Helsinki Night Trail 19.4.2024

 

Alun kalliopätkää. Kuva Niklas Holmberg

Viime perjantai-iltana juostiin minulle melkein jo perinteeksi muodostunut Helsinki Night Trail, joka siis juostaan huhtikuun pimeässä illassa otsalamppujen valossa. Ensimmäisellä kerralla (siis minulle ensimmäisellä) 2022 reitti kulki vielä Paloheinästä Olympiastadionille, mikä tuotti autolla saapuvalle ulkopaikkakuntalaiselle tiettyjä logistisia haasteita, sen jälkeen sekä lähtö että maali on sijoitettu Olympiastadionille mikä helpottaa kulkua merkittävästi. Reitti on mielestäni suhteellisen hauska, se kun eroaa valtaosasta polkukisoja melko tavalla kulkiessaan Keskuspuiston polkuja, ulkoilureittejä ja välillä ihan asfalttiväyliäkin, toisinaan ylitetään/alitetaan siltoja ja moottoriteitä jne. Voisi sanoa kyseessä olevan "urbaani" versio polkujuoksukisasta, vaikka kyllä siellä löytyy ihan kunnon ryteikköpätkääkin jossa polun näkeminen on enemmän hyvän tahdon kuin näköaistin varassa. Kuten kuvista näkee myös kallioilla mennään jonkun verran, kaikki kuvat ovat Niklas Holmbergin ottamia ja linkki albumiin löytyy tapahtuman sivuilta. Järjestäjän mukaan reitti on noin 13 kilometriä, oma kelloni mittasi tosin vain hieman reilun 12.

Kisapäivän järjestelyt elivät hiukan viikon mittaan, kun samalle illalle osui vaimoni työpaikan 40v juhlakonsertti (kyseessä on siis musiikkiopisto) joten lastenhoitokuvio vaati hieman funtsimista. Esikoinen menikin vaimoni vanhemmille eli mummilaan ensimmäistä kertaa yökylään, näin hän pääsi myös katsomaan kyseistä konserttia samalla. 2-vuotiaamme oli taas tarkoitus mennä (niin ikään ensimmäistä kertaa) yökylään mummulaan (eli minun äidilleni), mutta alkuviikosta tapahtuneen sairastelun johdosta totesimme että ehkä aloitetaan yökyläily joskus täydessä terässä, ja äitini tuli meille hoitamaan ilta-askareet ja nukkumaanmenon. Kisan lähtöhän oli niinkin mukavaan aikaan kuin 20.45, mikä on minulla aika lähellä nukkumaanmenoaikaa näin perjantai-iltaisin. Alunperin olin ajatellut mennä Helsinkiin jo alkuillasta ja käydä samalla koeajamassa yhtä tai kahta pyörää, mutta muuttuneiden suunnitelmien myötä päätin ajaa vain suoraan kisapaikalle lähempänä starttia ja näin lyhentää sekä omaa odotteluani paikalla että myös äitini iltaista vahtivuoroa. Niinpä olin lähtöpaikalla reilua tuntia ennen starttia mikä on oikein passeli aika, siinä ehtii tehdä kunnon lämmittelyt ja hoitaa muun säätämisen ilman kiirettä.

Edellisiltä vuosilta minulla on tästä kisasta plakkarissa kolmas ja neljäs sija, joka viittaa siihen että kisan taso on noussut hiljalleen. Tästä sain myös ennakkoaavistuksen tällä kertaa kun huomasin lämmitellessäni että paikalle ilmestyi itse Juho Ylinen (niille ketkä eivät miestä tunne: ei ole juurikaan tainnut Suomessa polkukisoja hävitä viimeiseen muutamaan vuoteen). Porukkaahan tämä kerää melko hyvin, taisi nytkin olla lähtijöitä likemmäs 300 eli ihan pienestä kisasta ei ole kysymys kuitenkaan. Tein lämmittelyt omalla tutulla kaavallani, sillä poikkeuksella että käytin eri kenkiä kuin itse kisassa (meinasin itseasiassa unohtaa vaihtaa varsinaiset kisakengät jalkaan). Syynä tähän on se että stadionin ympäristö on melko asfalttipitoista ja halusin itse kisan juosta kengällä jossa on melko pitävä kuvio, mutta ei juurikaan vaimennusta, niin se on jalalle melko rasittava tossu kovalla alustalla. Lämmittelyn aikana pieni epäilys päivän juoksukyvystä iski mieleen kun totesin että selkeästi ennen kuutta syömäni päivällinen oli ollut liian tuhti ja painoi vatsassa vieläkin, mutta onneksi tuo olo tasoittui lähtöviivalle pääsyyn mennessä.

Porukka saatiin kerättyä lähtösuoralle ja otsalamput sytytettyä, sitten olikin aika päästä matkaan. Kuten olettaa saattoi, Ylinen karkasi heti stadionin kulmalla kärkeen, mutta sai toisen juoksijan seurakseen (tuloksista katsoessa selvisi että tämä oli Eetu Nordman, kestomenestyjä kotimaan kisoissa hänkin). Me muut haimme asetelmia tämän kaksikon takana, mutta aika pian kävi jako niin että yksi juoksija sai edetä itsekseen kolmannella sijalla ja me sijoilla 4 - noin 10 olevat tulimme omassa letkassamme hieman perässä. Pari-kolme ensimmäistä kilometriä mentiin näin kunnes ryhmämme rupesi selvästi hajoamaan kahtia ja jouduin pistämään peliin pienen nykäyksen varmistaakseni että olen etummaisessa ryhmässä. Tämän jaon jälkeen meitä oli ryhmässä neljä tai viisi, nyt en enää muista ihan varmaksi. Juoksin tuon ryhmän hännillä seuraavat kilometrit ja jossain kohtaa taisin myös hieman nousta letkassa edemmäksi. Tuollaisessa letkassa juostessa keulamiehen rooli on melko tärkeä tämänkaltaisessa kisassa, reitti kun on nimittäin merkitty lähinnä heijastavilla nauhoilla, jotka kyllä näkyvät pääasiassa hyvin otsalamppujen valossa, mutta välillä niitä saa hetkittäin hakea katsellaan. Tällä reitillä polutkaan kun eivät aina olleet kaikista selkeimmin havaittavia muutenkaan.

Matkan puolivälin tienoilla ryhmämme tavoitti kolmannella sijalla juosseen kaverin ja sitten ohitti hänet. Hetkeä tämän jälkeen vetovuoroa tarjottiin minulle ja sen otin, siihen asti tätä letkaa olikin vetänyt yksi ja sama kisaaja. Tässä kohtaa minulla kulki vielä kohtuullisen hyvin, mutta hiukan epäilyksiä oli jo mielessä siitä pystyisinköhän haastamaan muuta porukkaa taistelussa kolmossijasta. Kun kisaa oli jäljellä vajaa kolme kilometriä sain luovuttaa vetopaikan, sillä tämä aiempi vetomies teki todella selvän kiristyksen tahtiin ja samalla ryhmämme hajosikin täysin. Meitä oli ollut ryhmässä viisi, joista kolme paineli tässä vaiheessa ohitseni ilman että olisin juuri yrittänyt mukana pysyä, siihen ei ollut enää paukkuja. Yksi jäi taakseni pienellä erolla joka pysyi seuraavat hetket suhteellisen tasaisena ja loppukisan pyrkimyksenä olikin enää säilyttää tuo kuudes sija, vaikka kulku alkoi mennä melko tahmeaksi.

Kun tultiin noin 1,5km ennen maalia pois metsästä ja hiekka/asfalttitielle loppumatkan ajaksi aukesi minulta toinen kengännauhakin vielä kruunaamaan tämän romahduksen, vaikka ei se varsinaisesti enää mitään pilannut, voimat oli jo käytetty. Takana juossut kaveri tuli ohi heittämällä ja sai loppumatkalla melko hyvän (yli minuutin) eron aikaiseksi. En jäänyt sitomaan kengännauhoja siinä pelossa että takaa tulisi vieläkin joku ohi (niin ei myöskään käynyt) vaan juoksin loppumatkan sen mitä itsestäni irti sain toinen kenkä jalassa heiluen. Tämä kengännauhajuttu menee (tietenkin) ihan omaan piikkiin, tiesin kyllä että kyseisten kenkien nauhat löystyvät helposti kastuessaan, ja vaikka olin ne tuplasolmuun laittanutkin niin en selkeästi tarpeeksi hyvin, edellisestä kerrasta kun niitä olin käyttänyt on vissiin vierähtänyt liian pitkä aika.

Voittajan tyylinäyte. Kuva Niklas Holmberg

Maaliin kengännauhat auki. Kuva Niklas Holmberg

Eli maaliin saavuttiin sijalla 7 ja ensimmäistä kertaa tässä kisassa aikaa meni yli tunti (1.01.22 tarkalleen), mikä myös kertoo että oma kulku ei ole ollut paras mahdollinen. Syynä lienee vähäinen polkujuoksu, sillä viime kevään Karhunkierroksen jälkeen ei minulla ole polkukenkiä ollut jalassa kovinkaan monta kertaa. Tässäkin reitillä on sen verran paljon teknistä pätkää ja pientä ylämäkeä, mikä väsyttää tottumatonta jalkaa ja toisaalta vaikeuttaa omien voimien arviointia kun on viimeaikoina juossut lähinnä tasamaata.

Maaliintulon jälkeen nappasin maalihuollosta järjestäjien tarjoamaa evästä hiukan mukaan ja painelin suoraan autolle. Järkevää olisi ollut tehdä edes pieni verryttely, mutta kun kello lähestyi tässä kohtaa jo iltakymmentä ei minulla ollut malttia moiseen. Vaihdoin autossa kuivaa vaatetta ylleni sen verran kun viitsin ja suuntasin keulan kohti lumisateista moottoritietä, tähän kun osui takatalven alku joka ainakin kirjoitushetkellä jatkuu vielä jo noin viidettä päivää. Kotiin pääsin hiuka yli yhdentoista, ja suihkun, iltapalan ja muun säätämisen jälkeen pääsin nukkumaan noin puoliltaöin, onneksi poika antoi minun nukkua melkein kahdeksaan asti, tosin yhdellä väliherätyksellä kuuden tietämissä :)

Loppuanalyysina todettakoon että poluilla pitää kai käydä hiukan useammin juoksemassa jos näissä meinaa pärjätä, onneksi ensi viikonloppuna on ohjelmassa taas sileää, lauantaina juostaan nimittäin Tuusulanjärven Maraton, jossa minulla on nimi puolimaratonin lähtölistalla.