässä kisassa olikin hauskaa se, että kun samaa lenkkiä kierrettiin useasti niin muita kisailijoita näki huomattavasti normaalia enemmän kun eri kierroksilla menevät saivat ohitella toisiaan, ja pääsi tietenkin myös ihailemaan hetkittäin kärjen vauhtia. Yleensä olen pyöräosuudet ajanut melko "varman päälle" välttääkseni isommat ongelmat juoksun aikana, mutta koska tiesin olevani hyvässä juoksukunnossa ajattelin tällä kertaa mennä hiukan isommalla riskillä. Riski ei realisoitunut, en hyytynyt kummemmin pyöräilyn tai juoksunkaan aikana. Pyöräilyyn kului aikaa 2:39:37, selkeästi vielä liian kauan hyviä kokonaistuloksia ajatellen, mutta täytyyhän sitä jotain kehitettävää jättää tulevaisuuteen :)

Toinen vaihto sujui ongelmitta ja juoksuosuus pääsi alkamaan. Reitti kulki Turun linnan ja sataman, sekä Aurajokirannan ympäristössä, ja samaa lenkkiä kierrettiin 3,5-kertaa joten matkalla näki melko hyvin taas muita menijöitä eri kierroksilla, välillä jopa ruuhkaksi asti. Vaikka päivä ei sinänsä ollut hirvittävän lämmin, oli kuitenkin selkeästi yli 20 astetta, ehkä jopa lähempänä 25:ttä, joka tuntui viileän heinäkuun jälkeen todella lämpimältä ja ilmassa oli suoranaista hellekisan tuntua. Juoksu kulki odotetun hyvin ja pääsin huikkaamaan vaimolle jossain kohdassa että "nyt tulee hyvä aika", mikä sinänsä ei ole yllätys, Turussa on reitti sen verran nopea. Juoksun puoliväliin asti ajattelin tässä alitetaan 5 tuntia melko varmasti, mutta loppua kohden tajusin että mennään vielä selkeästi tuonkin ali. Ja kun minulle tuli pienoisena yllätyksenä että juoksureitti oli hiukan alimittainen (puolimatkan kisassa pitäisi olla puolimaraton, mutta järjestäjien mukaan tämä reitti vain 20,6km) niin tupsahdinkin maaliviivalle ajassa 4:49:57 mihin olin erittäin tyytyväinen, vaikka se ei oikeuttanutkaan omassa ikäsarjassa kuin 18 sijaan (42 starttaajaa). Maalissa imin nestettä minkä kerkesin, sillä keli oli verottanut huonosti lämpöön tottunutta kovalla kädellä. Tämän jälkeen yleisön puolelle moikkaamaan omaa ja erään Turussa asuvan ystäväni perhettä, tällä köörillä oli sitten tarkoitus lähteä syömään jotain palauttavan tuhtia, toki ensin piti käydä vaihtoalueella keräämässä kisaamisessa tarvittu omaisuus pois lojumasta.

Kuten tosiaan minulla on hyvin selkeästi tiedossa, pyöräily on minulle selkeästi heikoin lenkki. Siitä kertokoot se fakta että olin oman sarjani 42 osallistujasta pyöräilyn osuusajoissa sijalla 27, kun taas uinnissa kymmenes ja juoksussa neljäs! Sama trendi on tuttu aiemmistakin kisoista, ja tälle kesälle sitä toki vielä ylikorosti se että keväällä juostun Karhunkierroksen takia koko viime talvi meni lähinnä juoksuharjoittelun parissa. Uintiin en ole tähänkään asti juuri panostanut, se sujuu ihan riittävän hyvin näinkin ja rajallisella ajalla siihen panostaminen ei juurikaan kannata, sillä se on osuuksista ajallisesti niin paljon muita lyhyempi ettei sieltä ole suurta hyötyä löydettävissä kovinkaan helpolla. Sen sijaan ensi kauden isoin tavoite olisi kehittää pyörän kulkua, mutta mieluiten niin ettei juoksu paljoa kärsisi. Kirjoittelen tätä maaliskuun alkupuolella, joten alle neljän kuukauden kuluttua tiedämme miten hyvin tavoite onnistui kun ensi kesän (luultavasti) ainoa triathlonstartti (ja koko kauden päätavoite), eli Lahden puolimatkan kisa on takanapäin.