Lahti-juoksu 24.5.2026 ja 2xDNS

Kevään suunnitelmat menivät parissakin kohtaa uusiksi kun edellisessä tekstissä käsitellyn Helsinki Spring Marathonin aikaan nuorimmaisesta alkanut flunssakierre päättikin kestää eri vaiheineen reilun kuukauden. Kaksi viikkoa tuon jälkeen oli tosiaan tarkoitus juosta Tuusulanjärven Maraton, mutta viikkoa sitä ennen sain itsekin flunssaoireita, tosin ikävän lieviä. Niiden kanssa sitten pohdin useamma päivän mitä teen kisan kanssa kun kuumetta ei kuitenkaan ollut ja yleiskunto sinänsä kohtuullisen hyvä. Tutkiessani kisan peruutus/siirtoehtoja huomasin että kisaviikon keskiviikkoon asti osallistumisoikeuden voisi siirtää vielä ensi vuoteen ilman lisäkuluja, mikä sinetöi päätökseni ja käytin mahdollisuuden hyväkseni. Näin jälkiviisaana voidaan todeta että olisin takuulla kyennyt kisapäivänä juoksemaan, mutta joko flunssan tai siitä stressaamisen seurauksena vire tuskin olisi ollut paras mahdollinen. Tämä ratkaisu asetti minut sitten uuden kysymyksen, nimittäin missä ja milloin sitten juoksisin korvaavan maratonin? Ensin mietin koko homman lykkäämistä suosiolla loppukesään/syksyyn, mutta arvelin sen olevan huono ajatus, koska minulla on jo jonkin verran suunnitteilla pitkiä polkukisoja niillemain ja toisaalta kesäkuun lopussa oleva Nuuksio Backyard ultra todennäköisesti vaatii niin pitkän palautumisen, että hyvän vireen rakentaminen maratonille olisi takuulla haastavaa. Näin ollen keväälle/alkukesään jäi kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: Helsinki City Maraton toukokuun puolivälissä tai Forssan Suvi-ilta kesäkuun puolivälissä. HCM olisi iso tapahtuma jossa olisi varmasti hyvä tunnelma, mutta valitettavasti siitä olisi vain viikko tämän tekstin pääaiheena olevaan Lahti-juoksuun, mikä on armotta liian lyhyt aika maratonista palautumiselle, etenkin jos haluaa puolikkaalla ennätystä tavoitella. Näin ollen Forssa valikoitui ja pistin ilmoittautumisen sisään. Tuo olisi viikkoa ennen juhannusta ja lahta viikkoa ennen mainittua Nuuksion ultraa, mutta sinnehän ei tarvita nopeita jalkoja vaan sitkeitä :)

Toinen, hieman vähäisempi muutos suunnitelmiin tuli helatorstaina, kun oli tarkoitus lähteä Helsinkiin ajamaan 200km brevettiä, mutta onnistuin myöhästymään aamulla junasta. Tai siis tietenkään en itse myöhästynyt vaan törkeä VR hoiti homman huonosti ja juna lähti etuajassa, itse olin ainakin minuuttia ennen lähtöaikaa asemalla :). Korvasin väliin jääneen brevetin ajelemalla lähiseudulla hieman rauhallista lenkkiä noin 140km verran ennen kotiin menoa. Jalkani olivat jo tämän jälkeen aivan loppu, sillä kilometrejä pyörän kanssa ei ole alkuvuonna juurikaan kertynyt (ja itseasiassa laskin että tuo brevetti olisi toteutuessaan tuplannnut ne heittämällä), joten ehkä tämä junasekoilu oli onni onnettomuudessa. Täytyy vissiin käydä muutaman kerran polkemassa ennen elokuussa itse järjestämääni 300km brevettiä..

Mutta sitten itse aiheeseen eli puolimaraton-ennätyksen tavoitteluun Lahti-juoksussa. Tämä tulisi ennakolta olemaan haastavin näistä kevään ennätystehtailuista, sillä puolikkaita olen juossut näistä matkoista selkeästi eniten ja selkeästi parhaassa kunnossa, joten vaikka uskoin kyllä ennätyksen syntymiseen, en pitänyt sitä ennakolta mitenkään täysin itsestäänselvänä. Vanha ennätys oli joitain sekunteja yli 1.26 joten sen lyömiseen pitäisi päästellä keskimäärin melko lähelle 4 min/km tahtia. Kisapäivä oli pilvinen ja tuulinen ja lämpötilaltaan noin 15 asteen tietämillä, mikä oli paljon parempi kuin edellispäivän selkeästi yli 20 astetta. Lähtölaukaus ammuttiin Urheilukeskuksen radan etusuoralla tasan klo 12 ja samaan aikaan lähtivät matkaan myös vitosen ja kympin juoksijat, joten vaikka lähdinkin taas eturivistä ja suht reippaasti, oli myös ohi menijöitä alkumatkalle ihan riittämiin. Alun "vauhtihurjastelun" jälkeen aloin hyvin nopeasti tasata vauhtia sinne 4 min/km tietämille ylilyöntien välttämiseksi, sillä matka kyllä söisi mehut yli-innokkaasta menijästä melko helposti. Kisa juostiin kahtena kierroksena, ja muutamaa ohittajaa ja ohitettavaa lukuunottamatta sainkin mennä ensimmäisen kierroksen ylhäisessä yksinäisyydessä. Kierroksen loppupuolella havaitsin että pari juoksijaa lähestyy hiljalleen takaapäin ja hieman toivoinkin että heistä saisi seuraa toiselle kierrokselle. 

Urheilukeskukseen tultaessa sain kannustusta paikalle ehtineiltä kotijoukoiltani ja stadionin kunniakierroksen jälkeen oli aika suunnata uudelle kierrokselle. Tuohon mennessä vauhti oli ollut sellaista että jos sen saisi pidettyä suhteellisen tasaisena loppuun saakka niin ennätys kyllä syntyisi. Stadionilta ei päästy montaakaan sataa metriä kun nämä äsken havaitsemani juoksijat tavoittivat minut. Toinen oli noin suunnilleen minun ikäiseni ja toinen selvästi hieman iäkkäämpi menijä joka asettui samantien vetomiehen rooliin. Päätin heti että jos vauhti ei hidastu liikaa tai mene itselleni överiksi niin peesailen näitä kahta valtaosan kierrosta, sillä rannassa tuuli melko rajusti ja peesistä oli oikeasti hyötyä. Asemoin siis itseni tämän vanhemman herran kantapäille (taisin muuten oikeastikin astua jossain välissä hänen kannoilleen) ja pysyttelin siinä melko tiukasti seuraavat 7-8km, siinä missä tämä nuorempi kilpakumppani hieman "vaelsi" ollen välillä sivullamme ja välillä hieman jääden, mutta kuitenkin kokoajan porukassa mukana. Näin sitä sitten mentiin yhtenä letkana kilometri toisensa jälkeen. Missään vaiheessa tämä vetomies ei yrittänyt roolistaan eroon, pari pientä vauhdin lisäystä olin havaitsevanani, mutta ne olivat niin mietoja ja tasaantuivat nopeasti, että luulen kyseessä olleen tahattomat muutokset ennemminkin kuin mitkään irtiottoyritykset. Reitin puolivälin jälkeen tälle nuoremmalle juoksijalle oli tarjoamassa juomapulloa vaimo sekä sympaattinen taaperoikäinen lapsi, me taas tämän iäkkäämmän karpaasin kanssa tyydyimme järjestäjän huoltoihin joita oli kierroksella kaksi sekä stadionilla uudelle kierrokselle lähtiessä. Otin pienen hörpyn muistaakseni jokaiselta pisteeltä mikä on puolimaratonille harvinaisen paljon, sen lisäksi nautin taskusta melko standardiksi muodostuneen määrän energiaa eli kaksi geeliä kolmannen jäädessä varalle.

Viimeisten parin kilometrin alkaessa oli sopivasti myös juuri pahin vastatuuliosuus takana ja aloin kuunnella vetomiehemme hengitystä, joka oli muuttunut ehkä pykälää raskaammaksi. Aloin harkita sopivan kohdan tullen irtiottoa, sillä vaikka toki matka painoi jo minullakin tiesin silti pystyväni vielä jonkinmoiseen rytminmuutokseen. Ennätys alkoi tässä kohtaa olla jo melko varma, joten mietittäväksi jäi enää että yrittäisinkö näistä kahdesta eroon vasta aivan lopussa vai jo hieman aikaisemmin. Lopulta päädyin aloittamaan kirini jo n 1,5km ennen maalia, kohdassa jossa tehdään melko tiukka u-käännös kiihdytinkin käännöksestä ulos aiempaa tahtia kovemmin ja sain heti revittyä eroa. Tämän jälkeen ei auta kuin uskoa omaan yritykseensä ja koettaa pitää tilanne hallinnassa, joten vaikka tämä nuorempi kaveri yritti vastata iskuun, en lähtenyt hötkyämään entistä kovempaa vaan pidin tahdin tasaisena. Mihinkään paljon kovempaan rempomiseen ei olisi ainakaan pitkäksi aikaa ollut paukkuja, mutta nyt oli vielä yksi vaihde käytettävissä jos kaveri meinaisi tavoittaa. Sain etumatkan pidettyä stadionia lähestyttäessä, vaikka se ei ollut iso, ei silti ollut vaaraa viime hetken ohituksesta. Stadionin loppusuoralle tulin kannustusjoukkojen mölytessä katsomossa (hurja lauma, oma perhe, äitini sekä siskoni) ja ehdin maaliin jopa 3 sekuntia ennen seuraavaa, vetomies taas jäi lopussa melkein sen puoli minuuttia. Ennätyskin syntyi toivotusti ajan ollessa tasan 1.25 eli yli minuutin marginaalilla edelliseen. Kun saimme hieman henkeä vedettyä kiittelimme toisiamme ja ennenkaikkea vetomiestä, yhdessä tämän toisen kaverin kanssa totesimme (täysin aiheellisesti) että hän teki kyllä kovimman työn ja suorituksen.

Kun hengitys oli tasaantunut suuntasin hakemaan tavarani varustesäilytyksestä että saisin hieman kuivaa vaatetta ylleni ennen tarjotun keittoruuan nauttimista (joka kyllä maistui). Sitten lykkäsin enimmät tavarat vaimolle autonkyytiin (itse olin tullut paikalle fillarilla) ja polkaisin kotiin huilimaan. Seuraava varma startti olisi neljän viikon päästä Forssassa kuten ylempänä mainittu, hetken olin harkinnut myös väliin yhtä 5km kisaa, mutta siitä ajatuksesta olen kirjoitushetkeen mennessä jo luopunut, vietän sen lauantain todennäköisemmin mökillä savusaunaa lämmitellen.