Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Kun kirjoitan tätä kisasta on kulunut aikaa liki neljä viikkoa ja on aika hieman kerätä ajatuksia kasaan ja miettiä mitä seuraavaksi. Minulla on jo pitkään ollut ajatus että tämä "toinen triathlonkauteni" joka on ollut käynnissä vuodesta 2019 tähän kisaan asti päättyy tähän, lähinnä koska on niin monta muutakin mielenkiintoista juttua mitä haluan tehdä ja kokea, ja toisaalta myös koska triathlonharjoittelun yhdistäminen minun arkeeni mielekkäällä tavalla on lievästi sanottuna haasteellista (kuten on ehkä tullut ilmi jos olet lukenut aiempia juttuja). Triathlon on mukava laji kisata, mutta tympeä harjoitella ja siksi päätös pitää ja sen vakuudeksi olenkin jo tässä Tallinnan jälkeen myynyt pois jo pyörän, märkäpuvun, trainerin, raatopoijun, kisa-asuja, kypärät ja monta muuta pikkutavaraa joita en ajatellut tarvitsevani muuten, ostan sitten ajanmukaiset jos joskus keksin viidenkympin kriiseissäni lähteä parantamaan aikojani tai tekemään ultratriathlonia tms. Samassa osto- ja myy...

Sain kisaa edeltävänä yönä ihan kohtuullisesti unta, vaikka muistaakseni heräilin kyllä vessaan jo ennen kellonsoittoa. Koska lähtöaikaa oli tosiaan siirretty kolmella tunnilla (6.30 -> 9.30), kellon ei tarvinnut soida aivan keskellä yötä. Se muutti aamun suunnitelmia myös sikäli että alunperin olin luonnollisesti ajatellut hiippailevani aamupalalle yksin joskus aamuneljältä, mutta nyt menimme koko porukalla katsastamaan tarjontaa. Uusi kuvio tarkoitti myös että muu perhe tulisi mukanani katsomaan uintia nyt kun se oli hieman inhimillisempään aikaan, mikä alunperin ei ollut tarkoitus. Söin aamupalalla suhteellisen normaalisti (jos nyt hotelliaamiaista voi kuvailla sanalla normaali), yrittäen välttää mitään kovin rajua ylilyöntiä, kuitenkin olin viikolla tankannut jo useampana päivänä joten kehon energiavarastojen pitäisi olla suhteellisen täysiä ilman viimehetken ähkyä. Sitten vielä huoneeseen pakkaamaan loput tavarat ja hoitamaan kisaajan rasvailut ym valmistelut. Ennen kahdeksaa p...

Kuten kaikki edes hiukan lajia kokeilleet tietävät, triathlon jos mikä on varusteurheilua. Toki hieman erilailla kuin vaikka maastohiihto, jossa suksen valinta ja voitelu voivat oikeasti tehdä todella isoja eroja siihen miten sinäpäivänä kulkee (tai ei kulje), triathlonissa en ole koskaan kuullut kenenkään vertailevan eri märkäpukujen hydrodynamiikkaa tai kukaan harrastaja ei vakavissaan väitä että "kisa meni pilalle kun pyörässä oli liian huonot vanteet". Triathlonissa varusteiden silkka määrä jota yhdessä kisassa tarvitaan on niin valtava verrattuna lähes mihin tahansa muuhun lajiin (okei ehkä seikkailu-urheilijat voittaa tämän vertailun), että moni ensikertalainen on melkoisen pyörällä päästään kun ensimmäinen kisapäivä koittaa. Ja vaikka en itse ole aivan ensikertalainen niin huomaan silti ennen jokaista kisareissua tekeväni listoja, käyväni suoritusta läpi päässäni varusteiden osalta ja näkeväni painajaisia kypärän tai uimalasien unohtamisesta. Joten käsitellän tänään si...

No niin sitten mainostettuun IM Tallinna aiheiseen horinaan. Ajattelin ensimmäiseksi kirjoittaa hieman siitä miten miten olen lähtenyt valmistautumaan tähän koitokseen eli tosiaan suomeksi sanottuna Tallinnassa kisattavaan triathlonin täysmatkaan, jossa siis uidaan 3,8km, pyöräillään 180km ja lopuksi juostaan maratoni, ja tämä kaikki pitäisi tehdä 17 tunnin sisään jotta saa hyväksytyn suorituksen ja elinikäisen oikeuden leuhkia olevansa "ironman". Tämä teksti on suunnattu ennen kaikkea sinulle joka mietit samaan haasteeseen tarttumista tai olet jo päätöksen tehnyt ja mietit mitä se oikein vaatii. Tai sinua kiinnostaa muuten vaan mitä muut tekevät. Optimitilanteessa saan tämän tekstin jopa ulos ennen itse kisaa jolloin lukija voi tehdä oman valistuneen arvionsa siitä miten tulen suoriutumaan ja sitten katsoa osuiko lähellekään. Mutta sitten asiaan, ja aloitamme luonnollisesti pohjalta: Pohjat Eli mitä sitä on tullut tehtyä aiemmin mikä voi mahdollisesti auttaa tavoitteessa. Se...