Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Sitten päästiin vihdoin kokeilemaan sitä maratoonia pitkästä aikaa. Tosiaan edellisestä (ja ainoasta) katumaratonista on vierähtänyt jo melkein kuusi vuotta, joten vauhdinjako oli ennakolta hieman epävarmalla pohjalla. Olin asettanut itselleni realistisen ja optimistisen tavoitteen, joista jälkimmäinen oli kolmen tunnin alitus, mutta en pitänyt sitä kovin todennäköisenä vaan ajattelin olevani tyytyväinen 3.10 alitukseen. Pakkasin lauantaireissulle Forssaan perheenkin mukaan että pääsevät vähän kannustamaan ja ehkä jopa hieman huoltamaankin. Sääkin vaikutti suosiolliselta, sillä ennusteen mukaan piti olla viileähköä ja pilvistä, muttei sadetta. Ennuste ei pitänyt aivan kutiansa.. Kisa oli vasta iltapäivällä, joten tähtäsimme kotoa liikkelle noin puolenpäivän aikaan ollaksemme perillä ennen klo 14:sta. Kisakeskus oli pykätty paikalliselle jäähallille josta sai hakea numerolapun ja vaihtaa vaatteet. Vessajonossa katsoin huomasin paria jonottajaa edempänä tutun naaman, mutta en yhdistänyt ...

Kevään suunnitelmat menivät parissakin kohtaa uusiksi kun edellisessä tekstissä käsitellyn Helsinki Spring Marathonin aikaan nuorimmaisesta alkanut flunssakierre päättikin kestää eri vaiheineen reilun kuukauden. Kaksi viikkoa tuon jälkeen oli tosiaan tarkoitus juosta Tuusulanjärven Maraton, mutta viikkoa sitä ennen sain itsekin flunssaoireita, tosin ikävän lieviä. Niiden kanssa sitten pohdin useamma päivän mitä teen kisan kanssa kun kuumetta ei kuitenkaan ollut ja yleiskunto sinänsä kohtuullisen hyvä. Tutkiessani kisan peruutus/siirtoehtoja huomasin että kisaviikon keskiviikkoon asti osallistumisoikeuden voisi siirtää vielä ensi vuoteen ilman lisäkuluja, mikä sinetöi päätökseni ja käytin mahdollisuuden hyväkseni. Näin jälkiviisaana voidaan todeta että olisin takuulla kyennyt kisapäivänä juoksemaan, mutta joko flunssan tai siitä stressaamisen seurauksena vire tuskin olisi ollut paras mahdollinen. Tämä ratkaisu asetti minut sitten uuden kysymyksen, nimittäin missä ja milloin sitten juoks...