Talven kuulumisia ja Dark Run 20.2.2026

Jälleen päässyt vierähtämään melko pitkä aika edellisestä jutusta, vaikkakin osittain ilman omaa syytä. Halloween hike oli rankka reissu ja siitä toipuminen vei oman aikansa, jouduin myös hetken aikaa välttelemään juoksemista, sillä varpaat ja niiden kynnet olivat ottaneet jonkun verran osumaa. Kynnet ovat kaikki pysyneet tallessa, mutta tiettyjä paksunemia ja muita vaurioita niissä on edelleen ja tuskin pääsevät heti paranemaankaan. Syksyn mittaan vähentelin hiljalleen pyöräilyn osuutta harjoittelussa ja lisäsin vastaavasti juoksua asteittain, kuitenkin pitäen jonkun pyörälenkin mukana ihan Talvipäivänseisausta ajatellen. Odotinkin tuota joulun alla tehtävää pyöräretkeä ihan innolla, varsinkin kun sääkin vaikutti todella pitkään siltä että matkaan pääsisi ilman nastarenkaita ensimmäistä kertaa useaan vuoteen ja jopa hommasin aiemmista teksteistä tuttuun uuteen brevettipyörääni sileiden maantierenkaiden tilalle leveämmät ja kuvioidummat gravel-renkaat. Kerkesin jopa laittaa ne paikalleen ja litkuttaa, mutta en muistaakseni ole ajanut niiden kanssa vieläkään metriäkään, sillä noin viikkoa ennen Talvipäivänseisausta iski joku suhteellisen raju tauti (influenssa kenties?) ja olin useamman päivän melko korkeassa kuumeessa. Vaikka kuume laski ja pääsin työkuntoon kyllä viikon aikana, ei ollut puhettakaan että olisin voinut lähteä koko yöksi pyöräilemään, joten siinä jäi yksi tekstin aihe vaille tarinaa.

Joulun tienoilla pääsin hieman varovasti aloittamaan lenkillä käyntiä taudin jälkeen ja joulun välipäivinä osallistuin backyard-tyyppiseen Virtual Winter Challengeen joka oli leikkimielinen maaottelut Suomen ja kolmen Baltian maan kesken. Tarkoituksena oli kerätä mahdollisimman paljon kierroksia backyard ultra -sääntöjen puitteissa (lähtö aina tasatunnein ja kierroksen minimimitta 6,7km) ja eniten kerännyt maa voittaisi (Viro voitti melko ylivoimaisesti). Eräs tuttu ultrajuoksijapariskunta oli kutsunut väkeä juoksemaan yhdessä siten että heillä oli reitti suunniteltuna ja pidimme huoltopistettä heidän rantasaunallaan, joten minäkin kävin sitten 7 tai 8 kierrosta hölkkäilemässä Suomen pottiin. Vaikka touhu oli rankkaa parin viikon lähes totaalisen juoksutauon vuoksi vahvistui tässä samalla hieman ajatus mahdollisesti osallistua Nuuksio Backyard ultraan tulevana kesänä. Vaikka päätös syntyi vasta hieman myöhemmin niin nimi on tällä hetkellä listalla. En alkanut tästä kirjoittelemaan omaa juttuaan sillä vaikka kyseessä oli ehkä jollain mittarilla tapahtuma, tekstistä olisi varmaan tullut yhtä mielenkiintoinen kuin jos olisin alkanut raportoida jostain hieman normaalia pidemmästä yhteislenkistä.

Seuraava tarina olisi pitänyt kirjoittaa tammikuun lopulla, sillä olin ilmoittautunut suuren suosion vuosien varrella kasvattaneeseen Himos Winter trailiin ja vielä oikein Double-Trouble -maksimimatkalle, jossa talvisia polkuja olisi pitänyt kiertää ensin perjantaina illalla 25km ja sitten vielä lauantaina päivällä 37km lisää, eli melko uuvuttava viikonloppu oli luvassa. Olin varannut mökkimajoituksen Himokselta ja vaimo oli hoitanut perjantain työt jo etukäteen että pääsisimme koko perheen voimin matkaan heti iltapäivästä. Jälleen kerran terveystilanne petti, edeltävänä sunnuntaina heräsin kovaan vatsakipuun, jonka kanssa kärvistelin alkuiltapäivään saakka, kunnes syöntiyrityksen jälkeen oksensin vatsani tyhjäksi. Oksentaminen jäi tuohon yhteen kertaan, mutta samaksi illaksi minulle nousi vielä korkeahko kuume joka onneksi jäi siihen yhteen iltaan. En viitsinyt kuitenkaan leikkiä terveydellä sen kummemmin vaan kauppasin heti alkuviikosta sekä majoituksen että osallistumisoikeudet eteenpäin kun halukas ostaja löytyi. Ironista sinänsä, että olen yrittänyt tähän kovin suosittuun talvikisaan osallistua kerran aikaisemminkin, ja silloinkin homma jäi piippuun pienen sairastelun takia, ehkä jo ensi vuonna sitten.

Kun kisavuoden avaus Himoksella jäi väliin ja seuraava lukkoon lyöty startti olisi vasta maaliskuun puolivälissä Tiirismaa Winter Trailissä, en empinyt kovin kauaa kun näin mainoksen Lahdessa järjestettävästä Dark Run -tapahtumassa. Kyseessä oli siis Fintriathlon porukan järjestämä polkujuoksu, nimen mukaisesti illan pimeässä otsalamppujen kera ja matkavaihtoehtoinen 5 ja 10 kilometriä. Ilmoittauduin pidempään optioon. Tätä talvea leimannut pitkä, melkein pari kuukautta kestänyt yhtämittainen pakkasjakso oli vielä meneillään, muttei enää onneksi pahimmillaan (Himoksella taisi olla ihan oikeasti kova pakkanen) vaan noin kymmenkunta astetta oltiin miinuksella. Sen verran viileä siis että alku- ja loppuverryttelyihin täytyi pukeuta jo ihan selkeästi reilummin kuin itse kisaan ja nenänpää täytyi suojata teipillä. Olin näet onnistunut kovimpien pakkasten aikaan hieman palelluttamaan nenänpään ihoa, ja siksi jouduin suojaamaan sitä hieman tarkemmin lisävaurioiden välttämiseksi. Teippaaminen oli vielä ihan ok, mutta kylmemmillä keleillä se ei riittänyt ja jouduin käyttämään mm hikipantaa, mikä keräsi kyllä katseita.

Dark Run ei julkaissut mitään osallistujalistoja ennakkoon, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa sijoituksellisesti, mutta kun lähtöviivalle ilmestyi Juha Sorvisto, tiesin että ainakaan voitosta olisi turha unelmoida. Yritin tähyillä muita tuttuja naamoja, mutta tuloksetta, joten lähdin startista heti Juhan perään (en toki yrittänytkään hänen vauhdissaan pysyä). Joku tuli ensimmäisessä ylämäessä ohi, mutta ei mennyt kauaa kun aloin jo omalla tasaisella vauhdillani tavoittaa häntä uudelleen ja pian olin aivan perässä. Samaan aikaan takaa lähestyi ja saavutti useamman juoksijan porukka ja meillä olikin hetken aikaa pieni letka kasassa. Koska tällä alun ohittelijalla alkoi jalka selkeästi heti painaa ja vauti tuntui hidastuvan, otin aloitteen omiin käsiini ja tein sopivassa kohdassa melko rivakan ohituksen ja jatkoin hetken aikaa hieman reippaampaa tahtia, toivoen että saisin ryhmään vähän etumatkaa mikäli muut eivät lähtisi heti ohitukseen. Pääsinkin melko hyvin irti porukasta ja hetken aikaa sain taas juosta yksin tietäen olevani kisan toisena, muttei mennyt kauaa kun takaa alkoi välkkyä tehokkaan otsalampun valo minua lähestyen. Pian tulinkin ohitetuksi paikallisen triathlonseuran asuun pukeutuneen kaverin toimesta, hän oli onneksi yksin joten olin vielä selkeästi viimeisessä palkintosijassa kiinni. Tässä kohtaa matkaa oli taitettu alta kolme kilometriä ja alkoi kisan tapahtumaköyhempi vaihe, tämä ohittaja katosi hitaasti edelle ja takaa ei juuri lampunvaloja kajastanut, joten keskityin vain pitämään omaa tasaista tahtia yllä.

Niin mentiin seuraavat kilometrit, reitti kulki Urheilukeskuksesta länteenpäin Salpausselän tuttuja polkuja, jotka olivat muuten sanalla sanoen melko hyvässä kunnossa pitkään jatkuneen pakkasjakson vuoksi. Hyvin harvoissa kohdissa jossa näki pidemmälle sain havaintoja tästä edellämenijästä ja myös siitä että takaakin tulee useampi valo, mutta kumpikin suunta oli suhteellisen turvallisen matkan päässä, joten pystyin keskittymään vain siihen etten hyytyisi kovin pahasti. Kilometrit vierivät ja matka alkoi kyllä painaa jaloissa, toivoin että matka loppuisi kesken ennen kuin omat voimani tekisivät saman. Kun matkaa maaliin oli reilu kolme kilometriä aloin havaita yhä useammin että takana välkkyy otsalampun valo, eli jollakulla oli jahti päällä. Yritin pitää vauhtia yllä pienellä riskilläkin, mutta jaloissa ei enää ollut kauheasti paukkuja ja noin 1,5km ennen maalia kun lähestyimme jo Urheilukeskusta vanhan raviradan suunnalla tulin ohitetuksi. Yritin vielä jäädä ohittajan peesiin, mutta melko turhaan, tipuin hänen tasaiseen vetoonsa ja aloin keskittyä ei niin seksikkään nelossijan varmisteluun. Tässä kohtaa oli saanut jo välillä ohitella lyhyemmän matkan juoksijoita jotka olivat startanneet samaan aikaan ja oikaisseet puolet meidän reitistämme. Maali tuli onneksi vastaan ennen kuin minun tarvitsi luovuttaa enempää sijoituksia ahnaammille, paljoa loppukiriä ei minusta olisi irronnut enää. Sain tästä juoksusta pohkeetkin niin jumiin että vasta nyt pari viikkoa tuon jälkeen alkaa olla pikkuhiljaa sellainen olo että nuo ovat palautuneet.

Sellaisia kuulumisia tähän talveen, seuraava kisastartti on tosiaan Tiirismaa Winter Trail ja siellä 10km ja jälleen otsalamppuversio, tätä kirjoittaessa se on reilun viikon päässä enää, raportoidaan siitä sitten seuraavaksi.