Talvipäivänseisaus 21-22.12.2024
Joulun tietää lähestyvän varmasti kun pääsee jälleen ajamaan Talvipäivänseisausta! Olin tällä kertaa mukana muistaakseni neljättä kertaa ja joka kerran on ollut melko erilainen sää, nyt oli saanut jännittää koko viimeisen viikon sitä mihin vaihtuvat ennusteet kääntyisivät loppujen lopuksi. Kun ajamaan piti lähteä lauantai-iltapäivänä, niin vielä torstaina ja perjantaina aamupäivällä oli ollut aivan täysi vesikeli ja lumia oli paljon sulanut pois, toki viikon mittaan oli ollut myös kunnon pakkassäätä. Perjantaina illasta sitten meni pakkaselle joten kaikki paikat olivat lauantaina aivan jäässä ja polanteisia, joten ei auttanut kuin aloittaa lauantaipäivä vaihtamalla vihdoin nastarenkaat pyörään alle. Olin asiaa vetkuttanut jo pitkään pelkästään siinä toiveessa että keli sallisi ajaa tämän reissun ilman niitä, mutta uskottava oli. Alkuiltapäivästä kun olin saanut nuoremman lapsen päiväunille toin pyörän sisään ja aloin pakkailemaan tarvittavaa varustusta sen kyytiin, ja tavaraahan taas kertyi. Alkuillalle ja yölle ennustettiin jopa yli kymmenen asteen pakkasia paikoitellen ja aamulle taas suojaa ja vesisadetta, joten lämmintä vaatetta ja vaihtovaatetta paluumatkaa varten tuli melko paljon. Pullojen suhteen tein saman ratkaisun kuin viimevuonna ja jätin ne kotiin, sen sijaan otin 1,5 litraisen juomarakon letkuineen ja laitoin sen hiihtoa varten ostettuun vyölaukkuun ja takin alle selkäpuolelle missä se pysyi oikein hyvin sulana. Arvoin melkein viime hetkeen asti myös kenkävalintaa, päädyin vanhana viluvarpaana ottamaan lämpimämmät kenkävaihtoehdoistani (45NRTH:n Wölvhammerit), mikä osoittautui oikeaksi valinnaksi. Ajamaan olisi saanut lähteä 15.04 (auringonlaskun aika Tampereella), mutta minulla taisi mennä lähemmäs puolta ennen kuin olin ovesta ulkona ja matkalla.
Pyörän pakkausta |
Reittini suuntasi Lahdestsa ensin Hollolan maaseudulle jossa oli tarkoitus koukkia hieman aiemmilla lenkeillä hakemattomia ruutuja ja alkaa vasta hiukan myöhemmin suunnata enenmmän Tamperetta kohti. Totesin pian että vaikka lämpimät kengät eivät ole yhtään liikaa niin lämpimämmät hanskat yhdistettynä tankokintaisiin ovat liikaa ja vaihdoin jo tunnin ajon jälkeen ohuemmat hanskat käteen. Maaseudun puolelle päästyäni pikkutiet olivat melko vaihtelevassa kunnossa, monissa oli aivan peilijää jonka päällä muutama milli uutta pakkaslunta, hieman enemmän liikennöidyt paikat olivat röpelönä ja polanteilla. Aivan oikea ratkaisu vaihtaa nastat alle siis, etenemisnopeus ei pienemmillä teillä päässyt kovin suureksi. Muutaman ruudun saatuani suunnittelemani reitti johdatti minut umpikujaan jossa tie vain päättyi talon pihaan. Koska selkeää kiertotietä ei ollut havaittavissa meinasin ajaa härskisti pihan läpi, mutta jouduin nopeasti toteamaan että näin ei pääse yhtään mihinkään vaan jälki päättyy lumipenkkaan jonka takana on vain umpimetsää. Ehkä tuossa kesällä menee joku polku, mutta nyt sinne ei ollut mitään asiaa, joten käännyin ympäri, ajoin samaa reittiä takaisin useamman kilometrin kunnes tulin tutulle tielle josta suunnistin oman pääni mukaan valtatie 12:n varteen jota seurailin kunnes tulin Hämeenkoskelle. Reittini oli piirretty niin että olisin ruutujeni jälkeen tullut jokatapauksessa Koskikartanolle tauolle, nyt jätin vain muutamat viimeiset ruudut hakematta. Vaikka sää oli selkeästi pakkasella oli ilma viimeisen tunnin aikana erittäin kostea, mikä aiheutti hieman palelua ja myös komeasti kaikkiin varusteisiin jäätynyttä kuuraa. Tauolla nappasin täytetyn patongin, kaakaon ja hieman suklaata Koskikartanon kahvilasta. Soittelin kotiin myös hyvän yön videopuhelun, jonka aikana totesin että voisihan tässä syödä hieman enemmänkin ja hain vielä toisen leivän. Ennen kuin lähdin jatkamaan kävin invavessassa lisäämässä hieman vaatetta yhden paidan ja irtolahkeiden verran.
Seuraavana oli tarkoitus jatkaa VT12 vartta hieman Tampereen suuntaan, sitten poiketa ennen Lammia huomattavasti pienemmille teille joita pitkin suunnistaisin Hämeenlinnaan ja Tiiriön ABC:lle. Pointtina reitillä siis ajella sellaisia teitä joita ei ole aiemmin tullut kuljettua, tämä kun on enemmän tämmöinen retkeilymäinen ajo jossa pitää lähinnä saada koko yö kulumaan ja nopeudet ovat talvikelissä alhaisia joka tapauksessa. Retkeilyreittini meni jälleen pieleen, ehdin päästä vain hieman pois valtatieltä kun jälkeni johdatti minut jälleen umpimetsään jossa ei näkynyt edes polkua, saati sitten ajettavaa tietä. Jos reissun luonne olisi toisenlainen olisin varmasti käyttänyt enemmän aikaa reittisuunnitelman tarkistukseen (nyt en juurikaan sitä tehnyt), mutta nyt totesin vain että ei väkisin ja palasin valtatielle. Tiesin pääseväni hyvää selkeää reittiä haluamaani suuntaan kääntymältä Lammilta kohti Kataloisia ja siitä Turenkiin, joten ajelin taas melko pitkän pätkän ihan ilman opastusta ja kartan katsomista. Tiekin oli hieman suunniteltua isompaa, joten matkakin taittui kohttuullisen mukavasti. Taisin saapua Tiiriöön jossain puolenyön tienoilla ja ovella sisään mennessäni törmäsin toiseen TPS-osallistujaan joka oli juuri lähdössä jatkamaan matkaansa. Hänellä olikin näissä kinkereissä harvinainen läskipyörä alla, hän jäi myös ainoaksi kohtaamakseni kanssapolkijaksi ennen perillepääsyä. Päästyäni ABC:lle sisään tilasin tuttuun tapaan Hesburgerin tiskiltä jonkun hampurilaisaterian, jonka ahmittuani hain vielä pullan ja kaakaon itse huoltoaseman tiskiltä. Kun kaikki eväät oli nautittu täytin vessassa juomarakon ja tyhjensin omani ja olin näin valmis suuntaamaan jälleen yöhön.
Hämeenlinnasta matka jatkui kohti Pälkänettä eli ensin kantatie 57:n vartta ja sitten taas vanhaa tuttua VT12;sta. Kello alkoi olla jo sen verran paljon että liikenne oli hiljentynyt suurimmilta osin ja sain ajella melko rauhassa. Pälkäneellä ajoin keskustan läpi ja jatkoin siitä pienempiä teitä aina Vehoniemeen asti, jossa palasin vielä viimeiseksi hetkeksi VT12:n varteen (koska tuosta ei vesistöjen takia mitään muuta reittiä pääse). Toki tuosta olisi voinut vielä hyvin jatkaa ison tien vartta Kangasalle asti, mutta otin suunnitellun maaseutukierroksen kun ei kiirekään mihinkään ollut. Tämän kierroksen aikana näin uskoakseni ilveksen ylittävän tien, ainakaan en pysty keksimään mikä muu eläin tuo tumma hahmo olisi voinut kokonsa ja liikkeidensä puolesta olla. Kangasalle päästyäni meno muuttui (hieman) kaupunkimaisemmaksi, tai oikeastaan tuntui että olisin ajanut yhtä suurta lähiötä aina Tampereelle asti. Tähän asti keli oli ollut myös suhteellisen tasalaatuinen, mutta näillämain sain niskaani noin tunnin kestäneen ja melko sankan lumisateen, onneksi oli pakkasella niin eipä tuo kastellut.
Olin suunnitellut viimeistä taukoa ennen maalia Hakametsässä olevalle 24h McDonaldsille, mutta muutamaa kilometriä sitä ennen vastaani tulikin yhtä hyvällä aukioloajalla oleva ST1 ja painelinkin sinne tauolle. Kello oli tässä kohtaa noin 5 aamulla ja minulla ei varsinaisesti ollut mikään kiire, sillä Rosendahlille oli matkaa noin 6km ja sääntöjen mukaan viimeisen kahden tunnin aikana ennen auringonnousua (joka olisi 9.44) pitäisi ajaa 15 kilometriä. Huoltoasemalle en myöskään halunnut jäädä notkumaan, sillä se on varmin tapa saada itsensä väsähtämään hirveään koomaan jos ei suoranaisesti nukahda pöytään. Niinpä nautittuani ostokset (sämpylä, munkki, kaakao) täytin vielä kerran tyhjenneen juomarakkoni ja lähdin ajamaan suunnittelemaani n 30km lisälenkkiä pitkin Tamperetta. Reitti vei keskustan läpi, jossa pysähdyin nappaamaan kuvan pyörästäni Tammerkoski taustalla, siitä Pispalan puutaloalueen läpi kohti Lielahtea jossa pieni lenkki ja sitten ympäri ja hieman eri reittiä kohti Pyynikin harjulla sijaitsevaa Hotelli Rosendahlia. Sää alkoi näiden viimeisten tuntien aikana lauhtua ja jossain kohtaa pysähdyin bussipysäkille riisumaan irtolahkeet housujen alta pois. Enemmänkin olisi voinut keventää, mutta koska reissu alkoi olla loppupuolella ja muu järkevä keventäminen olisi vaatinut "paljaan pinnan" esittelyä heräilevän kaupungin väelle, menin niillä hyvineni loppuun saakka. Viimeisen ajotunnin aikana alkoi myös sadella vettä, mutta sen verran vähän ettei sekään nyt sanottavasti päässyt asioita haittaamaan. Saavuin hotellin pihaan kellon ollessa jonkun verran yli kahdeksan aamulla.
Tammerkosken laidalla |
Ajoin pyöräni hotellin parkkihalliin ja totesin olevani ilmeisesti ensimmäinen, ainakaan sinne ei ollut vielä muita pyöriä ilmestynyt. Olin toki myös sääntöjen puitteissa hieman etuajassa, mutta en nyt alkanut enää kehitellä mitään toista lisäkierrosta lennosta, ei tämä niin vakavaa ole. Kun pääsin parkkihallista respaan maksamaan saunaani ja aamiaistani oli siellä myös toinen aikainen lintu, joka oli pyöränsä jättänyt ilmeisesti ihan vaan pihalle. Painelimme saunaan ja pian sinne alkoikin lappaa muitakin kuskeja, toki seassa myös pari ihan hotellin asukkiakin. Ehdin ottaa muutamat löylyt joiden aikana porukkaa alkoi ilmaantua siihen tahtiin että arvelin viisaammaksi siirtyä ensiksi aulaan jäähdyttelemään ja pukemaan, ja siitä sitten kerrosta ylöspäin aamiaisen pariin. Aamiaisella taas vierähtikin jokunen tovi, ensin kerkesi hyvin tankkaamaan itsensä hyvään ähkyyn ja sitten lähinnä istuskella turinoiden aiheesta ja aiheen viereltä tuttujen, puolituttujen ja tuntemattomienkin kuskien kanssa. Moni kaikkosi nopeasti omiin suuntiinsa, mutta lopulta meitä jäi pöydällinen istuskelemaan, sillä valtaosalla juna kotiinpäin lähti vasta puolenpäivän jälkeen, kuten minullakin. Lopulta suuntasimme rauhalliseen tahtiin kohti asemaa ja siellä sullouduimme suhteellisen täyteen lähijunaan, josta itse jäisin Riihimäellä pois jatkaakseni kohti Lahtea, muut taisivat mennä kaikki pääkaupunkiseudulle asti. Matkan vaikeimmat hetket olivat jälleen kerran Riihimäki-Lahti välillä junassa, kun hereillä pysyminen alkoi tehdä todenteolla tiukkaa juttuseuran puutteessa. Lopulta olin kotona kolmen jälkeen iltapäivällä, eli kaikkineen noin vuorokauden retki taas kerran, sitten saikin jatkaa pilkkimistä kotisohvalla lasten välissä. Onneksi seuraava päivä olisi vapaa ja sitten elettäisiinkin jo joulunpyhiä, joten töihin ei tarvinnut herätä muutamaan päivään laisinkaan, tokikaan lapsiperheen jouluvalmistelut eivät varsinaisesti myöskään levosta käyneet :)
Pyöriä ja kuskeja Tampereen asemalla junaa odottamassa |
Olen lueskellut Fillarifoorumilta muiden tarinoita omista retkistään ja joku kyseli siellä minkälaisissa varusteissa tuolla pakkasessa pärjää noin pitkään niin kirjoitan lopuksi vielä pätkän siitä mitä minulla oli päällä ja mitä varalla mukana. Aloitetaan alhaalta ylöspäin, eli kenkinä kuten mainittu 45NRTH:n Wölvhammerit, eli oikeasti jo melko lämpimät talvipyöräilykengät. Minulla on myös "välikausikengät" joissa on lämmön sijaan panostettu enemmän vedenpitävyyteen, mutta ne soveltuvat ehkä paremmin nollan molemmin puolin oleville lämpötiloille. Ja tietysti tämä varpaiden ja sormien osalta on hyvin henkilökohtaista, minulla on mielestäni suhteellisen viluherkät varpaat tämmöisessä toiminnassa missä itse jalka ei tee töitä, juostessa tai vaikka perinteistä hiihtäessä tilanne olisi aivan toinen. Housuina minulla oli alimmaisena aivan tavalliset ajohousut (Kalaksen bibsit) ja niiden kaverina ensimmäisellä tauolla lisätyt irtolahkeet ja koko komeuden päällä Enduran maastopyöräilyhousut. Jos olisi satanut enemmän tai olisin kokenut nuo liian kylmiksi löytyi laukusta vielä myös pyöräilyyn tarkoitetut kuorihousut jotka olisi voinut vetää tuohon päälle tai toisten housujen tilalle. Aloittaessani ajon minulla oli yläosan peittona Goren paksuhko pitkähihainen ajopaita ja sen päällä Craftin vuorellinen ajotakki (joka on myös joskus pitänyt myös vettä, ei enää). Ensimmäisellä tauolla lisäsin alimmaiseksi ohuen pitkähihaisen juoksupaidan, siis täysin kerrastopaitaa vastaavan. Varalla minulla oli vielä lisäksi sadetakki (Gore Spinshift), tuuliliivi, sekä Randonneurs Finland -kuosinen merinovillainen ajopaita, joka sai toimittaa myös maalissa saunan jälkeisen puhtaan paidan virkaa. Koko komeuden päällä tietenkin heijastinvaljaat koko reissun ajan kuten asiaan kuuluu, toki myös kaikki päällimmäisenä mahdollisesti olevat vaatteeni ovat keltaisia ja heijastimilla varustettuja jo itsessäänkin. Päässä minulla oli talvimallinen pyöräilylippis, eli lämmin ja korvaläpillä varustettu sellainen, ja sen alla vielä aivan ohut juoksupipo ja kaulassa buff-tyyppinen huivi. Kypärän päällä minulla on aina koko talvikauden keltainen sadesuoja, mikä toki myös osaltaan vähentää päähän käymää viimaa tukkimalla kypärän tuuletusaukot. Hanskoina minulla oli liikkeelle lähtiessä suhteellisen lämpimät, vettä kestävät ajosormikkaat, jotka vaihdoin melko nopeasti aivan ohuisiin sormikkaisiin kun totesin liian lämpimäksi komboksi, minulla kun on myös yleensä koko talvikauden paikallaan nuo kuvissa näkyvät BarMittsin neopreeniset tankokintaat, jotka ovat kyllä sanalla sanoen aivan loistava keksintö. Niiden kanssa pystyn ajamaan melkein säässä kuin säässä ilman että ainakaan sormien kanssa tulee paleluongelmaa, ennemmin päin vastoin. Näiden kamppeiden lisäksi minulla on yleensä tämmöisillä retkillä varalta mukana myös pieneen pakkautuva kevytuntuvatakki siltä varalta että joutuisin pysähtymään tien poskeen pidemmäksi aikaa esim jonkun teknisen vian vuoksi, samoin kemiallisia lämmittimiä on aina useampi pari mukana kaiken varalta, ikinä en ole joutunut niihin turvautumaan pyöräreissuilla, toisaalta tämä oli myös kylmin Talvipäivänseisaus johon olen osallistunut ja muut ajoni talven aikana rajoittuvat yleensä maksimissaan muutamaan tuntiin lähellä kotiseutuja.
Sellainen retki oli minulla tällä kertaa, seuraavasta jutun aiheesta ei nyt heti olekaan tietoa, ehkä menen helmikuussa juoksemaan taas Tiirismaa Winter Trailia, ehkä en, keväämmällä varmaan taas ainakin jotain lyhyempiä juoksukisoja ja ehkä joku brevettikin jos kalenteriin mahtuu. Sitten edellisen kirjoituksen olen myös innostunut ilmoittautumaan kesälle kahteen Finntriathlon tapahtumaan, Vierumäen perusmatkalle kesäkuussa ja heinäkuussa paluun kisakartalle tekevälle, aivan legendaarista mainetta nauttivalle Joroisten puolimatkalle!
Ainiin ja vielä viime hetken lisäyksenä linkki Garminin tallentamaan reittiin jos jotakuta kiinnostaa.
Kommentit
Lähetä kommentti