Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Kirjoitetaas tästäkin lyhyt raportti, Tallinnasta on horistu nyt niin pitkään ja perusteellisesti että josko päästän molemmat lukijat hieman vähemmällä tällä kertaa. Tuopin jäljet on minun useimmiten ajamani brevetti ja alan jo seota laskuissa, uskoakseni tämä oli nyt viides kerta. Vaikka reitti on pysynyt samana koko ajan, tällä kertaa oli annettu mahdollisuus ajaa alkumatkasta yksi kohta hieman eri reittiä, sillä alkuperäisellä reitillä oli sen verran merkittäviä tietöitä että tuo kohta olisi ilmeisesti ollut tympeä ajettava. Päätin mukaan lähtemisestä noin viikkoa ennen ajoa, sillä en Tallinnan jälkeen ollut halunnut ihan heti lyödä asiaa lukkoon vaan halusin kuulostella oloani ja yleistä jaksamista, mutta koska tuossa ei tuntunut olevan mitään kehnoa niin ajattelin käydä ajamassa tuon pois kuleksimasta. Pienen reittivariaation lisäksi uutta oli tällä kertaa se että jouduin kulkemaan paikalle junalla. Tässä ei sinällään ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta koska Tuopin jäljet aloi...

Helsinki Marathon Loppukesään meinasi muodostua pienoinen putki kuin sattumankaupalla, kun huomasin että minullahan on elo-syyskuun taitteessa kolmena viikonloppuna putkeen urheilumenoa. Ensimmäisenä piti olla 24.8 Helsinki Marathon johon en vielä neljä viikkoa ennen lähtöä tiennyt olevani menossa. Siskoni oli ilmoittautunut kyseiseen tapahtumaan jo edellisvuonna ikäänkuin haasteena itselleen (hänellä ei ole kovin kummoista juoksutaustaa), mutta oli jo joutunut siirtämään osallistumista vuodella. Heinäkuun lopulla tulin kysäisseeksi miten juoksut ovat kulkeneet ja hän kertoi erinäisistä aiheeseen liittyvistä ongelmista ja vaivoista ja totesi ettei ole menossa lähtöviivalle missään tapauksessa. Ja sitten hän samalla heitti puoliksi vitsillä kysymyksen haluaisinko minä mennä? Osallistumisoikeutta hän ei enää voisi siirtää toista kertaa eteenpäin ja uhkana oli että se jäisi täysin käyttämättä, mutta nimellistä maksua vastaan sen voisi siirtää toiselle nimelle. Alkuun emmin asiaa varmaan n...

Aiemmin syyskuussa tuli ajettua vuoden toinen 200km brevetti, Mikko Mäkipään järjestämä Tuopin Jäljet. Ai mikä ihmeen brevetti? Ks edellinen tekstini  tai randonneurs.fi . Suomen järjestetyistä breveteistä valtaosa on a) keväällä ja b) pääkaupunkiseudulla, mikä on usein tehnyt niistä minulle hieman hankalia, mutta Tuopin jäljet on onnistunut jotenkin osumaan kuvioon sen verran hyvin että tämä taisi olla minulle jo neljäs kerta, ja kyseessä oli myös aikanaan ensimmäinen brevettini jonka myötä ihastuin koko touhuun ylipäätään. Tässä kyseisessä brevetissä reitti vie Helsingistä ainoalle kontrollille Liesjärven Keppanakellariin (missä tottakai ateria ja tuopillinen kuuluvat konseptiin vahvasti) ja sitten hiukan eri reittiä takaisin. Samalla kyseessä on ikäänkuin pk-seudun brevettikauden päätös. Tuopin jäljet starttaa perinteisesti kolmelta iltapäivällä, joten aamulla ei ole niin kovin kiire kotoa Helsingin suuntaan. Olin sopinut erään siellä asuvan kaverini kanssa lounastreffit ennen l...