Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Sitten päästäänkin raportoimaan yhdestä vuoden odotetuimmasta jutusta, eli omajärjestämästäni brevetistä. Ensimmäinen kerta kun mokomaa kokeilin oli viimevuoden elokuussa "Aja yö ulkona" teemalla, mutta silloin minulta itseltäni jäi itse ajaminen hieman piippuun teknisen ongelman vuoksi, joten nyt oli suuret toiveet päästä myös kokemaan järjestäjän rooli tien päällä. Toki viikolla ennen tuota hieman oli uhkakuvia ilmassa kun lapsilla alkoi ilmetä pientä köhää, mutta onneksi kukaan perheestä ei sairastunut sen isommin. Järjestäjän homma ei tämmöisessä ole sinänsä mikään kovin kummallinen, ei tarvitse kuin suunnitella reitti, laatia ilmoitus ja ottaa ilmoittautumiset vastaan, sitten hieman ennen tapahtumaa laitoin kaikille ilmoittautuneille sähköpostilla vielä hieman lisäohjeita ja kaiken kukkuraksi varmistin että minulla on brevet-kortteja tarpeeksi. Niistä aloin hieman stressata n 1,5 viikkoa etukäteen kun laskin että kotoa löytyvä määrä saattaa mennä hilkulle riippuen miten ...

Kirjoitetaas tästäkin lyhyt raportti, Tallinnasta on horistu nyt niin pitkään ja perusteellisesti että josko päästän molemmat lukijat hieman vähemmällä tällä kertaa. Tuopin jäljet on minun useimmiten ajamani brevetti ja alan jo seota laskuissa, uskoakseni tämä oli nyt viides kerta. Vaikka reitti on pysynyt samana koko ajan, tällä kertaa oli annettu mahdollisuus ajaa alkumatkasta yksi kohta hieman eri reittiä, sillä alkuperäisellä reitillä oli sen verran merkittäviä tietöitä että tuo kohta olisi ilmeisesti ollut tympeä ajettava. Päätin mukaan lähtemisestä noin viikkoa ennen ajoa, sillä en Tallinnan jälkeen ollut halunnut ihan heti lyödä asiaa lukkoon vaan halusin kuulostella oloani ja yleistä jaksamista, mutta koska tuossa ei tuntunut olevan mitään kehnoa niin ajattelin käydä ajamassa tuon pois kuleksimasta. Pienen reittivariaation lisäksi uutta oli tällä kertaa se että jouduin kulkemaan paikalle junalla. Tässä ei sinällään ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta koska Tuopin jäljet aloi...

Olin toki asiaa harkinnut jo hieman aiemmin, mutta lopulta päätin alle viikon varoitusajalla laittaa ilmoittautumisen sisään ja juhlistaa kesäloman alkua osallistumalla elämäni ensimmäiseen maantiepyöräkisaan. Toki olen siis ajanut kilpaa myös maantiepyörällä, mutta aina osana triathlonkisaa ja niissä homman luonne on melkotavalla erilainen peesikiellon ja odottavan juoksuosuuden takia. Tällä kertaa saisi peesata sydämensä kyllyydestä ja jalat voisi ajaa aivan tyhjiksi tarpeen vaatiessa. Koska olin hommannut uuden pyörän brevettejä ja muuta retkeilyä varten, minulla oli valmiiksi sopivalla varustuksella (=ilman että tarvitsee alkaa irroitella lisätankoja, laukkutelineitä, lokasuojia ja dynamovaloja) ensimmäinen harrastepyöräni, 14 vuotta vanha Bianchini. Se oli ollut tätä ennen täysin ajamatta viime kesästä lähtien, joten päätin mennä sillä perjantaina töihin ja ajaa päivän päätteeksi hieman testilenkkiä, mikä osoittautui melko aiheelliseksi, sillä huomasin että a) siitä puuttuu mittar...