Messilä Vertical 4.8.2023

 Tiirismaa Trail -polkujuoksutapahtuma järjestettiin elokuussa kolmatta kertaa ja ensimmäistä kertaa kaksipäiväisenä, samalla tapahtumakeskus siirtyi Heinsuolta Messilän laskettelukeskukseen. Molempina aikaisempina vuosina olen juossut kyseisessä tapahtumassa puolimaratonin ja koska minulla ei kesällä ollut fokus juurikaan juoksemisessa niin oli kaukaa jo selvää etten "normaaliin" polkujuoksukisaan tuonne menisi. Kuitenkin kun meillä tällainen paikallinen tapahtuma on niin kivahan siihen aina on jollain tasolla osallistua jo ihan kannatuksen vuoksikin. Tavanomaiset matkat olivat ohjelmassa lauantaina ja niiden lisäksi perjantai-iltaan oli tuotu pari uutta konseptia: Messilä Uphill ja Messilä Vertical. Ensimainittu oli tiukka noin mailin mittainen tykitys jossa juostaan käytännössä Messilän päärinne ja toinen pienempi rinne sekä ylös että alas. Tuokin olisi voinut olla ihan hauska kokemus, mutta selkeästi enemmän minua varten oli tämä Vertical. Eli kisan ideana oli kulkea noin kilometrin pituista rataa jonka aikana mennään jo tuo edellä mainittu päärinne ylös ja alas, eli vajaa 100 metriä nousua per kierros. Jokaisella kierroksella olisi tietty suoritusaika jonka ajoissa ehtiessään sai lähteä seuraavalle (toki siis kaikki aina yhtä aikaa) kierrokselle. Eli hiukan tämmöinen backyard-tyyppinen konsepti, tosin sillä merkittävällä erolla että kierrosajat lyhenisivät kisan edetessä, eli mitään useiden vuorokausien taaperrusta ei olisi luvassa vaikka kuinka kovia kavereita ilmestyisi viivalle. Voittaja olisi se joka ehtisi ajoissa yhden kierroksen enemmän kuin kukaan muu. Sen verran poikkeuksellisen oloinen juttu että pakkohan sitä oli lähteä kokeilemaan! Myös lapsille oli oma juoksunsa perjantai-illassa, joka kulki samaa reittiä kuin tuo lyhyempi Uphill.

Pöhköt lähtöviivalla. Kuva Susanna Tervo

Verticalin lähtö oli perjantaina klo 16 ja meitä oli paikalle raahautunut muistaakseni vajaa kolmisenkymmentä hölmöä. Sää oli pilvinen ja sadekuuroja tuli ja meni, joten oli arvattavissa että varsinkin alaspäin tulevat urat mutaantuisivat ja laskettelurinteen heinikko olisi märkää. Huolto oli helppo järjestää kun kilometrin välein tultaisiin samaan paikkaan, jossa olikin teltta ja pöytiä varattuna omia kamppeita varten, sinne siis eväät ja juomat käyttövalmiiksi odottamaan. Ensimmäisten kierrosten suoritusaika oli 16 minuuttia (mikä tuntui sekä ennakolta että myös käytännössä melko pitkältä) joten alku otettiin melkolailla rauhallisesti, alamäkiosuudet toki osin hölkkäillen, mutta ylämäki selkeästi kävellen (kuten kyllä suurimman osan kisaa ainakin omalla kohdalla). Reitti meni siis niin että aluksi lähdettiin lyhyempään alamäkipätkään josta päästiin päärinteen alle, veivattiin itsemme siitä rinteen päälle yhtä kyytiä josta taas sitten hieman sivureittiä alas lähtöpisteeseen eli kierroksen alku ja loppu mentiin aina alaspäin. Tämä ei sinänsä varmaan ollut huono juttu, tuntuu että tietyssä mielessä tuo alamäen juokseminen on joltain osin jopa hiukan kuormittavampaa kuin ylämäen nousu, ja nyt se oli jaettu mukavasti kahteen osaan. Perustelen tätä sillä että alaspäin on iskutus kovempaa joka käy niveliin ja lihaksiin, ja lisäksi tämmöisellä märällä ja mutaisella polulla joutuu keskittymään melko tarkkaan jo ihan että pysyy pystyssä. Alamäkeen kävely ei juuri kannata, kun silloin joutuu tekemään jarruttavaa lihastyötä ja toisaalta myös meno hidastuu melkoisesti. Dataa aiheesta en ole tutkinut, mutta luulen että tämän kisan myötä kun tahti kiihtyi niin minä ainakin kiihdytin lähinnä alamäkivauhtia, ylöspäin mentiin lopussa ehkä vain hieman kovempaa kuin alussa, ja olenkin sitä mieltä että jos olisin parempi alamäkijuoksija, niin olisin voinut pari kierrosta pidempään pysyä mukana. Pidän siis itseäni melko kehnona teknisiin alamäkiin ylipäätään.

Taaperrusta jonossa. Kuva Karoliina Ukskoski

Kierrostahti kiristyi hitaasti mutta varmasti ja me väänsimme mäkeä ylös alas. Välillä saatiin sadetta niskaan ja osa porukasta puki takkia päälle ja pois. Itse en viitsinyt, liikeessä pysyi hyvin lämpimänä ja olisi minulla ollut kuiva paita ja kuivat kengät vaihtaa tarvittaessa, mutta en moista tarvetta kisan aikana kuitenkaan kokenut. Porukkaa alkoi pikkuhiljaa putoilla pois kyydistä, mutta miehistä puolet oli vielä mukana kun saatiin viisi tuntia mittariin. Myös järjestäjien kisakello teki tenän kun kierroksen keston piti ensimmäistä kertaa olla jotain muuta kuin tasaminuutteja, mutta pienen sekoilun jälkeen siitäkin selvittiin ja ongelma taklattiin käsittääkseni jotenkin manuaalisesti kikkailemalla. Hieman sekoitti toki myös omaa seurantaani: olin nimittäin etukäteen annetut kierroskestot ohjelmoinut kellooni automaattisiksi joten vaati loppua kohti skarppausta pysyä kärryillä todellisesta kierroksen kulusta. Oman suorituksen ohella saimme sivusta seurata lasten juoksua sekä Uphill -kisaa. Oma perheenikin oli paikalle tullut sadekelistä huolimatta piipahtamaan (tosin pienimmäinen nukkui autossa) ja kun 4v tyttäremme kuuli että paikalla on kohta luvassa lastenkin kisa oli hänen tottakai pakko päästä mukaan aivan väkisin. Matka oli vain vähän pitkähkö siihen nähden että vaimoni ei oikein voinut lähteä reitille mukaan kun autossa nukkuva taapero olisi jäänyt turhan pitkäksi aikaa itkuhälyttimen kantaman ulkopuolelle, mutta onneksi järjestäjät vinkkasivat oman tyttärensä kanssa reitille lähtevän isän saattamaan samalla meidänkin tytön reitin läpi, varma en ole mutta uskoakseni kyseessä oli Ibai, Pajulahden testiaseman toinen fysiologi. Hänen työparinsa Juha Sorvisto on tämän kyseisen tapahtuman ratamestari ja muutenkin yksi pääjärjestäjistä, kaverit ovat minuakin muutamaan kertaan Pajulahdessa testanneet. Ilmeisesti reitti oli sen verran hapokas molemmille tytöille että olivat hiukan oikaisseet maaliin :)

Märkiä menijöitä loppukisassa, kirjoittaja oikealla. Kuva Susanna Tervo

Naisten sarja ratkesi siinä 4-5h taitteessa, voittaja oli sen verran hyvävoimainen että jatkoi useamman kierroksen yksin meidän miesten mukana, kunnes "luonnolliset syyt" pakottivat poistumaan radalta. Miehiä alkoi viiden tunnin jälkeen tippua leikistä tasaisen tappavaan tahtiin, tässä kohdassa mentiin 8 minuutin kierroksia jotka alkoivat itsellänikin olla siinä rajoilla että kauaa en enää pysyisi mukana. Sitten kun aika tippui 7,5 minuuttiin en selvinnytkään kuin ensimmäisen kierroksen sitä vauhtia ja senkin vain "armomarginaalin" (15sekuntia) turvin. Toinen 7,5 min kierros olikin sitten alusta asti sen verran selvä tapaus että en edes yrittänyt ehtiä sitä enää ajoissa vaan kävin vain nautiskelemassa siitä n 10 minuuttia. Menimme samaa matkaa toisen kisaajan kanssa jolla oli täysin identtinen tilanne ja tulimme "kunniakierroksen" jälkeen maaliin jaetulla viidennellä sijalla, yhteensä 30 kierrosta (36km, hieman alle 5,5h) kulkeneina. Voittajaa saatiin vielä jännittää, vaihdoin kuivaa päälle ja aloin mutustella eväitä loppukisan seuraamisen yhteydessä. Vaati vielä kolme kierrosta ennen kuin neljänneksi tullut putosi leikistä ja sitten vielä toiset kolme kierrosta että voittaja oli selvillä. Järjestäjillä oli loppuratkaisun seurantaan melko huikeat välineet (tapahtuman kokoon nähden siis), kun yksi kovakuntoisempi kaveri juoksi viimeist kierrokset kärkikolmikon mukana kameran kanssa ja saimme maalissa seurata livekuvaa reitin varrelta, ilmeisesti sama meni Facebookkiin tai jonnekin muualle myös livenä. Otatus oli tiukkaa ja sankarit painoivat lopussa vain 7 minuutin kierroksia useita, kakkonen ja kolmonen tippuivat vasta kierroksen nro 35 aikana voittajan hilpaistessa vielä sääntöjen mukaisesti 36. kierroksen aikarajassa loppuun. 

Viimeisiä kierroksia hämärtyvässä illassa. Kuva Susanna Tervo

Loppuyhteenvetona todettakoon että konsepti oli kaikessa erikoisuudessaan kieron hauska, jos olisin järjestäjä niin justeeraisin ehkä kierrosaikoja hiukan eritavalla ensi kerraksi (jos sellainen tulee), muuten homma toimi kyllä oikein hyvin. Ja tietysti kierroskellon kanssa olleet tekniset murheet täytyy taklata. Voisin osallistua siis toistekin tähän, katsotaan järjestävätkö ja osuuko kalenteriin. Tämän tekstin julkaisu osuukin vielä sillälailla sopivasti että saman järjestäjän talvikisa Tiirismaa Winter Trail on minun osaltani luvassa tänä iltana otsalampun valossa juostavan 10km merkeissä ja pakkanenkin on näin aamulla sopivan rapeassa parikymmenen asteen luokassa, joten jos en palelluta sormiani on ensi viikolla (tai kun ehdin kirjoittaa) luvassa ihan tuoretta kisaraporttia!