Syksyn 2024 harjoittelusta

Ajattelin vihdoin kirjoittaa yhden tekstin siitä miten saan arkeeni tungettua suhteellisen ison määrän harjoittelua (tai ainakin jotain sitä muistuttavaa) vaikka arkikuviomme on suhteellisen haastava. Pääajatus on jättää itselle päiväkirjamerkintä aiheesta, mutta toisaalta voihan myös joku harvoista lukijoista kuulua samaan viiteryhmään (kiireinen pikkulapsiarki) ja saada vinkkejä miten mahduttaa arkeensa liikuntaa. 

Olen ehkä aihetta sivunnut jossain aiemmassa tekstissä myös, mutta kuvaillaan kuitenkin nyt alkuun hieman perheemme arkea lyhyesti. Itse teen säännöllistä (toimisto)työtä paikallisen kuljetusliikkeen terminaalilla ja työaikani on käytännössä aina arkisin 5.30 - 14.00 ja pystyn hyvin paljolti järjestämään asian jos minun tarvitsee tästä joskus poiketa hieman. Toisaalta kynnys jäädä pois esimerkiksi pienen sairastelun takia on todella korkea, sillä käytännössä minua osaa sijaistaa vain yksi henkilö, joka hänkin jäi viime keväänä eläkkeelle, tosin hän onneksi kyllä tekee edelleen keikkaluontoisesti töitä ja tulee kyllä tuuraamaan pyydettäessä jos vain sattuu pääsemään. Vaimoni puolestaan on soitonopettaja/muusikko ja hänen arkensa koostuu siis opetustyöstä kahdessa eri oppilaitoksessa ja sijoittuu arki-iltoihin vaihtelevasti noin 12-21 välille, lisäksi hänellä on jonkun verran epäsäännöllistä keikkahommaa omien soittojen parissa ja nämä sijoittuvat ajallisesti ihan mihin sattuu, pääpaino tietenkin illoissa ja viikonlopuissa. Tästä voi terävämpi päätellä että emme arkena näe toisiamme ihan kauhean paljoa, eikä ole siinä lainkaan väärässä. Kirjoitushetkellä 5-vuotias esikoisemme on osittaisessa päivähoidossa, yleensä kolmena päivänä viikossa ajoittuen niille päiville kun vaimoni työt alkavat kaikista aikaisimmin. Hänen 2-vuotias pikkuveljensä on vielä kotihoidossa, eli niinä päivinä kun emme ehdi vaimon kanssa tehdä iltapäivällä "läpsystä vaihtoa" on hän joko minun äitini tai vaimoni vanhempien seurassa taitekohdan. Näin ollen minulla ei ole arkipäivisin kovinkaan montaa hetkeä uhrata harjoittelulle ilman että olen samalla vastuussa lapsista ja oman mausteensa soppaan tuo lasten ikään nähden runsaat harrastusmenot, joka tosin on tietyiltä osin myös minulle mahdollistaja pikemmin kuin rajoittaja. Kuluva syksy (2024) on ollut aiempiin vuosiin verrattuna tältä osin myös varsin kiireinen, sillä vaimollani on (onneksi sinänsä) ollut selkeästi muutamaa viime vuotta enemmän töitä. Seuraava esimerkkiviikko on täysin todellinen viikko joulukuussa ja vastaa melko hyvin sitä miten koko aiempikin syksy on mennyt.

Maanantai

Aloitan arkiaamuni heräämällä aina 4.45 eli 45 minuuttia ennen kuin pyrin olemaan työpaikalla fyysisesti läsnä, en siis todellakaan ala keitellä kotona aamukahveja tai syödä aamupalaa vaan käytännössä pesen hampaat, puen ja lähden töihin. Työmatkat taitan käytännössä aina joko pyöräillen tai juosten ja maanantain valinta on ollut loppusyksystä juoksu. Vielä ennen lasten syntymää kuljin hyvin pitkälti autolla, mutta pikkuhiljaa sen osuus alkoi vähetä kun yritin löytää arkeen lisää liikunta-aikaa ja tällä hetkellä tilanne on mennyt niin pitkälle että viime kesäisen onnettomuuden jälkeen meillä ei edes ole taloudessa kuin yksi auto (jota vaimoni käytännössä tarvitsee päivittäin), joten minulla aniharvoin olisi edes mahdollisuutta valita autokyyti. Joten maanantaiaamuna vedän juoksukengät jalkaan ja hölkkäilen töihin, matka on suosikkireittiäni noin 4,5km ja kestää rauhallisella pk-tahdilla noin 25 minuuttia. Iltapäivällä sama homma toiseen suuntaan ja näin on päivään saatu jo juoksua vajaa tunti. Kun saavun kotiin siellä odottavat appivanhemmat nuorimmaisemme kanssa, esikoinen on päiväkodissa ja vaimo töissänsä. Heinolassa asuvat appivanhemmat lähtevät kuulumisten vaihdon jälkeen hoitelemaan omia asioitaan kaupungille ja kotia kohti, me pojan kanssa haukkaamme pikkuisen välipalaa ja pakkaamme mukaan lähitunteina tarvittavat eväät ja muut varusteet ja lähdemme Thulen 2-istuttavan pyöräkärryn kanssa ensin ajamaan pienen lenkin että hän saisi nukkua kyydissä päiväunensa, ja hetken päästä suuntaamme päiväkodille hakemaan esikoista. Kun tytär on saatu kyytiin veljensä viereen jatkan polkemista kohti Kärpäsen koulua (joka lienee Lahden korkeimmalla kohdalla siinä missä kotimme on varmaan matalimmalla), jossa hänellä on yleisurheilukoulu. Kaksi lasta kärryssä ja kevyt irtolumi väylillä tekee matkanteosta hidasta ja varsinkin viimeinen nousu on painavan kärryn kanssa aina uuvuttava. Kun tytär on saatu harjoituksiinsa jatkamme pojan kanssa taas pyöräilyä lähellä olevalle kaupalle, missä pienet ostokset ja kerkiämme sopivasti polkea takaisin hieman ennen kuin harjoitus loppuu. Jälleen molemmat lapset kyytiin ja kohti kotia, onneksi matka on tähän suuntaan alamäkivoittoinen sillä koko sakki alkaa olla jo melko nälkäistä tässä kohtaa. Päivän saldo: juoksua n 50min ja pyöräilyä kärry perässä n 2h10min.

Tiistai

Viime viikkoina työmatkakulkemiseni ovat jakautuneet niin että 2 päivää juosten ja 3 pyöräillen. Tiistaina on pyöräilyn vuoro, ajan yleensä töihin muutaman mutkan kautta että saan hieman harjoitusta myös aamulla ja käytän yleenä noin saman 25 minuuttia kuin juostenkin. Teen usein näillä aamun työmatkoilla jotain poljentatekniikkaan liittyviä pieniä harjoitteita, ihan siitä yksinkertaisesta syystä ett' ne ovat niitä harvinaisia hetkiä kun minulla ei ole kärryä perässä. Tänään vuorossa yhdellä jalalla polkemista, syklillä 30s per jalka ja molemmilla jaloilla matkan aikana 5 pätkää. Työpäivän jälkeen ajan pyöräni pikimmiten tyttäremme päiväkodille. Suoritamme vaihdon vaimon kanssa siellä niin että tytär menee iltahoitoon, minä otan pojan haltuun (ja auton perästä Thule-kärryn) ja vaimo suuntaa töihin. Pojan kanssa ajelemme reilun tunnin verran että hän saa taas nukkua unensa kyydissä ja sitten suuntaamme muskariin, jonka jälkeen taas poljemme kotiin. Viikosta riippuen haemme joko tyttärenkin kotimatkalla, mutta useimmiten vaimo hakee hänet vasta kun lopettaa työnsä, niin tälläkin kertaa. Kotona vietämme pojan kanssa rauhallista iltaa ja samalla kun hän katsoo päivän Pikku Kakkosen teen pienen noin puolen tunnin voimaharjoituksen, sisältönä bulgarialaista kyykkyä ja päkiälle nousua painoliivin kanssa, näiden lisäksi hieman punnerruksia ja keskivartaloa vahvistavia liikkeitä. Päivän kokonaissaldo: pyöräilyä noin 1h45min ja 30min voimaharjoitus, selkeästi siis kevyempi päivä kuin maanantai.

Keskiviikko

Aamulla jälleen töihin pyörän selässä, matkalla keskittymistä poljinkierroksen yläpuoliskoon. Keskiviikko on käytännössä se ainoa arkipäivä viikossa kun voin työpäivän jälkeen tehdä noin 1,5h harjoittelua ilman lapsia, toki sillä rajauksella että tuon puolentoista tunnin jälkeen minun olisi oltava äidilläni, jonne on matkaa työpaikaltani n 11-12 km hakemassa poikaamme. Näissä reunaehdoissa ehdin käytännössä tehdä joko lyhyen voimaharjoituksen punttisalilla (n 30min) ja pyöräillä sitten pojan hakuun tai sitten ajaa tuon 1,5h pyörällä ja jatkaa sitten kärry perässä pyöräilyä. Periaatteessa ehtisin myös juosta töistä hakureissulle, mutta koska harjoittelen tällä hetkellä triathlonia varten, ei tämä ole mielekästä, jos päämääränä olisi jokin ultrajuoksu niin asia voisi olla toisin. Tänään suunnitelmassani on tämä enemmän pyöräilyä sisältävä vaihtoehto, eli lähden töistä pyörällä ja saavun äidilleni noin 1,5h poljettuani, jonne vaimo on jättänyt aamupäivällä töihin suunnatessaan sekä pojan että Thule-kärryn, jotka nappaan pyörän perään. Näin jatkamme polkemista kohti esikoisen päiväkotia, josta poimimme hänet kyytiin ja suuntaamme kohti keskustaa ja Lahden musiikkiopistoa, missä tyttärellä on kuoroharjoitus. 45 minuuttia kestävän harjoituksen aikana käymme pojan kanssa taas kaupassa täydentämässä kodin ruokavarantoja. Kuoron jälkeen molemmat lapset taas kärryn kyytiin ja illan viimeinen siirtymä keskustasta kotiin, ei onneksi kovin pitkä sellainen. Päivän saldo: hieman reilu 3 tuntia pyöräilyä josta poikkeuksellisesti suurin osa ilman kärryä.

Torstai

Viikon toinen töihinjuoksupäiväni on yleensä torstai tai perjantai, tällä kertaa torstai. Vaikka juostessa tulee yleensä ennemmin liian lämmin kuin kylmä, arvioin kelin tänään hieman väärin ja ainakin paksumpi pipo olisi ollut aiheellinen, onneksi matka nyt on melko lyhyt niin tästä kyllä selvitään pienellä epämukavuudella. Iltapäivällä sama matka kotiin luonnollisesti ja illemmalla vuorossa taas samanlainen kotona toteutettava voimaharjoitus kuin tiistainakin. Yleensä torstai on arkipäivistä selkeästi kevyin, monesti jopa tätäkin kevyempi jos taitan työmatkan pyörällä, sillä tällöin en useimmiten laske iltapäivän paluumatkaa edes harjoitukseksi vaan hurautan vain kotiin suunnilleen suorinta reittiä rauhakseen. Torstai on myös ainoa päivä kun lapsilla ei ole mitään harrastusmenoja, joten voimme kerrankin viettää iltaa suhteellisen rauhassa kotona tai keksiä jotain muuta ohjelmaa hieman vapaammin, tällä kertaa agendalla on lähinnä ruuanlaittoa ja siivoilua. Päivän saldo: n 50 min juoksua, n 30 min voimaharjoitus.

Perjantai

Koska juoksin torstaina niin tänään töihin pyörällä, aamun työmatkalla pätkiä ylikorkealla kadenssilla poljintekniikkaa kehittääkseni. Normaalina perjantaina ajaisin (tai juoksisin) töistä kotiin ilman viiveitä, sillä tämä on ainoa päivä viikosta kun vaimoni työt alkavat niin myöhään että ehdin juuri ja juuri kotiin ennen kuin hänen täytyy lähteä ja näin ollen lastenhoitoon ei tarvita mitään kovin kummoisia kuvioita. Tässä tapauksessa saisin perjantai-iltaan vielä pienen 1-1,5h pyöräilyn aikaiseksi siinä yhteydessä kun käytämme tyttären tanssitunnilla. Mutta koska vaimolla on tänä kyseisenä perjantaina keikalle lähtö jo aamupäivästä, on hän jälleen vienyt lapset (tällä kertaa molemmat) äitini luo yhdessä Thule-kärryn kanssa, joten toimin suunnilleen samallalailla kuin keskiviikkona ja poljen töiden jälkeen sinne muutaman mutkan kautta, ja sitten jatkan lapset kärryssä jälleen kohti keskustaa ja mainittua tanssituntia. Tunnin aikana käymme jälleen pojan kanssa kaupassa, yllätys yllätys, ja tunnin päätteeksi suuntaamme kotia kohti koko porukalla. Iltapäivällä alkoi koko lähes koko viikonlopun kestänyt lumisade ja kotia kohti päästessämme lumikertymä alkoi olla jo sellainen että se oikeasti hieman haittasi menoa, onneksi oli läskipyörä alla. Päivän saldo: hieman reilu 3h pyöräilyä, josta alle puolet lapset kärryssä.

Lauantai

Viikonlopuissa onkin yleensä paljon enemmän hajontaa siinä millaista harjoittelua ehtii tehdä/haluaa priorisoida. Ei ole tavatonta että vaimollani on keikkaa tai sitten arkikeikkojen tieltä siirtyneitä opetustöitä viikonloppuisin ja sitten päälle muut lapsiperheen menot, joten paletissa on aina hieman kasaamista. Onneksi olen saanut tässä syksyllä arkipäiville kasatuksi melko hyvän määrän harjoittelua (tai ainakin yllä kuvatunlaista liikuntaa), jolloin olen pystynyt pitämään viikonloput hieman pienemmällä määrällä. Mikä on ihan kiva jo siitäkin vinkkelistä että ehdimme edes joskus olla koko perhe yhdessä välillä. Myöhäissyksyn viikonloppuina olen pääasiassa käynyt kuntosalilla tekemässä voimaharjoittelua vähintään toisena, usein molempina päivinä. Tällä kertaa suunnitelmissa oli käydä lauantaina tekemässä pieni uintiharjoitus, mutta loppuviikosta kun minulle alkoi selvitä lauantain ohjelma, totesin että en viitsi tunkea sinne enää uintia sekaan koska a) olisi täytynyt tehdä se todella aikaisin aamulla b) siinä kuluu aina siirtymiin ja muuhun turhaa aikaa c) uinti ei ole nyt tällä hetkellä niin kovin korkealla prioriteettilistalla. Sen sijaan päätin että koska tyttärellämme on kaverin synttärit josta hänet täytyy hakea jokatapauksessa, hoidan sen pyörän ja kärryn avulla. Valinta oli myös siinä mielessä helppo että vaimo oli lähdössä keikalle, joten autolla hakeminen ei ollut edes vaihtoehto. Niinpä ajoin poika kyydissä hakemaan ja molemmat kyydissä takaisin, mikä osoittautuikin melkoiseksi projektiksi. Kuten perjantain kohdalla mainitsin niin lunta oli tosiaan satanut, tässä kohtaa jo melkein vuorokauden putkeen ja pyöräteitä ei oltu vielä ihan kauheasti ehditty aurata, näimme ensimmäisen auran juuri kun kurvasimme juhlapaikan pihaan. Onneksi siihen mennessä kun sain molemmat lapset takaisin kärryyn oli keskustasta ehditty tehdä suhteellisen hyvä siivu, joten kotimatka helpottui hieman. Päivän saldo: noin tunti erittäin hidasta pyöräilyä.

Tämmöisessä olosuhteessa lauantaina mentiin

Sunnuntai

Sunnuntaina ei onneksi perheen kalenterissa ollut muuta kuin tyttären tanssinäytös iltapäivällä. Näin ollen kerkesin hyvin käydä heti lounaan jälkeen kuntosalilla, jossa tein vajaan tunnin harjoituksen, lämmittelyksi toki hetki pyöräilyä kotoa sinne siirtymän muodossa. Harjoituksessa lähinnä kyykkyä, jalkaprässiä ja takareisiä, hieman myös ylä- ja keskivartaloa sekaan mausteeksi. Kädet olivat kyllä melkoisen väsyneet, olin saanut viikonloppuna tehdä jo kolmeen kertaan lumityöt pihastamme siihen mennessä. Päivän saldo: vajaa tunti voimaharjoitusta.

Yhteenveto

Ajallisesti viikkoon mahtui liikuntaa/harjoittelua 14 tuntia 56 minuuttia, mikä on jo melko hyvä määrä, ja onnekseni se on ollut tässä syksyn aikana melko tavallinen määrä. Kuten kuvailusta huomaa niin melko paljon viitseliäisyyttä ja luovuutta on saanut käyttää tuon mahduttamiseksi arkeeni. Jos määrä on hyvällä tasolla niin laatu onkin sitten toinen juttu. Ensi vuoden päätavoitteeni on aiemmassa teksissäkin mainittua Ironman Tallinna eli ensimmäiselle (ja luultavasti ainoalle) täysmatkan triathlonille olisin menossa, ja vaikka nyt toki on vasta peruskuntokausi menossa ja elokuuhun on vielä pitkä aika, ei tuota kärry perässä lumihangessa pyöräilyä voi varsinaisesti sanoa lajinomaiseksi harjoitteluksi. Siinä missä triathlonissa yleensä pyritään mahdollisimman tasaiseen tehontuottoon, kärrypyöräilyssä mennään useimmiten tasaiset osuudet melko rauhallisesti ja sitten ylämäet todella isolla teholla jo ihan väkisinkin ja tätä toki vielä ylikorostaa se että näitä "lenkkejä" teen lähinnä kaupunkialueella ja sen pyöräteillä. Koska pyöräily on minulle selkeästi heikoin laji, olen tällä harjoituskaudella yrittänyt satsata hieman sen määrään muiden kustannuksella, alkusyksystä en juossut käytännössä ollenkaan ja voimaharjoitteluakin olen lisännyt vasta nyt myöhemmin syksyllä ohjelmaan enenmmän kun ajosäät ovat heikentyneet. Minulla olisi kotona kyllä kellarissa harjoitusvastus ja sen päällä triahtlonpyöräni valmiina odottamassa, mutta olen tainnut käydä siellä polkemassa muistaakseni tasan kerran syksyn aikana. Koska aikaa on niin rajallisesti käytössä ilman lapsia tai työmatkaa tehtävään harjoitteluun, olen nyt varsinkin loppusyksystä satsannut sen lähes yksinomaan voimaharjoittelulle, että saisin maksimoitua kokonaismäärän ja monipuolisuuden. Vuodenvaihteen jälkeen nuorimmaisemmekin aloittaa päivähoidon, mikä antaa minulle ainakin kahtena iltapäivänä viikossa hieman enemmän pelivaraa sen suhteen mitä harjoittelen, luultavasti käytän näitä hetkiä lähinnä voimaharjoitteluun ja uintiin nyt ainakin huonoimpien pyöräilysäiden ajan, keväämmällä voi painotus sitten hieman muuttua.

Tämmöisillä kuvioilla sitä täällä kuntoa rakennetaan, toivottavasti joku saa tästä vinkkiä siihen miten kiireiseen arkeen saa liikuntaa lisättyä. Ja kenties joku saman määrän laadukasta lajinomaista harjoittelua tekevä voi kauhistella tätä showta :) jokatapauksessa näillä nyt mennään tällä hetkellä kohti ensi kesää. Seuraavaa tekstiä voikin sitten odottaa suhteellisen pian, sillä kun kirjoitan tätä loppuun eletään tiistaita, ja tulevana lauantaina olisi tarkoitus lähteä ajamaan taas legendaarista Talvipäivänseisausta, suuntana jälleen Tampereen hotelli Rosendahl. Sääennusteet tuntuvat vaihtelevan joka päivä kovan pakkasen, vesi/lumisateen ja myös ihan mukavan kelin välillä, joten jännä nähdä mitä on tulossa.