Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Sitten päästiin vihdoin kokeilemaan sitä maratoonia pitkästä aikaa. Tosiaan edellisestä (ja ainoasta) katumaratonista on vierähtänyt jo melkein kuusi vuotta, joten vauhdinjako oli ennakolta hieman epävarmalla pohjalla. Olin asettanut itselleni realistisen ja optimistisen tavoitteen, joista jälkimmäinen oli kolmen tunnin alitus, mutta en pitänyt sitä kovin todennäköisenä vaan ajattelin olevani tyytyväinen 3.10 alitukseen. Pakkasin lauantaireissulle Forssaan perheenkin mukaan että pääsevät vähän kannustamaan ja ehkä jopa hieman huoltamaankin. Sääkin vaikutti suosiolliselta, sillä ennusteen mukaan piti olla viileähköä ja pilvistä, muttei sadetta. Ennuste ei pitänyt aivan kutiansa.. Kisa oli vasta iltapäivällä, joten tähtäsimme kotoa liikkelle noin puolenpäivän aikaan ollaksemme perillä ennen klo 14:sta. Kisakeskus oli pykätty paikalliselle jäähallille josta sai hakea numerolapun ja vaihtaa vaatteet. Vessajonossa katsoin huomasin paria jonottajaa edempänä tutun naaman, mutta en yhdistänyt ...

Kevään suunnitelmat menivät parissakin kohtaa uusiksi kun edellisessä tekstissä käsitellyn Helsinki Spring Marathonin aikaan nuorimmaisesta alkanut flunssakierre päättikin kestää eri vaiheineen reilun kuukauden. Kaksi viikkoa tuon jälkeen oli tosiaan tarkoitus juosta Tuusulanjärven Maraton, mutta viikkoa sitä ennen sain itsekin flunssaoireita, tosin ikävän lieviä. Niiden kanssa sitten pohdin useamma päivän mitä teen kisan kanssa kun kuumetta ei kuitenkaan ollut ja yleiskunto sinänsä kohtuullisen hyvä. Tutkiessani kisan peruutus/siirtoehtoja huomasin että kisaviikon keskiviikkoon asti osallistumisoikeuden voisi siirtää vielä ensi vuoteen ilman lisäkuluja, mikä sinetöi päätökseni ja käytin mahdollisuuden hyväkseni. Näin jälkiviisaana voidaan todeta että olisin takuulla kyennyt kisapäivänä juoksemaan, mutta joko flunssan tai siitä stressaamisen seurauksena vire tuskin olisi ollut paras mahdollinen. Tämä ratkaisu asetti minut sitten uuden kysymyksen, nimittäin missä ja milloin sitten juoks...

Keväisen maantiekisakauden avauksena oli tänä vuonna Helsingin Pukinmäessä juostu kymppi. Hieman harkitsin samalle viikonlopulle perjantai-iltaan myös Helsinki Night Trailia jossa olen käynyt monena vuonna, mutta koska yhtenä tavoitteena oli tehdä uudet henkilökohtaiset ennätykset näillä kalenteriin laitetuilla matkoilla (kymppi, puolimaraton, maraton), päätin jättää sen kuitenkin väliin. Helsinki Spring Marathonilla olin ollut kerran aiemminkin juoksemassa kymppiä kaksi vuotta sitten ja kyseisen matkan ennätykseni oli juuri sillä kerralla kellotettu 38:26. Suhtauduin ennätyksen rikkomiseen hieman epäilevästi ennakolta, sillä vaikka tiesin olevani hyvässä kunnossa, olin tehnyt melko vähän näin sähäkälle matkalle sopivaa treeniä. Kisapäivänä oli mukava keväinen sää, aurinkoista ja lämpöä sellainen 10-12 astetta kisa-aikaan eli hieman puolenpäivän jälkeen. Alunperin oli tarkoitus että tiputan loppuperheen Ikealle shoppailemaan matkalla kisapaikalle ja poimin paluumatkalla kyytiin, mutta ...

Tiirismaa Winter Trail järjestettiin tänä vuonna jo muistaakseni neljättä kertaa, joista kolmena olen ollut mukana, viime vuonna kun jäi väliín sairastelun takia. Joka kerta olen juossut ainoastaan illalla järjestettävän pimeällä juostavan version ja näin oli tälläkin kertaa tarkoitus. Matkavaihtoehtoina oli 10 ja 14 kilometriä, joista olen nyt useamman kerran jo valinnut tämän lyhyemmän. Keli oli melko paljon keväisempi kuin kolmea viikkoa aiemmin juostussa Dark Runissa, sillä pitkä pakkasjakso oli väistynyt ja melko vähäiseksi jääneestä lumikertymästä oli iso osa ehtinyt jo sulaa. Polut olivat toki paikoin jäisiä keväiseen tyyliin ja paria päivää ennen kisaa järjestäjältä tulikin sähköpostia jossa infona oli mm ehdoton suositus nastakengille, sekä matkojen pieni muutos. Osa alkuperäisestä reitistä oli ilmeisesti sen verran huonossa kunnossa että suunnitelmaa piti muuttaa, ja näin ollen lyhyempi matka lyheni noin 8,5 kilometriin ja samalla pidempi matka piteni reilulla kilometrillä. K...

Jälleen päässyt vierähtämään melko pitkä aika edellisestä jutusta, vaikkakin osittain ilman omaa syytä. Halloween hike oli rankka reissu ja siitä toipuminen vei oman aikansa, jouduin myös hetken aikaa välttelemään juoksemista, sillä varpaat ja niiden kynnet olivat ottaneet jonkun verran osumaa. Kynnet ovat kaikki pysyneet tallessa, mutta tiettyjä paksunemia ja muita vaurioita niissä on edelleen ja tuskin pääsevät heti paranemaankaan. Syksyn mittaan vähentelin hiljalleen pyöräilyn osuutta harjoittelussa ja lisäsin vastaavasti juoksua asteittain, kuitenkin pitäen jonkun pyörälenkin mukana ihan Talvipäivänseisausta ajatellen. Odotinkin tuota joulun alla tehtävää pyöräretkeä ihan innolla, varsinkin kun sääkin vaikutti todella pitkään siltä että matkaan pääsisi ilman nastarenkaita ensimmäistä kertaa useaan vuoteen ja jopa hommasin aiemmista teksteistä tuttuun uuteen brevettipyörääni sileiden maantierenkaiden tilalle leveämmät ja kuvioidummat gravel-renkaat. Kerkesin jopa laittaa ne paikalle...

Jos olet lukenut aiempien vuosien juttuja, tiedät että Halloweenhikesta on alkanut muodostua jo pienimuotoinen perinne minulle, tämänvuotinen on jo neljäs kerta putkeen eikä loppua näy jos se itsestä on kiinni. Pari edellistä vuotta olen ollut liikkeellä pyörällä ja kiertänyt kaikki reitit eli 160km, tällä kertaa olin ilmoittanut juoksevani. Koska kesällä en ilmoittautuessa osannut yhtään arvella mikä olisi syksyn juoksukunto ja -into, ilmoittauduin jälleen täydelle matkalle "varmuuden vuoksi" (Halloweenhikessa matkaa voi lyhentää lennosta, mutta ei pidentää). Faktojen ollessa kuitenkin ne, että edellisestä ultrajuoksustani on jo yli kaksi vuotta, en ole välissä juossut mitenkään merkittävän paljon enkä varsinkaan pitkiä lenkkejä ja pisin kulkemani matka on tähän asti on se Karhunkierroksen n 83km, arvelin jo kesällä että 100km taivalluksesta suoriutuminen voisi olla enemmän kuin tarpeeksi. Mutta never say never ajattelin ja jätin lopullisen päätöksen matkan pituudesta itse t...