Halloween Hike 2023 (27-29.10)

Kelataan seuraavaksi syksyä taaksepäin aikajärjestyksessä ja kirjoitellaan hetki lokakuun lopulla järjestetystä Halloween hikesta. Kyseessähän monessakin mielessä erityinen tapahtuma, sillä matkojen skaala on melko laaja (30-160km), vaihtoehtoisia etenemistapoja on useita (juoksu, kävely, pyöräily) ja lisäksi se järjestetään joka vuosi vaihtuvassa paikassa Keski-Suomessa eli reitit  vaihtuvat joka vuosi. Niin ja vielä tämän lisäksi reittejä ei koskaan merkitä maastoon vaan reitillä tulee pysyä joko karttaa tai digitaalista reittijälkeä seuraten, ja tasaisin väliajoin olevilla rastipisteillä täytyy leimata itsensä käyneeksi puhelinta käyttäen. Vaikka tulokset julkaistaankin niin kyseessä ei ole kilpailu, vaan järjestäjät itse tituleeraavat tapahtumaa "retkeilyhaasteeksi". Eikä siinäkään vielä kaikki, tapahtumassa on myös joustava lähtöaika (yleensä perjantai-ilta klo 19 - lauantai klo 12) jonka puitteissa liikkelle voi lähteä itselle sopivaan aikaan ja myös matkoissa on joustoa siten että suorittamaansa matkaa voi aina lyhentää lennosta vastaamaan jotain lyhyemmistä matkoista. Eli siis esimerkiksi ilmoittautua 160km:lle, todeta 100km kohdalla ettei huvita enää ja leimata itsensä maaliin, jolloin tuloksen saa 100km listalle. Nämä erikoisuudet ovat tehneet jo parin osallistumisen jälkeen tästä yhden suosikkitapahtumistani, kyseessä on organisoitu "seikkailu" enemmän kuin kilpailu tai muuten kovin strukturoitu tapahtuma, huoltokin kun on järjestettävä pääasiassa itse.

Ensimmäisen kerran osallistuin Halloween hikeen viime vuonna (2022) juoksemalla 50km (yksin ja pimeässä, mikäs sen hauskempaa) ja tällä kertaa olin ilmoittautunut täydelle 160km matkalle ja tarkoituksena taittaa se maastopyörällä. Mainittakoon vielä reittisuunnittelun filosofiasta että pointtina nimenomaan on viedä reitti mahdollisimman pienille poluille, pururataa ja tiesiirtymää pyritään minimoimaan mahdollisimman pitkälle, joten 2022 kokemuksen perusteella tiesinkin jo että tulee varmasti kohtia missä pyörä ei ole jalkoja nopeampi etenemisväline. En myöskään ole kovinkaan kokenut maastopyöräilijä ja välineenäni on fatbike, joten tiesin että reissusta tulee pitkä ja hidas, mutta hei, tämähän olikin ennenkaikkea retkeilyhaaste. Tänä vuonna tapahtuma oli Keuruulla, jonne on Lahdesta on jonkinverran ajomatkaa, muttei kohtuuttomasti. Ajatuksena oli lähteä ajelemaan perjantaina iltapäivästä kohteeseen ja illasta suunnilleen heti liikkeelle kun olisi mahdollista. Minulle oli pyörän ja varustevuoren lisäksi tulossa kyytiin pari polkujuoksukuvioista tuttua leidiä joilla oli tarkoituksena lähteä juoksemaan 100km matkaa (minkä kunnialla tekivätkin).

Kokemuksesta tiesin että täyden työviikon jälkeen perjantaina yötä vasten tapahtuva ulkoilu alkaa uuvuttaa nopeasti, joten olin varannut sekä perjantain että tulevan maanantain töistä vapaaksi varmistaakseni edes jonkinlaisen etu- ja jälkikäteislevon. Keli oli jonkinverran normaalia lokakuunloppua kylmempi ja tapahtuman ajaksi lupasi selkeää pikkupakkasta eli lämmintä vaatetta ja termospuolloa oli syytä pakata mukaan, talvirenkaatkin olin vaimon painostuksesta autooni vaihdattanut alle (historia tulisi osoittamaan että rouva oli jälleen kerran oikeassa..). Joten tavarat ja matkustajat autoon ja pyörä katolle, iltapäivästä starttasimme kohti Keuruuta. Matka menikin Keruulle asti rattoisasti, päätimme pysähtyä syömässä paikallisella ABC:lla ennen tapahtumakeskukseen suuntaamista. Kun ulkoilijat oli tankattu ja piti lähteä siirtymään matkan viimeistä paria kilometria tuli ilmi reissun ensimmäinen vastoinkäyminen, nimittäin autoni totesi ettei laita enää ykköstä isompaa vaihdetta silmään. No eihän siinä kun näin lähellä oltiin, nitkuteltiin loppumatka 10-20km/h ja päästiin Nyyssänniemen leirintäalueelle jossa tapahtumakeskus sijaitsi. Tämä tietenkin aiheutti pientä turbulenssia kun sain ennen lähtöä setviä tilannetta ja olinkin aikalailla puhelimessa viimeisen tunnin-pari enenn lähtöä. Lopulta järjestyi sijaisauto, hinaus ja pulmista potentiaalisesti isoin: isohkon fatbiken kuljetus Lahteen. Ajatukseni oli ollut pakkailla kamppeita eväitä kaikessa rauhassa pyörän kyytiin ja lähteä sitten liikkeelle hetikohta klo 19 jälkeen kun se olisi sallittua, tämän uuden haasteen myötä päädyin survomaan kamat kasaan hätäisesti pimeässä näpit jäässä ja pääsin matkaan muutamaa minuuttia vaille kello kahdeksan. Kelistä ja suht pitkästä huoltovälistä (tapahtumakeskuksella käytäisiin ensimmäisen kerran vasta 100km jälkeen) tavaraa oli sekä pyörässä että repussa kiinni melko paljon, yöllä kun ei reitin varrella olisi käytännössä mitään palveluita avoinna, ainoastaan juomavettä oli järjestäjä hoitanut muutamaan paikkaan matkan varrelle.

Reitti lähti Nyyssänniemestä itäänpäin ja puolentoista tunnin pyörittelyn jälkeen tultiin Keuruun keskustaan, jonka läpi mentäisiin retken aikana vielä monen monituista kertaa. Keli oli oikein mukava, selkeästi pakkasen puolella joten maasto oli kuivaa ja siltä osin helppokulkuista, toki muuten hidasta ja pyörällä vaivalloista ryteikköäkin löytyi. Metsässä tarkeni ajaa oikein hyvin, mutta tiesiirtymillä (joita oli suhteellisen paljon jatkuvan keskustan läpi ramppaamisen vuoksi) meinasi välillä tulla kylmä. Ensimmäisten kymmenien kilometrien aikana näki melko paljon muitakin osallistujia, sekä jalan että pyörällä liikkeellä olevia ja useimpien kanssa toivoteltiin molemminpuoliset tsempit ja joskus vaihdettiin muitakin kommentteja retkestä. Noin 31km kohdalla tuli ensimmäinen pummi rastien kanssa, sillä vaikka järjestäjä oli varoitellut ettei Garminin laitteet onnistuneet jostain syystä näyttämään aivan kaikki rastipisteitä, olin kuitenkin edennyt siihen asti Garminiin luottaen. Onnistuin ajamaan kilometrin ohi rastilta kun huomasin asian, ja sääntöuskovaisena päätin palata sen hakemaan, vaikka sinänsä olisi voinut ihan hyvin vain jatkaa matkaa. Reilun 40 kilometrin jälkeen tuli vastaan ensimmäinen "huolto" eli Veikkolan seurantalon pihalla oli kanisterissa vettä pullojen täydennykseen ja bonuksena lämmintä mehua. Pysähdyin täyttämään pullot (jotka alkoivat olla melko jäähileisiä tässä kohtaa), syömään hiukan eväitä ja juttelemaan muutaman juoksijan kanssa. Päivällä samassa paikkaa olisi popup-kahvila palvelemassa retkeläisiä, mutta näin yön pimeässä mistään palveluista ei tarvinnut haaveilla. Kello oli tässä kohtaa jo selkeästi yli 3 yöllä. Matkan jatkuessa takaisin keskustan suuntaan katsoin myös pari kertaa livetuloksista missä kyydissäni matkanneet naiset juoksivat ja totesin että kohtaamisemme oli ollut pari kertaa hyvin lähellä kohdissa missä reitti ristesi meno- ja paluusuunnassa.

Reitin palatessa keskustaan 50km taivaltajat saivat jatkaa suoraan perille tapahtumakeskukseen ja maaliin, meidän pidempimatkalaisten tie vei kaupungin läpi länteen kohti Otavan kirjapainon aluetta ja Kiviniemen luonnonsuojelualuetta (joka muuten oli melkoisen hidaskulkuinen pyörällä). Jossai näillämain olin kertaalleen liian nokkela itselleni kun karttaa tutkaillessa päätin jatkaa hetken isompaa metsäautotietä järjestäjän suunnitteleman polun sijaan. No en tiedä kuinka kulkukelpoinen polku olisi ollut, mutta metsäautotie osoittautui melkoiseksi savotaksi. Kun olin rehannut pyöräni useamman kaatuneen puunrungon yli/ali tuli vastaan sellainen kaatuneiden puiden ryteikkö mistä olisi jalkaisinkin tehnyt tiukkaa päästä läpi ja pyörällä ei mitään saumaa. Koska kuitenkin olin jo tullut sen verran hankalasti uraa pitkin ei takaisin kääntyminenkään houkutellut kun samat hankaluudet olisivat tulleet heti uudestaan vastaan. Uralla oli yli metrin korkuiset pystysuorat seinät molemmilla puolilla, joten päädyin otsalampun valossa tekemäni arvion pohjalta nostamaan pyörän ylös sille puolelle jonka arvelin helpommaksi, rymyämään umpimetsän läpi ohi ryteikön, laskemaan pyöräni taas yli metrin alas uralle (ja jännittämään kestääkö jäätynyt vesi painoni kun tulen itse perään). Toiveeni toteutui ja sillä uralla ei vastaavia esteitä enää ollut ennen kuin palasin oikealle reitille, mutta kirosin nokkeluuttani ja totesin pysyväni loppumatkan kiltisti oikealla reitillä.

Oltuani reissulla noin 10h ja 71km saavuin Pöyhölään jossa piti olla myös järjestäjien vesikätkö ja päivällä toimiva kahvila/ravintola. Etsiskelin vesikanisteria melko pitkään löytämättä ja söin samalla ruokatermoksessa mukana kantamani pasta-aterian (mikä oli edelleen mukavan lämmintä). Totesin että veteni riittää vielä melko pitkälle ilman täydennystäkin, joten annoin etsintöjen olla (myöhemmin sain kuulla että vettä olisi saanut jossain päin pihapiiriä auki olevasta vessasta) ja jatkoin taivallusta. Juuri ennen Pöyhölään saapumista näin muuten viimeisen toisen osallistujan useaan tuntiin, muistaakseni vasta 100km kohdalla tapahtumakeskuksella käydessä näin seuraavan kerran muita. Matkaa kerkesin jatkaa alle tunnin kun Garmin-kelloni ilmoitti äkkiyllättäen että akku loppuu, hei hei. Tämä oli pienoinen yllätys, sillä ajattelin nimenomaan että se on kaikista laitteistani se joka kestää koko reissun ja melkoisella varmuusmarginaalilla vielä, mutta ilmeisesti kylmä ilma ja ohjaustangossa kiinni olo ranteen sijaan tekivät temput. Onneksi matkassa oli Garminin pyöränavigaattori, jossa kartat hieman huonommat, mutta silläkin loppumatkan sai suunnistettua ja tallennettua, vaikka hieman hankalampi hommaan olikin. Luulin myös kolmannen mukana olleen Garmin-laitteen patterin hyytyneen kun hetkeä myöhemmin tehonmittauspolkimeni lakkasivat yhdistämästä kelloon/navigaattoriin, mutta reissun jälkeen kotona huomasin että toisesta polkimesta oli karannut koko patteri suojakansineen jonnekin reitin varrelle, onneksi uusi löytyi varaosana helpohkosti.

Seuraavat kymmenet kilometrit reitti pyöri Keurusselän liikuntapuiston seutuvilla, paikoin oli hankalampaa umpiryteikköä ja paikoin helppoa pururataa. Tällä pätkällä tulivat (ainakin väsyneiden jalkojen mielestä) reitin rajuimmat korkeuserot. Viimeisellä tiesiirtymällä (joka taisi kestää noin puoli tuntia) meinasi tulla vilu kun joutui pois metsän suojista ja tuulen armoille. Kello oli noin 10.30 kun saavuin Nyyssäniemeen 100km takanani ja oli aika pitää kunnon tauko. Minulla oli leirintäalueelta varattuna pieni mökki johon olin tavarani edellisiltana leväyttänyt ja nyt vietin siellä lämmössä reissun ainoan pidemmän tauon syöden ja hikisiä kamppeita kuivatellen/vaihtaen. Pullot täyteen lämpimämpää vettä, uutta evästä matkaan ja jotain ylimääräistä taisin jättää myös kyydistä pois nyt kun pisin ja pimein siivu oli takanapäin. 

Seuraavaksi oli vuorossa noin 30km pätkä ennen uudestaan Nyyssänniemeen saapumista (johon 130km suorittavat lopettaisivat). Tämä reitti lähti etelän suuntaan ja alkoi pitkällä soratiesiirtymällä mikä yhdistettynä tauolla laskeneisiin kierroksiin aiheutti jonki verran palelua. Mutta kun tiesiirtymä loppui ja polkuosuus alkoi Lintusyrjänharjulla niin vau! Oli upeaa ja nopeaa neulasbaanaa meinaan. Ainoa ihmetystä aiheuttava juttu oli että rastit olivat alkumatkaan verrattuna suhteellisen pitkillä väleillä, ja jouduin moneen kertaan aluksi tarkistamaan etten vaan ole mennyt jonkun ohi jälleen. Kun muutaman tarkistuksen jälkeen aloin uskoa ettei tarvi koko ajan vahdata niin enkös sitten kohta mennyt suoraan kahdesta rastista ohi niin että heilahti, kumpaakaan Garmin ei minulle näyttänyt taaskaan. Kun tilanteen tajusin alkoi uusi moraalipohdinta, mutta tällä kertaa tulin tulokseen että antaa olla, jos tämän takia haluavat minut hylätä tuloksista niin olkoot, eihän tämä kilpailu ole muutenkaan. Olin jo ennen aiempaa taukoa alkanut ajatella että saatan jättää homman kesken 130km kohdalla jo osin siitä syystä että olin viettänyt yöpätkällä melko paljon aikaa ja en halunnut odotuttaa pyöräni Lahteen kuskaavaa tuttua, joka oli päiväseltään juoksemassa tapahtumassa. Kuitenkin näistä mahtavista neulasbaanoista innostuneena käännyin lopulta sille kannalle että ajetaan nyt koko reitistö läpi kun täällä kerran ollaan, joten 130km kohdalla kävin mökillä vain täyttämässä juomapullot ja jatkoin samantien viimeiselle n 30km etapille.

Reitin viimeinen osuus kulki pääasiassa Jukojärven maastoissa, missä oltiin aiemmin oltu 30-50km välilläkin ja siirtymä sinne tehtiin samaa sähkölinjan pohjaa pitkin kuin mitä kuljin yölläkin. En pitänyt siitä yölläkään ja nyt vielä vähemmän kun päivällä liikkuneet massat olivat saaaneet sen melko kuraiseen kuntoon kun vertaa yön lähes kuivaan ja jäätyneeseen tilaan. Viimeisellä pätkällä oli myös sellainen erikoisuus minkä huomasin heti alkuun että digitaalinen reittijälki meni kiersi reittiä eri suuntaan kuin rastien numerointi, joten pienen pohdinnan jälkeen päädyin kulkemaan rastinumeroinnin mukaisessa järjestyksessä vaikka se hiukan hankaloitti navigaattorin seuraamista kun se koko ajan ehdotteli u-käännöksiä ja muita korjaavia toimenpiteitä. Uskaltauduin alkumatkan kokemuksista huolimatta tekemään tällä pätkällä pari omaa "oikoa" ja yhden todella teknisen ylämäen päällä olleen rastin hain kävellen pyörän alas jättäen ja parissa kohtaa oikaisin tietä myöten muutenkin. Huomasin myös pian tällä viimeisellä pätkällä ajavani vaikeitakin kohtia huomattavasti kovempaa ja rohkeammin kuin alkumatkasta, tiedä sitten oliko syynä lisääntynyt kokemus/tuntemus, päivänvalo vai väsymyksestä johtuva arviointikyvyn heikkeneminen. Jokatapauksessa polkuosuus päättyi aikanaan ja viimeiset kilometrit tiesiirtymää ajoin melkolailla "reikä päässä" ikäänkuin loppukirinä vaikkei siinä mitään järkeä ollutkaan. Toisaalta oliko koko reissussa. Pääsin Nyyssänniemeen ja tulin kaikenkaikkiaan kuluttaneeksi reissuun aikaa hieman reilut 21,5h. Mikä muuten on (ajallisesti) pisin yksittäinen suoritukseni nukkumatta välissä.

Maaliintulon jälkeen hoidin samantien pyöräni Lahteen lähtevään kyytiin (pesuyritys oli turha kun kaikki kura oli jäätynyt tiukasti kiinni ja lämmintä vettä ei ollut saatavilla), sitten maistuikin järjestäjien tarjoama keittoruoka (pöydässä alkoi hieman nukuttaa), jonka jälkeen raahasin itseni vielä saunaan lämmittelemään. Se olikin tarpeen sillä väsymys, nestehukka ja kierrosten lasku kropasta pisti palelemaan aika rajusti. Vaikka ruokapöydässä tuntui että voisin nukahtaa aivan samantien, ei uni kuitenkaan meinannut tulla kun vihdoin peiton alle pääsin. Paleli melko paljon ja nukuinkin tosi levottomasti, välillä hikoilin lakanat aivan märiksi ja vessaankin piti nousta kerran tai kaksi. Aamu valkeni valkoisena, yöllä oli satanut ihan kunnon kerros ensilunta ja aamupalan jälkeen olikin suuntana parin kilsan päässä ollut paikallinen autokorjaamo, jonka pihasta minun piti saada vuokra-auton omani tilalle. Siinäkin meinasi olla hiukan mutkia matkassa, mutta viimein asia järjestyi ja pääsimme omat urakkansa suorittaneiden juoksijoiden kanssa kotimatkalle. Kuten alussa totesin, vaimon painostama talvirenkaiden vaihto osui oikeaan, sillä vaikka auto olisikin pysynyt ehjänä olisi maassa ollut kunnon lumikerros kotimatkalla. Nythän kävi kuitenkin niin että autoni vietti tällä reissulla melkein pari kuukautta ja hain sen takaisin vasta joulun alla jolloin oli aivan täysi talvi päällä.

Kuten alussa totesin, jo kahden kokemuksen perusteella Halloween Hike on yksi lempitapahtumistani ja tulen varmasti osallistumaan myös jatkossa, aika näyttää millä kulkutavalla milloinkin, hiukan kiinnostaisi myös ihan kävelyä kokeilla joskus. Tosin sille kokeilulle täytyy valita vuosi jolloin tiesiirtymää on vähemmän, tämänkertaisella reitistöllä olisin varmaankin turhautunut pitkiin asfalttipätkiin. Jään jännityksellä odottamaan missä tapahtuma luuraa seuraavalla kerralla.