Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Keväisen maantiekisakauden avauksena oli tänä vuonna Helsingin Pukinmäessä juostu kymppi. Hieman harkitsin samalle viikonlopulle perjantai-iltaan myös Helsinki Night Trailia jossa olen käynyt monena vuonna, mutta koska yhtenä tavoitteena oli tehdä uudet henkilökohtaiset ennätykset näillä kalenteriin laitetuilla matkoilla (kymppi, puolimaraton, maraton), päätin jättää sen kuitenkin väliin. Helsinki Spring Marathonilla olin ollut kerran aiemminkin juoksemassa kymppiä kaksi vuotta sitten ja kyseisen matkan ennätykseni oli juuri sillä kerralla kellotettu 38:26. Suhtauduin ennätyksen rikkomiseen hieman epäilevästi ennakolta, sillä vaikka tiesin olevani hyvässä kunnossa, olin tehnyt melko vähän näin sähäkälle matkalle sopivaa treeniä. Kisapäivänä oli mukava keväinen sää, aurinkoista ja lämpöä sellainen 10-12 astetta kisa-aikaan eli hieman puolenpäivän jälkeen. Alunperin oli tarkoitus että tiputan loppuperheen Ikealle shoppailemaan matkalla kisapaikalle ja poimin paluumatkalla kyytiin, mutta ...

Jälleen päässyt vierähtämään melko pitkä aika edellisestä jutusta, vaikkakin osittain ilman omaa syytä. Halloween hike oli rankka reissu ja siitä toipuminen vei oman aikansa, jouduin myös hetken aikaa välttelemään juoksemista, sillä varpaat ja niiden kynnet olivat ottaneet jonkun verran osumaa. Kynnet ovat kaikki pysyneet tallessa, mutta tiettyjä paksunemia ja muita vaurioita niissä on edelleen ja tuskin pääsevät heti paranemaankaan. Syksyn mittaan vähentelin hiljalleen pyöräilyn osuutta harjoittelussa ja lisäsin vastaavasti juoksua asteittain, kuitenkin pitäen jonkun pyörälenkin mukana ihan Talvipäivänseisausta ajatellen. Odotinkin tuota joulun alla tehtävää pyöräretkeä ihan innolla, varsinkin kun sääkin vaikutti todella pitkään siltä että matkaan pääsisi ilman nastarenkaita ensimmäistä kertaa useaan vuoteen ja jopa hommasin aiemmista teksteistä tuttuun uuteen brevettipyörääni sileiden maantierenkaiden tilalle leveämmät ja kuvioidummat gravel-renkaat. Kerkesin jopa laittaa ne paikalle...

Jos olet lukenut aiempien vuosien juttuja, tiedät että Halloweenhikesta on alkanut muodostua jo pienimuotoinen perinne minulle, tämänvuotinen on jo neljäs kerta putkeen eikä loppua näy jos se itsestä on kiinni. Pari edellistä vuotta olen ollut liikkeellä pyörällä ja kiertänyt kaikki reitit eli 160km, tällä kertaa olin ilmoittanut juoksevani. Koska kesällä en ilmoittautuessa osannut yhtään arvella mikä olisi syksyn juoksukunto ja -into, ilmoittauduin jälleen täydelle matkalle "varmuuden vuoksi" (Halloweenhikessa matkaa voi lyhentää lennosta, mutta ei pidentää). Faktojen ollessa kuitenkin ne, että edellisestä ultrajuoksustani on jo yli kaksi vuotta, en ole välissä juossut mitenkään merkittävän paljon enkä varsinkaan pitkiä lenkkejä ja pisin kulkemani matka on tähän asti on se Karhunkierroksen n 83km, arvelin jo kesällä että 100km taivalluksesta suoriutuminen voisi olla enemmän kuin tarpeeksi. Mutta never say never ajattelin ja jätin lopullisen päätöksen matkan pituudesta itse t...

Sitten päästäänkin raportoimaan yhdestä vuoden odotetuimmasta jutusta, eli omajärjestämästäni brevetistä. Ensimmäinen kerta kun mokomaa kokeilin oli viimevuoden elokuussa "Aja yö ulkona" teemalla, mutta silloin minulta itseltäni jäi itse ajaminen hieman piippuun teknisen ongelman vuoksi, joten nyt oli suuret toiveet päästä myös kokemaan järjestäjän rooli tien päällä. Toki viikolla ennen tuota hieman oli uhkakuvia ilmassa kun lapsilla alkoi ilmetä pientä köhää, mutta onneksi kukaan perheestä ei sairastunut sen isommin. Järjestäjän homma ei tämmöisessä ole sinänsä mikään kovin kummallinen, ei tarvitse kuin suunnitella reitti, laatia ilmoitus ja ottaa ilmoittautumiset vastaan, sitten hieman ennen tapahtumaa laitoin kaikille ilmoittautuneille sähköpostilla vielä hieman lisäohjeita ja kaiken kukkuraksi varmistin että minulla on brevet-kortteja tarpeeksi. Niistä aloin hieman stressata n 1,5 viikkoa etukäteen kun laskin että kotoa löytyvä määrä saattaa mennä hilkulle riippuen miten ...

Kirjoitetaas tästäkin lyhyt raportti, Tallinnasta on horistu nyt niin pitkään ja perusteellisesti että josko päästän molemmat lukijat hieman vähemmällä tällä kertaa. Tuopin jäljet on minun useimmiten ajamani brevetti ja alan jo seota laskuissa, uskoakseni tämä oli nyt viides kerta. Vaikka reitti on pysynyt samana koko ajan, tällä kertaa oli annettu mahdollisuus ajaa alkumatkasta yksi kohta hieman eri reittiä, sillä alkuperäisellä reitillä oli sen verran merkittäviä tietöitä että tuo kohta olisi ilmeisesti ollut tympeä ajettava. Päätin mukaan lähtemisestä noin viikkoa ennen ajoa, sillä en Tallinnan jälkeen ollut halunnut ihan heti lyödä asiaa lukkoon vaan halusin kuulostella oloani ja yleistä jaksamista, mutta koska tuossa ei tuntunut olevan mitään kehnoa niin ajattelin käydä ajamassa tuon pois kuleksimasta. Pienen reittivariaation lisäksi uutta oli tällä kertaa se että jouduin kulkemaan paikalle junalla. Tässä ei sinällään ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta koska Tuopin jäljet aloi...

Kuten kaikki edes hiukan lajia kokeilleet tietävät, triathlon jos mikä on varusteurheilua. Toki hieman erilailla kuin vaikka maastohiihto, jossa suksen valinta ja voitelu voivat oikeasti tehdä todella isoja eroja siihen miten sinäpäivänä kulkee (tai ei kulje), triathlonissa en ole koskaan kuullut kenenkään vertailevan eri märkäpukujen hydrodynamiikkaa tai kukaan harrastaja ei vakavissaan väitä että "kisa meni pilalle kun pyörässä oli liian huonot vanteet". Triathlonissa varusteiden silkka määrä jota yhdessä kisassa tarvitaan on niin valtava verrattuna lähes mihin tahansa muuhun lajiin (okei ehkä seikkailu-urheilijat voittaa tämän vertailun), että moni ensikertalainen on melkoisen pyörällä päästään kun ensimmäinen kisapäivä koittaa. Ja vaikka en itse ole aivan ensikertalainen niin huomaan silti ennen jokaista kisareissua tekeväni listoja, käyväni suoritusta läpi päässäni varusteiden osalta ja näkeväni painajaisia kypärän tai uimalasien unohtamisesta. Joten käsitellän tänään si...