Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Keväisen maantiekisakauden avauksena oli tänä vuonna Helsingin Pukinmäessä juostu kymppi. Hieman harkitsin samalle viikonlopulle perjantai-iltaan myös Helsinki Night Trailia jossa olen käynyt monena vuonna, mutta koska yhtenä tavoitteena oli tehdä uudet henkilökohtaiset ennätykset näillä kalenteriin laitetuilla matkoilla (kymppi, puolimaraton, maraton), päätin jättää sen kuitenkin väliin. Helsinki Spring Marathonilla olin ollut kerran aiemminkin juoksemassa kymppiä kaksi vuotta sitten ja kyseisen matkan ennätykseni oli juuri sillä kerralla kellotettu 38:26. Suhtauduin ennätyksen rikkomiseen hieman epäilevästi ennakolta, sillä vaikka tiesin olevani hyvässä kunnossa, olin tehnyt melko vähän näin sähäkälle matkalle sopivaa treeniä. Kisapäivänä oli mukava keväinen sää, aurinkoista ja lämpöä sellainen 10-12 astetta kisa-aikaan eli hieman puolenpäivän jälkeen. Alunperin oli tarkoitus että tiputan loppuperheen Ikealle shoppailemaan matkalla kisapaikalle ja poimin paluumatkalla kyytiin, mutta ...

Jälleen päässyt vierähtämään melko pitkä aika edellisestä jutusta, vaikkakin osittain ilman omaa syytä. Halloween hike oli rankka reissu ja siitä toipuminen vei oman aikansa, jouduin myös hetken aikaa välttelemään juoksemista, sillä varpaat ja niiden kynnet olivat ottaneet jonkun verran osumaa. Kynnet ovat kaikki pysyneet tallessa, mutta tiettyjä paksunemia ja muita vaurioita niissä on edelleen ja tuskin pääsevät heti paranemaankaan. Syksyn mittaan vähentelin hiljalleen pyöräilyn osuutta harjoittelussa ja lisäsin vastaavasti juoksua asteittain, kuitenkin pitäen jonkun pyörälenkin mukana ihan Talvipäivänseisausta ajatellen. Odotinkin tuota joulun alla tehtävää pyöräretkeä ihan innolla, varsinkin kun sääkin vaikutti todella pitkään siltä että matkaan pääsisi ilman nastarenkaita ensimmäistä kertaa useaan vuoteen ja jopa hommasin aiemmista teksteistä tuttuun uuteen brevettipyörääni sileiden maantierenkaiden tilalle leveämmät ja kuvioidummat gravel-renkaat. Kerkesin jopa laittaa ne paikalle...

Jos olet lukenut aiempien vuosien juttuja, tiedät että Halloweenhikesta on alkanut muodostua jo pienimuotoinen perinne minulle, tämänvuotinen on jo neljäs kerta putkeen eikä loppua näy jos se itsestä on kiinni. Pari edellistä vuotta olen ollut liikkeellä pyörällä ja kiertänyt kaikki reitit eli 160km, tällä kertaa olin ilmoittanut juoksevani. Koska kesällä en ilmoittautuessa osannut yhtään arvella mikä olisi syksyn juoksukunto ja -into, ilmoittauduin jälleen täydelle matkalle "varmuuden vuoksi" (Halloweenhikessa matkaa voi lyhentää lennosta, mutta ei pidentää). Faktojen ollessa kuitenkin ne, että edellisestä ultrajuoksustani on jo yli kaksi vuotta, en ole välissä juossut mitenkään merkittävän paljon enkä varsinkaan pitkiä lenkkejä ja pisin kulkemani matka on tähän asti on se Karhunkierroksen n 83km, arvelin jo kesällä että 100km taivalluksesta suoriutuminen voisi olla enemmän kuin tarpeeksi. Mutta never say never ajattelin ja jätin lopullisen päätöksen matkan pituudesta itse t...

Hieman venyi (yli kuukaudella) tästä kisasta kirjoittaminen, mutta raportoidaan pikaisesti. Useampana vuonna olen juossut keväisin yhden puolimaratonin huhtikuussa Tuusulassa, mutta tällä kertaa (lähinnä kalenterisyistä) jätin sen väliin ja valitsin kotikaupungin tapahtuman sen sijaan. Olen osallistunut Lahtijuoksuun kerran aiemmin, silloinkin puolimaratonille joka taisi olla ensimmäiseni, mutta siitä on yli vuosikymmen aikaa ja tapahtuma tunnettiin silloin Uusi-Lahti juoksuna (sponsoroineen kaupunkilehden mukaisesti). Koska vaimollani oli tuolloin töitä ja hän tarvitsi autoa, pakkasin tuttuun tapaan lapset pyöräkärryyn ja ajelin kisakamppeiden kanssa pyörällä Lahden Urheilukeskukseen jossa äitini olikin vastassa ja otti lapset haltuunsa siksi aikaa kun olisin itse kisatohinassa. Tein reippaan lämmittelyn ja luovutin puhelimet ja muut kannustusjoukkojen haltuun ennen kuin suuntasin stadionin kentälle. Poseeraus kameralle ja lapsille ennen lähtöviivalle menoa Koska kaikkien matkojen läh...

Huomasin tuossa että edellisestä tekstistä on vierähtänytkin jo jopa neljännesvuosi, joten lienee aika hieman päivittää tilannetta. Oleellisin syy siihen miksi kirjoitettavaa ei ole ollut lienee se että helmikuussa sairastuin flunssaan juuri ennen Tiirismaa Winter Trailiä, johon kerkesin juuri ilmoittautua alle viikko ennen kisaa. Oli tarkoitus käydä puolustamassa viime vuotista kakkossijaa 10km matkan otsalamppuversiossa, mutta se jäi nyt väliin. Tuloksia vilkaistuani voin todeta harmikseni, sillä niiden perusteella voittokaan ei olisi ollut mitenkään mahdoton ajatus. Ja tämän takia siis siitä kisasta ei tullut mitään kirjoitettavaa. Itse flunssa meni suhteellisen nopeasti ohi kuten tavallista, mutta taudin jälkeen jäi usean viikon kestänyt omituinen vatsakipu, mikä esti kaiken järkevän harjoittelun, joten näinollen helmikuu meni siinä mielessä melkolailla harakoille. Maaliskuussa iski toinen flunssa mikä pakotti keskeyttämään/keventämään harjoittelua noin puolentoista viikon ajaksi. ...

Ajattelin vihdoin kirjoittaa yhden tekstin siitä miten saan arkeeni tungettua suhteellisen ison määrän harjoittelua (tai ainakin jotain sitä muistuttavaa) vaikka arkikuviomme on suhteellisen haastava. Pääajatus on jättää itselle päiväkirjamerkintä aiheesta, mutta toisaalta voihan myös joku harvoista lukijoista kuulua samaan viiteryhmään (kiireinen pikkulapsiarki) ja saada vinkkejä miten mahduttaa arkeensa liikuntaa.  Olen ehkä aihetta sivunnut jossain aiemmassa tekstissä myös, mutta kuvaillaan kuitenkin nyt alkuun hieman perheemme arkea lyhyesti. Itse teen säännöllistä (toimisto)työtä paikallisen kuljetusliikkeen terminaalilla ja työaikani on käytännössä aina arkisin 5.30 - 14.00 ja pystyn hyvin paljolti järjestämään asian jos minun tarvitsee tästä joskus poiketa hieman. Toisaalta kynnys jäädä pois esimerkiksi pienen sairastelun takia on todella korkea, sillä käytännössä minua osaa sijaistaa vain yksi henkilö, joka hänkin jäi viime keväänä eläkkeelle, tosin hän onneksi kyllä tekee ...

Helsinki Marathon Loppukesään meinasi muodostua pienoinen putki kuin sattumankaupalla, kun huomasin että minullahan on elo-syyskuun taitteessa kolmena viikonloppuna putkeen urheilumenoa. Ensimmäisenä piti olla 24.8 Helsinki Marathon johon en vielä neljä viikkoa ennen lähtöä tiennyt olevani menossa. Siskoni oli ilmoittautunut kyseiseen tapahtumaan jo edellisvuonna ikäänkuin haasteena itselleen (hänellä ei ole kovin kummoista juoksutaustaa), mutta oli jo joutunut siirtämään osallistumista vuodella. Heinäkuun lopulla tulin kysäisseeksi miten juoksut ovat kulkeneet ja hän kertoi erinäisistä aiheeseen liittyvistä ongelmista ja vaivoista ja totesi ettei ole menossa lähtöviivalle missään tapauksessa. Ja sitten hän samalla heitti puoliksi vitsillä kysymyksen haluaisinko minä mennä? Osallistumisoikeutta hän ei enää voisi siirtää toista kertaa eteenpäin ja uhkana oli että se jäisi täysin käyttämättä, mutta nimellistä maksua vastaan sen voisi siirtää toiselle nimelle. Alkuun emmin asiaa varmaan n...

Viime tekstissä käsitellyn Helsinkin Night Trailin ohella huhtikuinen Tuusulakin on muodostumassa perinteeksi, sillä tämä vuosi oli myös tämän tapahtuman osalta kolmas kerta putkeen ja joka kerta täällä on matkani ollut puolikas. Kahdella aiemmalla kerralla on myös syntynyt omat ennätykset, tosin kun muita puolikkaita ei ole juuri tullut juostua niin tavallaan on ollut syytäkin. Tällä kertaa olin ennaakkoon melko epäileväisellä kannalla ennätyken suhteen, sillä kuten aiemmissa jutuissa mainittu, juoksuharjoitteluni on ollut melkein jo vuoden lähinnä ylläpitävää. Perinteisiin näyttää myös kuuluvan että viikkoa aiemmin oleva Helsinki Night trail juostaan melko kylmissä oloissa, mutta Tuusulassa on aina shortsikeli. Vielä päivää-kahta ennen ennuste näytti että tämä perinne katkeaa, ja kisa-aamunakin pakkasin melko reilusti eri vaatevaihtoehtoja mukaan kun en ollut ihan varma, mutta jo autoon ja moottoritielle päästyäni tajusin että aurinko lämmittää nyt sen verran rajusti että shortseilla...

  Alun kalliopätkää. Kuva  Niklas Holmberg Viime perjantai-iltana juostiin minulle melkein jo perinteeksi muodostunut Helsinki Night Trail, joka siis juostaan huhtikuun pimeässä illassa otsalamppujen valossa. Ensimmäisellä kerralla (siis minulle ensimmäisellä) 2022 reitti kulki vielä Paloheinästä Olympiastadionille, mikä tuotti autolla saapuvalle ulkopaikkakuntalaiselle tiettyjä logistisia haasteita, sen jälkeen sekä lähtö että maali on sijoitettu Olympiastadionille mikä helpottaa kulkua merkittävästi. Reitti on mielestäni suhteellisen hauska, se kun eroaa valtaosasta polkukisoja melko tavalla kulkiessaan Keskuspuiston polkuja, ulkoilureittejä ja välillä ihan asfalttiväyliäkin, toisinaan ylitetään/alitetaan siltoja ja moottoriteitä jne. Voisi sanoa kyseessä olevan "urbaani" versio polkujuoksukisasta, vaikka kyllä siellä löytyy ihan kunnon ryteikköpätkääkin jossa polun näkeminen on enemmän hyvän tahdon kuin näköaistin varassa. Kuten kuvista näkee myös kallioilla mennään jonkun...