Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Sitten päästäänkin raportoimaan yhdestä vuoden odotetuimmasta jutusta, eli omajärjestämästäni brevetistä. Ensimmäinen kerta kun mokomaa kokeilin oli viimevuoden elokuussa "Aja yö ulkona" teemalla, mutta silloin minulta itseltäni jäi itse ajaminen hieman piippuun teknisen ongelman vuoksi, joten nyt oli suuret toiveet päästä myös kokemaan järjestäjän rooli tien päällä. Toki viikolla ennen tuota hieman oli uhkakuvia ilmassa kun lapsilla alkoi ilmetä pientä köhää, mutta onneksi kukaan perheestä ei sairastunut sen isommin. Järjestäjän homma ei tämmöisessä ole sinänsä mikään kovin kummallinen, ei tarvitse kuin suunnitella reitti, laatia ilmoitus ja ottaa ilmoittautumiset vastaan, sitten hieman ennen tapahtumaa laitoin kaikille ilmoittautuneille sähköpostilla vielä hieman lisäohjeita ja kaiken kukkuraksi varmistin että minulla on brevet-kortteja tarpeeksi. Niistä aloin hieman stressata n 1,5 viikkoa etukäteen kun laskin että kotoa löytyvä määrä saattaa mennä hilkulle riippuen miten ...

Kirjoitetaas tästäkin lyhyt raportti, Tallinnasta on horistu nyt niin pitkään ja perusteellisesti että josko päästän molemmat lukijat hieman vähemmällä tällä kertaa. Tuopin jäljet on minun useimmiten ajamani brevetti ja alan jo seota laskuissa, uskoakseni tämä oli nyt viides kerta. Vaikka reitti on pysynyt samana koko ajan, tällä kertaa oli annettu mahdollisuus ajaa alkumatkasta yksi kohta hieman eri reittiä, sillä alkuperäisellä reitillä oli sen verran merkittäviä tietöitä että tuo kohta olisi ilmeisesti ollut tympeä ajettava. Päätin mukaan lähtemisestä noin viikkoa ennen ajoa, sillä en Tallinnan jälkeen ollut halunnut ihan heti lyödä asiaa lukkoon vaan halusin kuulostella oloani ja yleistä jaksamista, mutta koska tuossa ei tuntunut olevan mitään kehnoa niin ajattelin käydä ajamassa tuon pois kuleksimasta. Pienen reittivariaation lisäksi uutta oli tällä kertaa se että jouduin kulkemaan paikalle junalla. Tässä ei sinällään ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta koska Tuopin jäljet aloi...

Heti Lahtijuoksusta seuraavalla viikolla oli helatorstai, ja arkipyhän kunniaksi ilmoittauduin mukaan Helsingistä ajettavalle 200km brevetille jonka reitti suuntasi Porvoon seudulle. Ilmeisesti oli ainakin toista kertaa samalla reitillä ja samalla päivämäärällä järjestetty juttu, itse en ollut aiemmin mukana. Muutenkaan tuolla Helsingin ja Porvoon välisellä seudulla ei ole aiemmin tullut juuri pyöräiltyä, Porvoossa ja siitä itään olen kyllä joskus jollain omalla retkellä suhaillut. Lähtö oli Pukinmäen Shelliltä aamukahdeksalta ja koska vaimolla oli autolle tarvetta niin otin taas junakyydin. Vaikka rata menee aivan Pukinmäen ohi, harmillisesti Lahdesta liikennöivät Z-junat eivät pysähdy siinä, vaan ainoastaan Tikkurilassa tai Pasilassa, joten valitsin jäädä pois näistä ensimmäisessä. Siitä oli suhteellisen helppo polkea lähtöpaikalle, siirtymää taisi olla joku 7km ja "maalaisena" olin tottakai laatinut itselleni reitin ajotietokoneeseen valmiiksi, muuten tuo olisi mennyt taku...

Nythän se brevettikausikin tuli sitten tosiaan avattua, ja oikein mukavissa merkeissä. Pääkaupunkiseudun brevet-kauden avaa perinteisesti tämä Espoon Bembölestä lähtevä ajo, Lahdessa toki ajetaan usein jo viikkoa ennen, mutta tällä kertaa en päässyt sinne mukaan joten valitsin tämän. Reitti oli minulle sinänsä uusi vaikka osa teistä on toki tuttua Tuopin Jäljistä, ja pieni osa jopa muutenkin vaan. Isointa ennakkopohdintaa tahtoi aiheuttaa sää, sillä ennusteet näyttivät pitkin viikkoa vaihtelevasti lumi-, räntä- ja vesisadetta, sekä hieman aurinkoakin iltapäivälle. Tältä pohjalta mietin vielä pitkälle edelliseen iltaan asti lähdenkö gravelilla jossa hieman leveämmät ja kuvioidummat renkaat lunta ja sohjoa taltuttamaan, vaiko kenties uskaliaasti uudella, vasta pari lenkkiä testatulla, juurikin näitä brevet-hommia varten rakennetulla pyörällä jossa alla sileät maantiekumit. Mieli teki tietysti testaamaan uutta pyörää tositoimissa, mutta siinä oli pari muutakin muttaa renkaiden lisäksi, ni...

Huomasin tuossa että edellisestä tekstistä on vierähtänytkin jo jopa neljännesvuosi, joten lienee aika hieman päivittää tilannetta. Oleellisin syy siihen miksi kirjoitettavaa ei ole ollut lienee se että helmikuussa sairastuin flunssaan juuri ennen Tiirismaa Winter Trailiä, johon kerkesin juuri ilmoittautua alle viikko ennen kisaa. Oli tarkoitus käydä puolustamassa viime vuotista kakkossijaa 10km matkan otsalamppuversiossa, mutta se jäi nyt väliin. Tuloksia vilkaistuani voin todeta harmikseni, sillä niiden perusteella voittokaan ei olisi ollut mitenkään mahdoton ajatus. Ja tämän takia siis siitä kisasta ei tullut mitään kirjoitettavaa. Itse flunssa meni suhteellisen nopeasti ohi kuten tavallista, mutta taudin jälkeen jäi usean viikon kestänyt omituinen vatsakipu, mikä esti kaiken järkevän harjoittelun, joten näinollen helmikuu meni siinä mielessä melkolailla harakoille. Maaliskuussa iski toinen flunssa mikä pakotti keskeyttämään/keventämään harjoittelua noin puolentoista viikon ajaksi. ...

Joulun tietää lähestyvän varmasti kun pääsee jälleen ajamaan Talvipäivänseisausta ! Olin tällä kertaa mukana muistaakseni neljättä kertaa ja joka kerran on ollut melko erilainen sää, nyt oli saanut jännittää koko viimeisen viikon sitä mihin vaihtuvat ennusteet kääntyisivät loppujen lopuksi. Kun ajamaan piti lähteä lauantai-iltapäivänä, niin vielä torstaina ja perjantaina aamupäivällä oli ollut aivan täysi vesikeli ja lumia oli paljon sulanut pois, toki viikon mittaan oli ollut myös kunnon pakkassäätä. Perjantaina illasta sitten meni pakkaselle joten kaikki paikat olivat lauantaina aivan jäässä ja polanteisia, joten ei auttanut kuin aloittaa lauantaipäivä vaihtamalla vihdoin nastarenkaat pyörään alle. Olin asiaa vetkuttanut jo pitkään pelkästään siinä toiveessa että keli sallisi ajaa tämän reissun ilman niitä, mutta uskottava oli. Alkuiltapäivästä kun olin saanut nuoremman lapsen päiväunille toin pyörän sisään ja aloin pakkailemaan tarvittavaa varustusta sen kyytiin, ja tavaraahan taas ...

Helsinki Marathon Loppukesään meinasi muodostua pienoinen putki kuin sattumankaupalla, kun huomasin että minullahan on elo-syyskuun taitteessa kolmena viikonloppuna putkeen urheilumenoa. Ensimmäisenä piti olla 24.8 Helsinki Marathon johon en vielä neljä viikkoa ennen lähtöä tiennyt olevani menossa. Siskoni oli ilmoittautunut kyseiseen tapahtumaan jo edellisvuonna ikäänkuin haasteena itselleen (hänellä ei ole kovin kummoista juoksutaustaa), mutta oli jo joutunut siirtämään osallistumista vuodella. Heinäkuun lopulla tulin kysäisseeksi miten juoksut ovat kulkeneet ja hän kertoi erinäisistä aiheeseen liittyvistä ongelmista ja vaivoista ja totesi ettei ole menossa lähtöviivalle missään tapauksessa. Ja sitten hän samalla heitti puoliksi vitsillä kysymyksen haluaisinko minä mennä? Osallistumisoikeutta hän ei enää voisi siirtää toista kertaa eteenpäin ja uhkana oli että se jäisi täysin käyttämättä, mutta nimellistä maksua vastaan sen voisi siirtää toiselle nimelle. Alkuun emmin asiaa varmaan n...

 Huhtikuisen tapahtumarumban aloitti 200km brevetti (brevetti? ks randonneurs.fi tai aiemmat tekstit) joka järjestettiin Lahdessa (muuten tuskin olisi tässä kohtaa tullutkaan lähdettyä). Kyseessä on siis maantieversio ajosta joka syksyllä mentiin enemmän sorateille painottuen (ks teksti siitä). Viikkoa aiemmin pääsiäisenä näytti hyvinkin keväiseltä ja itsekin hiukan esivalmistelin maantiepyörää sillä ajatuksella että sen ehkä voisi ottaa käyttöön, mutta alkuviikon takatalvi huuhtoi moiset harhakuvitelmat. Viikon mittaan satoi kahteen otteeseen kunnolla lunta ja viikonlopun sääennustekin eli viikon mittaan täydellisestä brevet-kelistä (=lunta, räntää, vettä, kylmää) kohtuulliseen (=vain kylmää). Sen verran oli kuitenkin kevättä rinnassa että olin pääsiäisenä ehtinyt vaihtaa gravel-pyörästäni takarenkaan ei-nastalliseen versioon, joten sillä mentäisiin. Perjantaina taivas töräytti vielä illasta tosiaan kevyen lumikerroksen maahan joten lauantaiaamuna sain raahautua Lahden Rautatiea...

Aiemmin syyskuussa tuli ajettua vuoden toinen 200km brevetti, Mikko Mäkipään järjestämä Tuopin Jäljet. Ai mikä ihmeen brevetti? Ks edellinen tekstini  tai randonneurs.fi . Suomen järjestetyistä breveteistä valtaosa on a) keväällä ja b) pääkaupunkiseudulla, mikä on usein tehnyt niistä minulle hieman hankalia, mutta Tuopin jäljet on onnistunut jotenkin osumaan kuvioon sen verran hyvin että tämä taisi olla minulle jo neljäs kerta, ja kyseessä oli myös aikanaan ensimmäinen brevettini jonka myötä ihastuin koko touhuun ylipäätään. Tässä kyseisessä brevetissä reitti vie Helsingistä ainoalle kontrollille Liesjärven Keppanakellariin (missä tottakai ateria ja tuopillinen kuuluvat konseptiin vahvasti) ja sitten hiukan eri reittiä takaisin. Samalla kyseessä on ikäänkuin pk-seudun brevettikauden päätös. Tuopin jäljet starttaa perinteisesti kolmelta iltapäivällä, joten aamulla ei ole niin kovin kiire kotoa Helsingin suuntaan. Olin sopinut erään siellä asuvan kaverini kanssa lounastreffit ennen l...

 Seuraavaksi muistellaan syyskuun viimeisenä päivänä ajettua Evon Kierto -nimistä 200km brevettiä. Ai mitä? Brevet on ei-kilpailullinen pitkänmatkanpyöräily jossa ainoana virallisena tavoitteena on ajaa annettu reitti määräaikaan mennessä ja osoittaa kulkemisensa korttiin kontrolleilta kerättävillä leimoilla/allekirjoituksilla. Lisätietoa aiheesta täällä.  200 kilometrillä (joka on siis lyhyin brevet-matka) aikaraja on 13,5h joka tulee tasaisen etenemisnopeuden 15km/h mukaan. Jokainen ikinä maantiepyörän selässä hiukankaan ollut ymmärtää että tuo ei ole etenemisnopeutena kovin kummoinen sinänsä, mutta on toki muistettava että kello ei pysähdy esim tauon tai rengasrikon ajaksi vaan kaikki ajoon liittyvä on hoidettava tuossa ajassa. Ja pidemmillä matkoilla mahdolliset nukkumiset myös. Evon Kiertoa järjestää Sampsa Puikkonen, reitti on hieman vaihdellut vuosien varrella, nyt mentiin toista vuotta sellaisena versiona että noin puolet matkasta oli soratietä (ja sanoisin että muutam...