Paloheinän Tupla 14-15.6.2024

Kun kevään kisojen jälkeen niissä tuli melkein parin kuukauden tauko niin meinasi tauota kirjoittaminenkin, mutta tässä sitä taas ollaan kuitenkin näppäimistön äärellä, ja jotta jutuissa pysyisi kronologia yllä niin joudunkin palaamaan yli kuukauden päähän. Paloheinän Tupla on varsinaisesti kaksi erillistä kilpailua jotka juostaan aina juhannusta edeltävänä viikonloppuna siten että Helsinki Central Park Run on perjantaina illasta (matkoina 5 ja 10km) ja sitten lauantaina puoliltapäivin kisataan Helsinki Trail Run joka on matkaltaan noin kymmenen kilometriä. Ne ketkä juoksevat sekä perjantai-illan kympin että lauantain kisan saavat nimensä myös Paloheinän tuplan tuloslistalle johon siis vain yksinkertaisesti lasketaan molempien kisojen ajat yhteen ja katsotaan kuka oli nopein yhteisajassa. Tämä oli kolmas kerta kun olin "tuplaamassa" ja lisäksi olen kerran juossut pelkän Helsinki Trail Runin, joten suhteellisen tuttu juttu kyseessä siis jo.

Tuplausreissuilla olemme yhdistäneet kisamatkaan pienen Helsingin visiitin perheen kanssa niin että olemme ihan yöpyneet hotellissa ja aikataulun puitteissa tehneet jotain muutakin kuin vain notkuneet Paloheinässä ja kisanneet. Tällä kertaa (koska olin töistä kesälomalla) otimme oikein pidemmän kaavan mukaan ja saavuimme paikkakunnalle jo torstaina aamupäivästä ja vietimme hyvän tovin Korkeasaaressa ennen hotelliin kirjautumista. Perjantaina aamupäivällä hoitelimme muutamia asioita ja tapasimme hieman tuttuja (ja kolusimme tietenkin muutaman leikkipuiston) ennen Paloheinään siirtymistä alkuillasta. Siellä vaatteidenvaihdon jälkeen normaalit lämmittelyt käyntiin ja hyvinhän siinä lämpesi kun kelikin oli sellainen mukavan lämmin, ei kuitenkaan helteinen. Yleensä jokaisella neljällä kerralla kun olen täällä ollut kisaamassa on (ainakin muistini mukaan) ollut aivan järkyttävän kuuma, vaikka se ei sinänsä minua yleensä haittaa, kunhan vain ei ole kesän ensimmäiset hellepäivät että ehtii tottua hieman ennen kisaamista. 

Itse kisa oli melko yllätyksetön, aloitin tuttuun tapaan hieman liian kovaa ja aloin ensimmäisten kilometrien jälkeen tasailla vauhtia löytääkseni sen sopivan jolla tulisi maksimitulos. Ohi menevistä juoksijoista yritin kyttäillä sopivaa peesiä joista saisi hieman vetoapua ilman että vetäisi itseään ihan jojoon kuitenkaan. Kisassa sekä 5 että 10 kilometrin juoksijat lähtivät yhtä aikaa, joten normaaliin tapaan sijoitusten laskeminen on melko turhaa, oikeastaan vasta kun ensimmäinen kierros täyttyy niin tietää ketkä (lähellä juoksevista) ovat edes samassa kisassa. Eli siis kymppi tosiaan juostiin kahtena kierroksena. Toista kierrosta oli edetty kilometri tai pari kun löysin viimein kaipaamani peesin kahdesta miesjuoksijasta. Ryhmämme taisi hieman tuosta vielä kasvaakin ennen viimeisille kilometreille ja ratkaisuihin tuloa, mutta ei meitä viittä enempää muistaakseni ollut. Noin pari kilometria ennen maalia alkoi ilmassa olla jo hieman vauhdinlisäyksen makua ja kun viimeinen kilometri alkoi niin minä päätin katsoa paljonko jaloissa vielä olisi paukkuja ja kuka pystyisi vastaamaan. Paljoa ei enää ollut, mutta sen verran että ryhmä kuitenkin hajosi, yhdellä oli selkeästi enemmän jalkaa kuin minulla ja hän karkasi muilta, toinen roikkui lähellä takana ja muut jäivät. Maalin jo häämöttäessä muutaman sadan metrin päässä tämä takana roikkunut yritti vielä haastaa ja saimme otattaa ihan tosissaan, mutta sitten hän ihmeekseni heitti sivuun ja pysähtyi jonkun porukan luo alle sata metriä maalista. En tiedä mistä tuo johtui ja sen verran kuulin keskustelua että muutkin asiaa ihmettelivät, mutta mitään hätää hänellä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan ja otin sijoituksen lahjana, sillä en tiedä miten olisi käynyt jos hän olisi vetänyt loppuun asti. Sijoitukseni oli sitten kolmastoista ja loppuaika 38:36 vain kymmenen sekuntia keväällä tehtyä ennätystä heikompi, eli ihan hyvä juoksu vaikka pahalta tuntuikin.

Juoksun jälkeen oli sitten vuorossa nopea tankkaus maalihuollossa ja sitten ei muuta kuin verryttelemään. Paloheinässä on kiva tehdä loppuverkkaa kun siellä on iso yhtenäinen nurmialue jossa voi vaikka ottaa kengät pois niin saa jalkapohjillekin hiukan stimulaatiota.

Juuri tulossa maaliin. Äitini oli napannut tämän kuvan joko somesta tai netistä joten kuvaaja ei tiedossa.

Loppuverkan jälkeen siirryimmekin pikimiten hotellille ja syömään hotellin ravintolaan, ihan että saisimme porukan ajoissa petiin. Aamulla sitten taas samaan saliin syömään aamupalaa, jonka jälkeen tavaroiden pakkailu, huoneen luovutus ja siirtyminen taas uudestaan Paloheinään. Espoossa asuva nuoruudenystäväni oli tulossa perheineen paikalle myös päivää viettämään ehdotuksestani, meidän ja heidän esikoisilla on ikäeroa muistaakseni kahdeksan päivää ja tytöt ovatkin saaneet aina hyvin leikkiä aikaiseksi silloin harvoin kun ovat tavanneet. Päivä oli jälleen muodustumassa lämpimäksi, mutta lämmittelemään sitä oli kuitenkin lähdettävä.

Helsinki Trail Runissa on joka kerta ollut näyttävä lähtö, se kun tehdään Paloheinän isolla nurmikentällä josta juoksijat päästetään matkaan leveänä rintamana joka sitten alkukiihdytyksen jälkeen kapenee kun reitti suuntaa ulkoilumajan vierestä sen taakse ja metsän puolelle. Tämä ei varsinaisesti helpota taipumustani hurjastella alkuvauhtien kanssa, ja tälläkin kertaa tuli kiihdytettyä aluksi sinne top5 sijoille josta sitten ensimmäisten kilometrien aikana tuli valuttua enemmän sinne 10 sijan paikkeille. Reitti on myös ilkeä siitä että iso osa sen nousumetreistä tulee heti alkuun, siinä kun aluksi mennään sitä Paloheinän kuuluisaa mäkeä ylös-alas useampaankin kertaan. Sen jälkeen reitti onkin suhteellisen tasaista (ainakin näin lahtelaisen silmin) ja sitten lopuksi mennään samat nousut ja laskut kuin alussa, mutta vain eri suuntaan. Muutenkin reitti on yllättävän monipuolinen näin lyhyeksi pk-seudun reitiksi, löytyy hitaita ja teknisiä "oikopätkiä", löytyy mukavan juostavaa polkua ja ihan pururataakin, sekä sitä vastaavaa pellonreunaa. Löytyy myös ihan merkittävät pätkät pitkospuita joissa juoksemisen helppouteen vaikuttaa paljon sää ja se tekeekö matkaa yksin vai ryhmässä. Aina minun osallistuessani on ollut kuiva sää, mutta tuolla on paljon sellaisia paikkoja joissa voi märemmän kelin sattuessa olla, no todella märkää.

Lähtökiihdytys. Kuva Valtteri Korolainen

Kun aloitin tämän teksin mainitsin että kisasta on jo yli kuukausi, ja tässä kohtaa on pakko myöntää että tekstin valmiiksi saattamisen kanssa on vierähtänyt toinenkin kuukausi, joten kisan kulun pienet yksityiskohdat alkavat olla jo päästä haihtuneita. Muistan sen verran että alkumatkasta etenin pääosin yksin, mitä nyt aina aika-ajoin joku nopeampi halusi ja menikin ohi, ja kun puolenvälin jälkeen alkaa tuo pitkoksia sisältävä osuus niin siinä kohdassa minulla oli joku matkakaveri hieman pidempään jota peesailin. Pitkosten jälkeen kun aletaan taas lähestyä Paloheinää ja valmistautua lopun nousuihin ja niissä tapahtuviin sijoitusten ratkomisiin saimme porukkaan kolmannen juoksijan joka tuli takaapäin melko vauhdilla ja meinasi heti mennä samaan aikaan hieman harhaan reitiltä. Huikkasimme kaverin oikealle polulle ja hän liittyi hetkeksi ryhmään, kertoi samalla että on punavihersokea ja siksi välillä hieman haasteita reittimerkkien erottamisessa. Kauaa emme ryhmänä edenneet, hieman ennen ensimmäistä kertaa nousuun lähtöä tämä pitkoksilla peesaamani kaveri jäi kyydistä ja ensimmäisessä nousussa tämä takaa ohi tullut puolestaan jätti minut katselemaan kantapäitään. Keskityin siihen ettei takaa ehtisi enää kukaan ohi, mikä onnistui hyvin vaikka aika pahalta tuntui. Loppu tullaan mäen päältä loivaan ja vauhdikkaaseen alamäkeen missä täytyy kyetä vielä juoksemaan kovaa tahtia, siinä on aiempina vuosina ainakin minun kohdallani sijoitukset vielä muuttuneet suuntaan jos toiseen. Pääsin maaliin ja ihmettelin heti olevani seitsemäs kun omien laskujeni mukaan piti olla kahdeksantena. Selitys laskuvirheelle tuli nopeasti kun minut ylämäessä ohittanut kaveri tuli maaliin reilu 10s jälkeeni ja kertoi menneensä mäen päällä (jälleen) harhaan, mikä tällä kertaa maksoi hänelle yhden sijan tuloslistalla.

Maaliposeeraus. Kuva Valtteri Korolainen

Järjestäjien tarjoaman maalitankkauksen jälkeen oli jälleen aika tehdä pieni loppuverkka sillä kuuluisalla nurmella ja sitten siirtyä oman ja kaverini perheen kanssa viettämään iltapäivää. Jälleen hyvin järjestetty tapahtuma, ainoa mitä järjestäjiltä kaipaisin hieman enemmän olisi tämän Tuplan huomioiminen edes jotenkin. Siitä kun en muista kuulleeni halaistua mainintaa kuulutuksissa tai missään ja sen tuloksetkin julkaistaan nettisivuilla ja yleensä vasta pitkän ajan päästä itse kisoista, siinä missä näiden yksittäisten tulokset tulevat kyllä livenä nettiin sitä mukaa kun juoksijat maaliviivaa ylittävät. Mistä puheenollen mainittakoon että taisi olla paras sijoitus minulla yhteistuloksissa tähän asti, olin nimittäin viides.

Sikäli mikäli saan kirjoittelua jatkettua niin seuraava juttu onkin hieman ei-urheilullinen erikoisempi kesätarina, joka liippaa myös aihetta valottamalla sitä miksi viimeisten päivien valmistautuminen kauden pääkisaani ei ollut aivan optimaalinen.