Ironman Tallinna -trilogia osa 4 - Jälkisanat eli mitä orgioiden jälkeen

Kun kirjoitan tätä kisasta on kulunut aikaa liki neljä viikkoa ja on aika hieman kerätä ajatuksia kasaan ja miettiä mitä seuraavaksi. Minulla on jo pitkään ollut ajatus että tämä "toinen triathlonkauteni" joka on ollut käynnissä vuodesta 2019 tähän kisaan asti päättyy tähän, lähinnä koska on niin monta muutakin mielenkiintoista juttua mitä haluan tehdä ja kokea, ja toisaalta myös koska triathlonharjoittelun yhdistäminen minun arkeeni mielekkäällä tavalla on lievästi sanottuna haasteellista (kuten on ehkä tullut ilmi jos olet lukenut aiempia juttuja). Triathlon on mukava laji kisata, mutta tympeä harjoitella ja siksi päätös pitää ja sen vakuudeksi olenkin jo tässä Tallinnan jälkeen myynyt pois jo pyörän, märkäpuvun, trainerin, raatopoijun, kisa-asuja, kypärät ja monta muuta pikkutavaraa joita en ajatellut tarvitsevani muuten, ostan sitten ajanmukaiset jos joskus keksin viidenkympin kriiseissäni lähteä parantamaan aikojani tai tekemään ultratriathlonia tms. Samassa osto- ja myyntihärdellissä päädyin päivittämään kelloni, ostin aiemman Garmin Fenix 6X Pro Solarin tilalle saman merkkisen Enduro 3:n jota markkinoidaan ensisijaisesti ultrajuoksijoille huikean akunkeston takia, eli tästä voi jo hieman päätellä mihin suuntaan veri vetää.

Toipuminen Tallinnasta

Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus että Tallinnan jälkeen otan vähintäänkin muutaman viikon melko kevyesti, liikun hieman jos siltä tuntuu, mutta en suunnittele mitään ja tuona aikana alan pikkuhiljaa miettiä seuraavia tavoitteita. No sain pidettyä tämän suunnitelman hieman yli viikon ennen kuin aloin merkkailla TrainingPeaksiin harjoituksia, en tietenkään mitään ihmeellistä, mutta pientä perus työmatkajuoksua ja lihaskuntoharjoittelua lähinnä. Hyvin kevyttä kokonaismäärältään. Kaksi viikkoa kisan jälkeen kävin myös ajamassa Helsingissä perinteisen Tuopion jäljet brevetin (200km, tästä oma kirjoitus kun kerkeän), mikä ei ehkä edistänyt palautumista optimaalisesti, mutta oli mukava reissu sinänsä. Näin melkein neljän viikon jälkeenkin huomaan vielä että yönaikainen sykevälivaihteluni ei ole noussut aivan normaalille tasolle, vaikka pieni epäilys on että tuo voi johtua myös vaihtuneesta kellosta, voihan noissakin olla hieman eroja antureissa tai mittaustavoissa. Mitään suurta henkistä uupumusta en ole kokenut, ehkä osasyynä lie sekin että tavallaan tämä ei ollut mikään maali vaan eräänlainen välitavoite ja mielessä on jo pitkään pyörinyt monta uutta tavoitetta joita lähteä seuraavaksi hamuamaan.

Eli mitä seuraavaksi

Lyhyen aikavälin, eli kuluvan syksyn kuvioihin kuuluu ensinnäkin syyskuun lopussa minun itseni järjestämä 300km brevetti, johon on onneksi jopa jo muutama ilmoittautunut, vaikka vielä toki mahtuu mukaan, jos kiinnostuit niin ks randonneurs.fi. Ja toki sen Tuopin jäljet tosiaan kävinkin jo ajamassa. Sitten toki lokakuussa odottaa jo neljättä vuotta putkeen Halloween Hike, kahden fillarivuoden jälkeen olen tällä kertaa ilmoittautunut liikkumaan jalkaisin ja laitoin ilmoittautumiseen maksimimatkan eli 160km, mutta en oikein usko siihen itsekään, luulen että jos 100km jaksaisi retkeillä niin se voisi olla aivan riittävästi. En kuitenkaan ole pariin vuoteen juossut mitään kovin kummoisia määriä. Mutta never say never. Sen pidemmälle en ole mitään lyönyt varsinaisesti lukkoon, mutta joulukuussa on tietysti aina yhtä ihastuttava Talvipäivänseisaus johon lähden ehdottomasti jos kalenteri/perhe/terveydentila antavat myöten.

Isompaa kuvaa lähivuosille olen tässä kohtaa hahmotellut siten että alan harjoituksissa nyt nostaa juoksun määrää maltillisesti ja jätän pyöräilyn lähinnä kevyisiin oheisharjoituksiin ja sitten tietysti nuo mainitut retket mahdutetaan kalenteriin luonnollisesti mikäli mahdollista. Ensi vuodelle ajattelin sellaista kuviota että keväällä, eli huhti-toukokuussa (voi venyä kesäkuun puolellekin) koettelisin hieman ennätyksiä maantiematkoilla, eli ainakin maraton ja puolikas pitäisi sinne mahduttaa, mieluusti kymppi ja vaikka vitonenkin eli hieman hakisin juoksuun vauhtia mukaan. Sitten loppukesälle jotain hieman pidempiä kisoja polkupuolelta. Mahdollisina olen ajatellut ainakin Nuuksio Backyardia, Tiirismaa Trailin tunkkauskisaa jos järjestävät edelleen, ehkäpä Nuuksio Classicin 70 kilometristä ja sitten syksymmällä houkuttelisi lähteä taas Vaarojen Maratonille, mutta tällä kertaa ottaa matkaksi joko 65 tai 130 kilometriä. Ja  tietysti syksylle taas Halloween Hike, eihän sitä nyt voi jättää väliin. Ja tarkoitus on myös ensi vuonna järjestää itse 300km brevetti, luultavammin elokuussa, joten ihan ei voi pyöräilyäkään jättää kesällä nollaan ja täytyy katsoa miten sitten tuo suhtautuu kisakalenteriin.

Jos kaikki sujuu ensi vuoden aikana odotetusti niin seuraavana vuonna, eli 2027, olisi sitten vakaa aikomus lähteä "liivijahtiin" eli yrittää kiertää Ultra Trail Tour Finland. Tuo kiertue siis koostuu kolmesta pitkästä ultrasta (Karhunkierros 166km, Ylläs-Pallas 166km ja Vaarojen Maraton 130km) ja joka ne kaikki onnistuneesti suorittaa saman vuoden aikana pääsee eksklusiiviseen kerhoon eli saa itselleen UTTF-liivin. Tätä pidemmälle en olekaan sitten asioita suunnitellut ja toki tämäkin on vasta alustava suunnitelma joka voi elää matkan varrella. Kirjoitushetkellä on myös menossa vuotuinen Ruska-pyöräily, ja valehtelisin jos väittäisin ettei mieleni vetäisi myös tuota kokeilemaan, mutta järkeni sanoo että sen aika ei ole vielä muutamaan vuoteen jo pelkästään ihan perhesyistä, sillä tuo vaatii käytännössä noin puolentoista viikon poissaolon kotoa juuri sellaiseen aikaan ettei vaimoni ole todellakaan lomalla. Joten ehkä jätän sen myöhemmille vuosille, vaatisihan se myös jonkun verran pyöräilyä, joten juoksutavoitteet pitäisi jättää ainakin vuodeksi hieman vähemmälle jos tuohon lähtisi.

Siinäpä hiukan ajatuksia, jätän itselleni epätyypillisesti jaarittelut vähemmälle, edellisistä tulikin melko pitkiä tekstejä. Nyt on ainakin tietyt tavoitteet "sanottu ääneen" joten niistä on taas hieman vaikeampaa perääntyä.