Helsinki Spring Marathon 10km 12.4.2026

Keväisen maantiekisakauden avauksena oli tänä vuonna Helsingin Pukinmäessä juostu kymppi. Hieman harkitsin samalle viikonlopulle perjantai-iltaan myös Helsinki Night Trailia jossa olen käynyt monena vuonna, mutta koska yhtenä tavoitteena oli tehdä uudet henkilökohtaiset ennätykset näillä kalenteriin laitetuilla matkoilla (kymppi, puolimaraton, maraton), päätin jättää sen kuitenkin väliin. Helsinki Spring Marathonilla olin ollut kerran aiemminkin juoksemassa kymppiä kaksi vuotta sitten ja kyseisen matkan ennätykseni oli juuri sillä kerralla kellotettu 38:26. Suhtauduin ennätyksen rikkomiseen hieman epäilevästi ennakolta, sillä vaikka tiesin olevani hyvässä kunnossa, olin tehnyt melko vähän näin sähäkälle matkalle sopivaa treeniä.

Kisapäivänä oli mukava keväinen sää, aurinkoista ja lämpöä sellainen 10-12 astetta kisa-aikaan eli hieman puolenpäivän jälkeen. Alunperin oli tarkoitus että tiputan loppuperheen Ikealle shoppailemaan matkalla kisapaikalle ja poimin paluumatkalla kyytiin, mutta koska nuorimmainen oli kipeänä jätin heidät kotiin ja tein itse muutaman tuotteen täsmäiskun tuonne huonekaluhelvettiin. Tuon stopin jälkeen ajelin kisapaikalle ja olinkin siellä reilusti ajoissa, jopa 1,5h ennen starttia. HSM on kiva pieni ja kotikuitoisen oloinen tapahtuma, jossa on tarjolla kaikki yleisimmät maantiematkat ja pari matkaa lapsillekin. Kisakeskus on Pukinmäen urheilukentällä jossa on hyvä perusinfra tämmöisen järjestämiseen ja maaliintulona kierretään vajaa kierros ihan juoksurataa jossa on hyvä ottaa loppukirit tarvittaessa. Koska minulla oli hyvin aikaa päätin numeron haun ja vaatteiden vaihdon jälkeen kävellä vielä läheiselle S-Marketille, sillä vaikka olin muistanut ottaa pienen välipalan reissuun mukaan, olin kuitenkin unohtanut ennen starttia otettavan geelin joka on jonkinlainen rutiini minulle. Valitettavasti kaupan valikoima oli sen verran heikko etten edes saanut tuota geeliä, mutta onneksi löytyi Jolloksia (lähes samaa tavaraa marmeladin muodossa).

Kauppareissun jälkeen olikin aika hieman lämmitellä ja samalla ihmetellä maratonin starttia. Päivä alkoi lämmetä kunnolla ja lämmitellessä tulikin oikeasti melko lämmin melko pian. Kun lämpöä oli saatu kehoon tarpeeksi kävin autolla keventämässä ylimääräiset vaatteet, vaihtamassa vielä paidan ja nappaamassa numerolapun mukaan ja sitten kohti lähtöaluetta. Starttiviivalla asetuin luonnollisesti taas porukan etuosaan, ohitelkoot nopeammat sitten minua tarvittaessa!

Lähtökiihdytyksestä selvittyämme olin noin sijan kymmenen tienoilla kärkiletkan häntäpäässä, ensimmäisen noin kilometrin aikana tuli vielä pari-kolme juoksijaa etupuolelle. Samalla kärkiryhmä alkoi hiljalleen hajota kolmeen pienempään ryhmään, joista viimeisen perällä olin yhdessä naisten kärkijuoksijan kanssa. Tahti oli minulle melko tulista n 3.30/km, mutta tuossa kohtaa se tuntui vielä ihan juostavalta joten päätin yrittää pysyä mukana ainakin toistaiseksi. Hetken päästä aloimme tämän ykkösnaisen kanssa jäädä letkan perästä hiljalleen erilleen ja päätin että on varmasti taktisesti viisaampaa jäädä peesaamaan häntä kuin yrittää väkisin isomman ryhmän mukaan.

Seuraavat pari kilometriä tulimme tiiviisti kahdestaan, mutta noin neljän kilometrin kohdalla totesin että on pakko antaa hieman siimaa ja jättäydyin pesistä pois. Minullahan on melkein aina juoksun puolivälin tienoilla se vaikeampi hetki lähes matkasta riippumatta, ja niin tälläkin kertaa, tahtikin valui hetkittäin jopa 4.00 - 4.15 /km lukemiin, vaikka pyrkimyksenä oli ollut pitää se kolmella alkuisena. Muistaakseni olin laskenut että oman ennätyksen rikkomiseen täytyy juosta noin 3.50 tahtia tai nopeammin. Kokemuksesta tiesin että meno kyllä hieman elpyisi kun hetken keventäisi. Yksi alusta edelle lähteneistä tuli hetkeä myöhemmin selkä edellä vastaan, hänelle oli varmaan sattunut joku haaveri, sillä askel vaikutti hieman nilkuttavalta vaikka ihan hyvää tahtia edelleen juoksikin. Tämä olikin koko kisan ainoa ohitus minulle, ellei hetkeä aiemmin startanneen maratonin häntäpäätä lasketa, heitä sai kyllä ohitella tuon tuostakin.

Noin kuuden kilometrin kohdalla sain takaa seurakseni kolmen juoksijan ryhmän joka ohitti minut hitaasti mutta varmasti. Hetken harkitsin yrittävän roikkua mukana, mutta koska "vaikea puoliväli" oli vielä osittain meneillään, hylkäsin ajatuksen melko pian. Jos olisivat tulleet kilometriä tai kahta myöhemmin, olisin luullakseni yrittänyt hieman tarmokkaammin. Hetken päästä katselinkin kun nämä ensin tavoittivat ja sitten hiljalleen ohittivat tuon naiskärjen johon minulla oli edelleen hyvä näköyhteys valtaosan aikaa.

Loppua kohti löysin hieman jalkojani uudelleen ja sain taas painettua tahdin pysyvästi alle 4.00 /km. Aloin myös kuluneen matkan ja ajan perusteella laskeskella että ennätyksen rikkominen näyttää edelleen ihan mahdolliselta, ehkä jopa jo kohta todennäköiseltä. Ajoittainen vilkaisu taakse varmisti että sieltä ei tulla ainakaan kovin pian ohi, vaikka eipä tuolla sinänsä juuri väliäkään, sillä se ennätys oli lähinnä mielessä, ei sijoitukset. Enkä sitäpaitsi edes tiennyt sen hetkistä sijoitustani tarkasti muutenkaan.

Jaksoin pitää omaa hyvää tahtia yllä loppuun asti ja maalin tullessa (melkein täydellä) ratakierroksella puristin vielä viimeisiä sekunteja jonkinmoisella loppukirilläkin. Harmi ettei ollut ketään ketä vastaan otattaa. Muutamat kannustajat ketkä loppusuoran varrella olivat huomasivat kirini ja sain hieman edellämenneitä kovempaa kannustusta jota itse vielä lietsoin entuudestaan. Olikin mukava fiilis pysäyttää kello maalissa aikaan 37.39 eli sain siirrettyä ennätystä 47 sekuntia pienemmässä. Eli kevään "ennätystehtaan" ensimmäinen rasti ruutuun. Sitten vain maalihuollosta hieman juotavaa ja pikkupurtavaa, pieni verryttely ja sen jälkeen vaatteenvaihdon kautta autoon.

Seuraavaa ennätystä lähdetään sitten tavoittelemaan kahta viikkoa myöhemmin Tuusulanjärven Maratonilla, tällä kertaa nimenomaan maratonilla eikä puolikkaalla mitä olen usein siellä juossut.