Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Sitten päästäänkin raportoimaan yhdestä vuoden odotetuimmasta jutusta, eli omajärjestämästäni brevetistä. Ensimmäinen kerta kun mokomaa kokeilin oli viimevuoden elokuussa "Aja yö ulkona" teemalla, mutta silloin minulta itseltäni jäi itse ajaminen hieman piippuun teknisen ongelman vuoksi, joten nyt oli suuret toiveet päästä myös kokemaan järjestäjän rooli tien päällä. Toki viikolla ennen tuota hieman oli uhkakuvia ilmassa kun lapsilla alkoi ilmetä pientä köhää, mutta onneksi kukaan perheestä ei sairastunut sen isommin. Järjestäjän homma ei tämmöisessä ole sinänsä mikään kovin kummallinen, ei tarvitse kuin suunnitella reitti, laatia ilmoitus ja ottaa ilmoittautumiset vastaan, sitten hieman ennen tapahtumaa laitoin kaikille ilmoittautuneille sähköpostilla vielä hieman lisäohjeita ja kaiken kukkuraksi varmistin että minulla on brevet-kortteja tarpeeksi. Niistä aloin hieman stressata n 1,5 viikkoa etukäteen kun laskin että kotoa löytyvä määrä saattaa mennä hilkulle riippuen miten ...

Kirjoitetaas tästäkin lyhyt raportti, Tallinnasta on horistu nyt niin pitkään ja perusteellisesti että josko päästän molemmat lukijat hieman vähemmällä tällä kertaa. Tuopin jäljet on minun useimmiten ajamani brevetti ja alan jo seota laskuissa, uskoakseni tämä oli nyt viides kerta. Vaikka reitti on pysynyt samana koko ajan, tällä kertaa oli annettu mahdollisuus ajaa alkumatkasta yksi kohta hieman eri reittiä, sillä alkuperäisellä reitillä oli sen verran merkittäviä tietöitä että tuo kohta olisi ilmeisesti ollut tympeä ajettava. Päätin mukaan lähtemisestä noin viikkoa ennen ajoa, sillä en Tallinnan jälkeen ollut halunnut ihan heti lyödä asiaa lukkoon vaan halusin kuulostella oloani ja yleistä jaksamista, mutta koska tuossa ei tuntunut olevan mitään kehnoa niin ajattelin käydä ajamassa tuon pois kuleksimasta. Pienen reittivariaation lisäksi uutta oli tällä kertaa se että jouduin kulkemaan paikalle junalla. Tässä ei sinällään ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta koska Tuopin jäljet aloi...

Olin toki asiaa harkinnut jo hieman aiemmin, mutta lopulta päätin alle viikon varoitusajalla laittaa ilmoittautumisen sisään ja juhlistaa kesäloman alkua osallistumalla elämäni ensimmäiseen maantiepyöräkisaan. Toki olen siis ajanut kilpaa myös maantiepyörällä, mutta aina osana triathlonkisaa ja niissä homman luonne on melkotavalla erilainen peesikiellon ja odottavan juoksuosuuden takia. Tällä kertaa saisi peesata sydämensä kyllyydestä ja jalat voisi ajaa aivan tyhjiksi tarpeen vaatiessa. Koska olin hommannut uuden pyörän brevettejä ja muuta retkeilyä varten, minulla oli valmiiksi sopivalla varustuksella (=ilman että tarvitsee alkaa irroitella lisätankoja, laukkutelineitä, lokasuojia ja dynamovaloja) ensimmäinen harrastepyöräni, 14 vuotta vanha Bianchini. Se oli ollut tätä ennen täysin ajamatta viime kesästä lähtien, joten päätin mennä sillä perjantaina töihin ja ajaa päivän päätteeksi hieman testilenkkiä, mikä osoittautui melko aiheelliseksi, sillä huomasin että a) siitä puuttuu mittar...

Huomasin tuossa että edellisestä tekstistä on vierähtänytkin jo jopa neljännesvuosi, joten lienee aika hieman päivittää tilannetta. Oleellisin syy siihen miksi kirjoitettavaa ei ole ollut lienee se että helmikuussa sairastuin flunssaan juuri ennen Tiirismaa Winter Trailiä, johon kerkesin juuri ilmoittautua alle viikko ennen kisaa. Oli tarkoitus käydä puolustamassa viime vuotista kakkossijaa 10km matkan otsalamppuversiossa, mutta se jäi nyt väliin. Tuloksia vilkaistuani voin todeta harmikseni, sillä niiden perusteella voittokaan ei olisi ollut mitenkään mahdoton ajatus. Ja tämän takia siis siitä kisasta ei tullut mitään kirjoitettavaa. Itse flunssa meni suhteellisen nopeasti ohi kuten tavallista, mutta taudin jälkeen jäi usean viikon kestänyt omituinen vatsakipu, mikä esti kaiken järkevän harjoittelun, joten näinollen helmikuu meni siinä mielessä melkolailla harakoille. Maaliskuussa iski toinen flunssa mikä pakotti keskeyttämään/keventämään harjoittelua noin puolentoista viikon ajaksi. ...

Joulun tietää lähestyvän varmasti kun pääsee jälleen ajamaan Talvipäivänseisausta ! Olin tällä kertaa mukana muistaakseni neljättä kertaa ja joka kerran on ollut melko erilainen sää, nyt oli saanut jännittää koko viimeisen viikon sitä mihin vaihtuvat ennusteet kääntyisivät loppujen lopuksi. Kun ajamaan piti lähteä lauantai-iltapäivänä, niin vielä torstaina ja perjantaina aamupäivällä oli ollut aivan täysi vesikeli ja lumia oli paljon sulanut pois, toki viikon mittaan oli ollut myös kunnon pakkassäätä. Perjantaina illasta sitten meni pakkaselle joten kaikki paikat olivat lauantaina aivan jäässä ja polanteisia, joten ei auttanut kuin aloittaa lauantaipäivä vaihtamalla vihdoin nastarenkaat pyörään alle. Olin asiaa vetkuttanut jo pitkään pelkästään siinä toiveessa että keli sallisi ajaa tämän reissun ilman niitä, mutta uskottava oli. Alkuiltapäivästä kun olin saanut nuoremman lapsen päiväunille toin pyörän sisään ja aloin pakkailemaan tarvittavaa varustusta sen kyytiin, ja tavaraahan taas ...

Ajattelin vihdoin kirjoittaa yhden tekstin siitä miten saan arkeeni tungettua suhteellisen ison määrän harjoittelua (tai ainakin jotain sitä muistuttavaa) vaikka arkikuviomme on suhteellisen haastava. Pääajatus on jättää itselle päiväkirjamerkintä aiheesta, mutta toisaalta voihan myös joku harvoista lukijoista kuulua samaan viiteryhmään (kiireinen pikkulapsiarki) ja saada vinkkejä miten mahduttaa arkeensa liikuntaa.  Olen ehkä aihetta sivunnut jossain aiemmassa tekstissä myös, mutta kuvaillaan kuitenkin nyt alkuun hieman perheemme arkea lyhyesti. Itse teen säännöllistä (toimisto)työtä paikallisen kuljetusliikkeen terminaalilla ja työaikani on käytännössä aina arkisin 5.30 - 14.00 ja pystyn hyvin paljolti järjestämään asian jos minun tarvitsee tästä joskus poiketa hieman. Toisaalta kynnys jäädä pois esimerkiksi pienen sairastelun takia on todella korkea, sillä käytännössä minua osaa sijaistaa vain yksi henkilö, joka hänkin jäi viime keväänä eläkkeelle, tosin hän onneksi kyllä tekee ...