Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Jälleen päässyt vierähtämään melko pitkä aika edellisestä jutusta, vaikkakin osittain ilman omaa syytä. Halloween hike oli rankka reissu ja siitä toipuminen vei oman aikansa, jouduin myös hetken aikaa välttelemään juoksemista, sillä varpaat ja niiden kynnet olivat ottaneet jonkun verran osumaa. Kynnet ovat kaikki pysyneet tallessa, mutta tiettyjä paksunemia ja muita vaurioita niissä on edelleen ja tuskin pääsevät heti paranemaankaan. Syksyn mittaan vähentelin hiljalleen pyöräilyn osuutta harjoittelussa ja lisäsin vastaavasti juoksua asteittain, kuitenkin pitäen jonkun pyörälenkin mukana ihan Talvipäivänseisausta ajatellen. Odotinkin tuota joulun alla tehtävää pyöräretkeä ihan innolla, varsinkin kun sääkin vaikutti todella pitkään siltä että matkaan pääsisi ilman nastarenkaita ensimmäistä kertaa useaan vuoteen ja jopa hommasin aiemmista teksteistä tuttuun uuteen brevettipyörääni sileiden maantierenkaiden tilalle leveämmät ja kuvioidummat gravel-renkaat. Kerkesin jopa laittaa ne paikalle...

Jos olet lukenut aiempien vuosien juttuja, tiedät että Halloweenhikesta on alkanut muodostua jo pienimuotoinen perinne minulle, tämänvuotinen on jo neljäs kerta putkeen eikä loppua näy jos se itsestä on kiinni. Pari edellistä vuotta olen ollut liikkeellä pyörällä ja kiertänyt kaikki reitit eli 160km, tällä kertaa olin ilmoittanut juoksevani. Koska kesällä en ilmoittautuessa osannut yhtään arvella mikä olisi syksyn juoksukunto ja -into, ilmoittauduin jälleen täydelle matkalle "varmuuden vuoksi" (Halloweenhikessa matkaa voi lyhentää lennosta, mutta ei pidentää). Faktojen ollessa kuitenkin ne, että edellisestä ultrajuoksustani on jo yli kaksi vuotta, en ole välissä juossut mitenkään merkittävän paljon enkä varsinkaan pitkiä lenkkejä ja pisin kulkemani matka on tähän asti on se Karhunkierroksen n 83km, arvelin jo kesällä että 100km taivalluksesta suoriutuminen voisi olla enemmän kuin tarpeeksi. Mutta never say never ajattelin ja jätin lopullisen päätöksen matkan pituudesta itse t...

Kun kevään kisojen jälkeen niissä tuli melkein parin kuukauden tauko niin meinasi tauota kirjoittaminenkin, mutta tässä sitä taas ollaan kuitenkin näppäimistön äärellä, ja jotta jutuissa pysyisi kronologia yllä niin joudunkin palaamaan yli kuukauden päähän. Paloheinän Tupla on varsinaisesti kaksi erillistä kilpailua jotka juostaan aina juhannusta edeltävänä viikonloppuna siten että Helsinki Central Park Run on perjantaina illasta (matkoina 5 ja 10km) ja sitten lauantaina puoliltapäivin kisataan Helsinki Trail Run joka on matkaltaan noin kymmenen kilometriä. Ne ketkä juoksevat sekä perjantai-illan kympin että lauantain kisan saavat nimensä myös Paloheinän tuplan tuloslistalle johon siis vain yksinkertaisesti lasketaan molempien kisojen ajat yhteen ja katsotaan kuka oli nopein yhteisajassa. Tämä oli kolmas kerta kun olin "tuplaamassa" ja lisäksi olen kerran juossut pelkän Helsinki Trail Runin, joten suhteellisen tuttu juttu kyseessä siis jo. Tuplausreissuilla olemme yhdistäneet...

  Alun kalliopätkää. Kuva  Niklas Holmberg Viime perjantai-iltana juostiin minulle melkein jo perinteeksi muodostunut Helsinki Night Trail, joka siis juostaan huhtikuun pimeässä illassa otsalamppujen valossa. Ensimmäisellä kerralla (siis minulle ensimmäisellä) 2022 reitti kulki vielä Paloheinästä Olympiastadionille, mikä tuotti autolla saapuvalle ulkopaikkakuntalaiselle tiettyjä logistisia haasteita, sen jälkeen sekä lähtö että maali on sijoitettu Olympiastadionille mikä helpottaa kulkua merkittävästi. Reitti on mielestäni suhteellisen hauska, se kun eroaa valtaosasta polkukisoja melko tavalla kulkiessaan Keskuspuiston polkuja, ulkoilureittejä ja välillä ihan asfalttiväyliäkin, toisinaan ylitetään/alitetaan siltoja ja moottoriteitä jne. Voisi sanoa kyseessä olevan "urbaani" versio polkujuoksukisasta, vaikka kyllä siellä löytyy ihan kunnon ryteikköpätkääkin jossa polun näkeminen on enemmän hyvän tahdon kuin näköaistin varassa. Kuten kuvista näkee myös kallioilla mennään jonkun...

On viimeisen muistelukirjoituksen aika, tämän jälkeen olen päättänyt jatkaa kirjoittamista vain tuoreista jutuista. Vuoden 2023 pääkisakseni muodostui erinäisten sattumien kautta juuri tämä, joka oli samalla ensimmäinen "kunnon" ultrajuoksuni. Tarina siitä miten lähtöviivalle päädyin alkaa hiukan kauempaa, nimittäin jo talvella 2021-22 olin päättänyt kesäkauden 2022 satsata lähinnä polkujuoksukisoihin ja halusin tuloksen Trail Tour Finlandiin (seitsemästä kisasta neljä piti siis kiertää). Näin olin mennyt ilmoittautumaan Karhunkierrokselle 55km matkalle joka on tuon kiertueen osakilpailu. Yhtenä syynä juoksusatsaukselle oli muuten tuona keväänä syntynyt kuopuksemme, ajattelin että vauva-arjessa juoksulle on helmpompi järjestää aikaa ja tilaa kuin triathlonharjoittelulle. No kuinkas kevät ja alkukesä sitten menikään? TTF:n kisoista ehdittiin juosta vain ensimmäinen (Bodom Trail), jonka jälkeen Karhunkierrokselle olisi ollut aikaa vain kolme viikkoa, kun suunnitelmat alkoivat...

 Noniin! Vihdoinkin on aika kirjoittaa kisaraportti tuoreeltaan eikä vain muistella vanhoja. Viime viikonloppuna kisattiin Tiirismaa Winter Trail kaksipäiväisenä tapahtumana: perjantai-iltana juostiin otsalamppujen valossa 10 ja 14 kilometriä ja lauantaina päivällä samat matkat ja lisäksi vielä 25 km sitten päivänvalossa. Tapahtuma järjestettiin toista kertaa ja osallistuin myös edellisellä kertaa ainoastaan "Night" -versioon, lähinnä koska tykkään tämän tyyppisistä pimeässä juostavista kisoista, varsinkin talvellla kun polut ovat usein melko helpossa kunnossa noin muuten. Viime vuodelta onkin plakkarissa minulle harvinainen palkintopallisija kun tulin 12km matkalla (matkat silloin 8 ja 12) kolmanneksi, tällä kertaa olin valinnut matkoista sen lyhyemmän ja toiveena jälleen hyvä sijoitus. Kuva Touho Häkkinen Kuva Ismo Eskelinen Kisaviikolla sää oli taas lauhemman jakson jälkeen melko kylmä ja ennusteet näyttivät myös viikonloppuun kohtuullisen kireää pakkasta eli olosuhteita ...

  Tiirismaa Trail -polkujuoksutapahtuma järjestettiin elokuussa kolmatta kertaa ja ensimmäistä kertaa kaksipäiväisenä, samalla tapahtumakeskus siirtyi Heinsuolta Messilän laskettelukeskukseen. Molempina aikaisempina vuosina olen juossut kyseisessä tapahtumassa puolimaratonin ja koska minulla ei kesällä ollut fokus juurikaan juoksemisessa niin oli kaukaa jo selvää etten "normaaliin" polkujuoksukisaan tuonne menisi. Kuitenkin kun meillä tällainen paikallinen tapahtuma on niin kivahan siihen aina on jollain tasolla osallistua jo ihan kannatuksen vuoksikin. Tavanomaiset matkat olivat ohjelmassa lauantaina ja niiden lisäksi perjantai-iltaan oli tuotu pari uutta konseptia: Messilä Uphill ja Messilä Vertical. Ensimainittu oli tiukka noin mailin mittainen tykitys jossa juostaan käytännössä Messilän päärinne ja toinen pienempi rinne sekä ylös että alas. Tuokin olisi voinut olla ihan hauska kokemus, mutta selkeästi enemmän minua varten oli tämä Vertical. Eli kisan ideana oli kulkea no...