Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Kun kirjoitan tätä kisasta on kulunut aikaa liki neljä viikkoa ja on aika hieman kerätä ajatuksia kasaan ja miettiä mitä seuraavaksi. Minulla on jo pitkään ollut ajatus että tämä "toinen triathlonkauteni" joka on ollut käynnissä vuodesta 2019 tähän kisaan asti päättyy tähän, lähinnä koska on niin monta muutakin mielenkiintoista juttua mitä haluan tehdä ja kokea, ja toisaalta myös koska triathlonharjoittelun yhdistäminen minun arkeeni mielekkäällä tavalla on lievästi sanottuna haasteellista (kuten on ehkä tullut ilmi jos olet lukenut aiempia juttuja). Triathlon on mukava laji kisata, mutta tympeä harjoitella ja siksi päätös pitää ja sen vakuudeksi olenkin jo tässä Tallinnan jälkeen myynyt pois jo pyörän, märkäpuvun, trainerin, raatopoijun, kisa-asuja, kypärät ja monta muuta pikkutavaraa joita en ajatellut tarvitsevani muuten, ostan sitten ajanmukaiset jos joskus keksin viidenkympin kriiseissäni lähteä parantamaan aikojani tai tekemään ultratriathlonia tms. Samassa osto- ja myy...

Sain kisaa edeltävänä yönä ihan kohtuullisesti unta, vaikka muistaakseni heräilin kyllä vessaan jo ennen kellonsoittoa. Koska lähtöaikaa oli tosiaan siirretty kolmella tunnilla (6.30 -> 9.30), kellon ei tarvinnut soida aivan keskellä yötä. Se muutti aamun suunnitelmia myös sikäli että alunperin olin luonnollisesti ajatellut hiippailevani aamupalalle yksin joskus aamuneljältä, mutta nyt menimme koko porukalla katsastamaan tarjontaa. Uusi kuvio tarkoitti myös että muu perhe tulisi mukanani katsomaan uintia nyt kun se oli hieman inhimillisempään aikaan, mikä alunperin ei ollut tarkoitus. Söin aamupalalla suhteellisen normaalisti (jos nyt hotelliaamiaista voi kuvailla sanalla normaali), yrittäen välttää mitään kovin rajua ylilyöntiä, kuitenkin olin viikolla tankannut jo useampana päivänä joten kehon energiavarastojen pitäisi olla suhteellisen täysiä ilman viimehetken ähkyä. Sitten vielä huoneeseen pakkaamaan loput tavarat ja hoitamaan kisaajan rasvailut ym valmistelut. Ennen kahdeksaa p...

Kuten kaikki edes hiukan lajia kokeilleet tietävät, triathlon jos mikä on varusteurheilua. Toki hieman erilailla kuin vaikka maastohiihto, jossa suksen valinta ja voitelu voivat oikeasti tehdä todella isoja eroja siihen miten sinäpäivänä kulkee (tai ei kulje), triathlonissa en ole koskaan kuullut kenenkään vertailevan eri märkäpukujen hydrodynamiikkaa tai kukaan harrastaja ei vakavissaan väitä että "kisa meni pilalle kun pyörässä oli liian huonot vanteet". Triathlonissa varusteiden silkka määrä jota yhdessä kisassa tarvitaan on niin valtava verrattuna lähes mihin tahansa muuhun lajiin (okei ehkä seikkailu-urheilijat voittaa tämän vertailun), että moni ensikertalainen on melkoisen pyörällä päästään kun ensimmäinen kisapäivä koittaa. Ja vaikka en itse ole aivan ensikertalainen niin huomaan silti ennen jokaista kisareissua tekeväni listoja, käyväni suoritusta läpi päässäni varusteiden osalta ja näkeväni painajaisia kypärän tai uimalasien unohtamisesta. Joten käsitellän tänään si...

 No niin, sitten päästäänkin itse kisapäivän kimppuun, kuten todettua (lue edellinen teksti jos et vielä ehtinyt), jälleen kerran huonosti nukutun yön jälkeen. Jos kisa olisi ollut jossain muualla kuin kotikaupungissa tai jos olisin ollut lähdössä siihen ensimmäistä kertaa olen melko varma että läpikäymämme härdellin jälkeen olisin joko jättänyt homman kokonaan väliin tai sitten sekoillut jollain älyttömällä tavalla esim varusteiden kanssa (mitä triathlonkisaan tarvitaan melkoinen läjä) niin että homma olisi mennyt aivan reisille. Nyt kuitenkin ajattelin että kisaaminen tuo varmaankin vain hyvän mahdollisuuden tuulettaa päätä hieman ja keskittyä hetken johonkin aivan muuhun, ja kun osallistuminen olisi tähän tapahtumaan jo kolmas kerta ja neljäs tälle matkalle niin sellainen varovainen rutinoituminen helpotti tavaravuoren kasaamista kisareppuun. Koska minulla ei ollut mahdollisuutta käydä hoitamassa rekisteröitymistä jo perjantaina (syystä jota en nyt enää kirjoitushetkellä muista)...