Forssan Suvi-ilta 13.6.2026

Sitten päästiin vihdoin kokeilemaan sitä maratoonia pitkästä aikaa. Tosiaan edellisestä (ja ainoasta) katumaratonista on vierähtänyt jo melkein kuusi vuotta, joten vauhdinjako oli ennakolta hieman epävarmalla pohjalla. Olin asettanut itselleni realistisen ja optimistisen tavoitteen, joista jälkimmäinen oli kolmen tunnin alitus, mutta en pitänyt sitä kovin todennäköisenä vaan ajattelin olevani tyytyväinen 3.10 alitukseen. Pakkasin lauantaireissulle Forssaan perheenkin mukaan että pääsevät vähän kannustamaan ja ehkä jopa hieman huoltamaankin. Sääkin vaikutti suosiolliselta, sillä ennusteen mukaan piti olla viileähköä ja pilvistä, muttei sadetta. Ennuste ei pitänyt aivan kutiansa..

Kisa oli vasta iltapäivällä, joten tähtäsimme kotoa liikkelle noin puolenpäivän aikaan ollaksemme perillä ennen klo 14:sta. Kisakeskus oli pykätty paikalliselle jäähallille josta sai hakea numerolapun ja vaihtaa vaatteet. Vessajonossa katsoin huomasin paria jonottajaa edempänä tutun naaman, mutta en yhdistänyt sitä nimeen tai edes siihen mistä se oli tuttu, arvelin että on oltu samalla lähtöviivalla aiemminkin. Yllätyksekseni hänkin tunnisti minut ja muutaman sanan vaihdettuamme totesin että hänellä on parempi haisu ja selvisi että olemme olleetkin suorittamassa varusmiespalvelusta samaan aikaan noin 18 vuotta sitten. Koska matka edessä olisi pitkä, pidin alkulämmittelyt melko kevyinä verrattuna lyhyempiin kilpailuihin, enkä osallistunut myöskään ohjattuun lämmittelyjumppaan mikä lähtöalueella oli meneillään. Lähtösuora oli juonikkaasti asetettu urheilukentän viereiselle suoralle kadunpätkälle joka oli tietenkin loivaa ylämäkeä, varma tapa saada malttamattomimmat juoksemaan alussa liian kovaa. Lähtöalueella olikin melkolailla tunkua: kuuluttaja taisi sanoa juoksijoita olevan kaikenkaikkiaan parituhatta, joista vitosen ja kympin juoksijat oli päästetty matkaan jo aiemmin ja nyt viimeisessä lähdössä oli noin tuhat puolimaratoonaria ja ehkä vajaat parisataa meitä täyden menijöitä. Pari minuuttia ennen lähtölaukausta tipahtivat ensimmäiset sadepisarat (joita ei pitänyt tulla alunperinkään).

Reitti oli varmasti yksi selkeimpiä ja suoraviivaisimpia mitä olen koskaan juossut. Lähtösuoralta mentiin suoraan noin kilometri, sitten käännös ja yli yhdeksän kilometriä Forssa-Tammela välisen maantien laitaa josta oli erotettu meille noin metrin kaistale kartioilla. Tammelassa käännös ja sitten hieman (mutta ei paljon) mutkittelevampaa reittiä takaisin, osin samansuuntaisia katuja ja osin saman maantien vieressä kulkevaa pyörätietä. Lähtöpaikan viereisellä urheilukentällä kierros ja sitten sama uudestaan. Jo ensimmäisten kilometrien aikana alkanut sade muuttui pienestä tihkusta ihan kunnon sateeksi ja sitten sitä tulikin koko loppukisan ajan enemmän tai vähemmän, eli märkänä sai mennä lähes alusta loppuun. Alkumatkasta juoksijoita oli koko ajan ympärillä jonoksi asti kun puolikkaan menijätkin olivat mukana letkassa. Jo melko alkumatkasta minulle syntyi koko matkan ainoa kontakti toiseen juoksijaan kun joitakin minuutteja samaan tahtiin juostuamme eräs miesjuoksija kysyi tavoittelenko kolmea tuntia. Tuumasimme kumpikin omasta puolestamme että yritetään, muttei välttämättä siihen päästä. Pian hän meni hieman edelle, mutta pysyi koko ajan näköetäisyydellä. 

Yritin sihtailla tahtia mahdollisimman lähelle 4:25 min/km ja hieman sitä kovempaa ja samalla yritin sihtailla askeleitani niin etten maksimoisi kenkien kastumista joka lätäkössä ja niin se ensimmäinen kierros eteni. Reitin kääntöpisteeseen tultaessa letka alkoi hieman harveta ja alkoi muodostua pieniä ryhmiä jotka elivät ja muuttuivat jatkuvasti. Ensimmäinen 14km meni melko tasan tuntiin, ja totesin olevani vielä kolmen tunnin vauhdissa. Hieman tuon jälkeen tavoitin tämän juoksijan jonka kanssa olimme vaihtaneet pari sanaa tavoitteista ja hänen seurassaan vierähtikin sitten hieman pidempi siivu. Tuossa kohtaa meillä oli mukana ryhmässä myös useampi puolikkaan juoksija ja muodostimmekin noin 5-6 juoksijan ryhmän useamman kilometrin ajaksi, vetovastuun jätin suosiolla tälle "kolmea tuntia tavoittelevalle". Muutamaa kilometriä ennen ensimmäisen kierroksen täyttymistä näille mukanamme olleille puolimaratoonareille tuli yhtäaikainen kollektiivinen hyytyminen ja he tippuivat kyydistämme kaikki 3-4 aikalailla yhtäaikaa, vaikka emme tehneet mitään rytminmuutosta tai muitakaan konnankoukkuja. Tästä eteenpäin saimme sitten juosta kahdestaan. Pian myös ohitimme perheeni ja sain huikan myös omaa urheilujuomaa läpimäriksi kastuneilta kannustajilta.

Ensimmäinen kierros täyttyi melko tasan ajassa 1.30 eli edelleen oltiin sektorilla kohti kolmea tuntia, mutta minkäänlaista hyytymistä se ei kestäisi. Juoksu tuntui yllättävän helpolta siihen nähden että olimme tulleet ensimmäisen puolikkaan vain viisi minuuttia hitaammin kuin oma puolimaratonin ennättykseni on. Totesin että hyvä näin. Toinen kierros olikin sitten melkolailla erilainen kuin ensimmäinen monestakin syystä. Ensimmäinen oli se että tällä kertaa tie oli melkolailla tyhjä kun puolikkaalaiset olivat kadonneet ympäriltä ja muista maratoonareista ei montaakaan näköhavaintoa kierroksen aikana saatu, yhden ohitimme ja toisen selän näimme kauempana edellä (toki tietysti paluumatkalla näimme vastaantulijoita). Toinen iso ero ensimmäiseen kierrokseen oli se että nyt satoi jo selkeästi vähemmän, kuuroja oli vähemmän ja ne olivat tihkuisempia. Toki vaatteet olivat silti aivan läpimärkiä sadeveden ja hien takia. Kun matkaa oli jäljellä noin 9-10 kilometriä oli seuralaisellani hieman vaikeampi hetki. Olin jo hieman aiemmin kuunnellut että häntä alkoi yskittää hetkittäin, mutta silti hän oli tuohon asti hoitanut vetohommat täysimääräisesti. Nyt kehotin häntä vuorostaan minun peesiini, vaikka hieman ajattelin kyllä mielessäni että hän varmaan siitä kohta putoaa. Tahti oli säilynyt melkolailla samana koko ajan.

Jokunen kilometri mentiin näin, välillä hän meinasi jäädä hieman, mutta ero ei varmaan ollut yli kymmentä metriä missään välissä. Noin 35-36 kilometrin kohdilla alkoi minullakin vihdoin hieman jaloissa painamaan, tuohon asti olikin tullut melko mukavasti. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että sai tasamaallakin keskittyä siihen että pääsi tavoitevauhtia eikä sen yli juurikaan menty, ylämäissä taas vauhti alkoi tippua lähemmäs 5min/km lukemia siinä missä ensimmäisellä kierroksella en ollut juurikaan niihin himmaillut. Kun matkaa maaliin oli enää noin kaksi kilometriä tuli minulle seinä vastaan ja tämä jo aikaa sitten hyytyväksi tuomittu kaveri menikin omia menojaan, edelleen yhtä tasaisen tappavaa vauhtia kuin tähänkin asti. Tämä "seinä" siis käytännössä tarkoitti että en enää päässyt kuin maksimissaan 5min/km, jota sitten hölkkäilinkin maaliin. Jäin tälle toiselle kaverille muistaakseni reilun minuutin viimeisten kahden kilometrin matkalla, eli nopealla matikalla hän piti vauhtinsa melko tasaisena loppuun asti siinä missä minä hyydyin. Maalissa kello pysähtyi aikaan 3.02:40, mikä toki on ennätys ja tulos johon voin sinänsä olla erittäin tyytyväinen suhteessa tavoitteisiin, mutta tuo lopun väsähdys syö melkolailla fiilistä asian ympäriltä. Sanoinkin vaimolleni myöhemmin että olisin samaan tai jopa hitaampaankin tulokseen ollut varmasti paljon tyytyväisempi jos se olisi tullut tasaisen onnistuneella suorituksella. Toisaalta yritän toitottaa itselleni että vauhdinjaon täydellistä onnistumista näin pitkällä matkalla ei oikein voi olettaa tapahtuvan jos näitä juoksee kerran kuuteen vuoteen. Onneksi seuraavaa ei näillä näkymin tarvitse odottaa edes vuotta, sillä koska keväällä en päässyt osallistumaan Tuusulanjärven Maratonille, on minulla sinne ensi keväälle paikka jo valmiina odottamassa. Nyt voikin asettaa itselle tavoitteen alittaa silloin se kolme tuntia :)

Tätä kirjoittaessa ovat jalat jo toipuneet sen verran kuin ne nyt yleensä mistään toipuvat, onneksi en kärsinyt myöskään mitään hankalampia hiertymiä matkan aikana. Ajatukseni ovatkin jo hyvin vahvasti tulevassa viikonlopussa, sillä tasan kaksi vuorokautta tästä eteenpäin olen todennäköisesti autossa matkalla kohti Nuuksiota jossa päästään nyt sitten vihdoin testaamaan pahamaineista Backyard Ultraa. Jos konsepti ei ole sinulle tuttu niin vilkaisepa säännöt ja muut speksit tästä. Katsotaan ensi viikolla kuinka laajaa raporttia saan sieltä aikaiseksi.