Tiirismaa Winter Trail Night 10km 9.2.2024

 Noniin! Vihdoinkin on aika kirjoittaa kisaraportti tuoreeltaan eikä vain muistella vanhoja. Viime viikonloppuna kisattiin Tiirismaa Winter Trail kaksipäiväisenä tapahtumana: perjantai-iltana juostiin otsalamppujen valossa 10 ja 14 kilometriä ja lauantaina päivällä samat matkat ja lisäksi vielä 25 km sitten päivänvalossa. Tapahtuma järjestettiin toista kertaa ja osallistuin myös edellisellä kertaa ainoastaan "Night" -versioon, lähinnä koska tykkään tämän tyyppisistä pimeässä juostavista kisoista, varsinkin talvellla kun polut ovat usein melko helpossa kunnossa noin muuten. Viime vuodelta onkin plakkarissa minulle harvinainen palkintopallisija kun tulin 12km matkalla (matkat silloin 8 ja 12) kolmanneksi, tällä kertaa olin valinnut matkoista sen lyhyemmän ja toiveena jälleen hyvä sijoitus.

Kuva Touho Häkkinen

Kuva Ismo Eskelinen

Kisaviikolla sää oli taas lauhemman jakson jälkeen melko kylmä ja ennusteet näyttivät myös viikonloppuun kohtuullisen kireää pakkasta eli olosuhteita sai jännittää. Lisäksi kotiolot toivat oman mausteensa kun lapset alkoivat yli kuukauden tauon jälkeen jälleen sairastella ja sain hoitamisen ohella jännittää tarttuisiko myös itseen ja jäisikö vuoden ensimmäinen kisa kisaamatta. Selvisin tällä kertaa ilman tautia ja alkuviikon muutamista huonoista/olemattomista yöunistakin ehti hiukan toipua kun loppuviikko meni siltä osin paremmin. Perjantai-aamuna töihin polkiessa manasin säätä kyllä silti vielä todenteolla, pakkasta oli melkein 20 astetta ja illaksi ennustettiin noin samanlaista lämpötilaa. No toisaalta keli on kaikille sama ja sinänsä lenkkiä juoksen käytännössä kelissä kuin kelissä, mutta kisannut en ole kuin pikkupakkasessa aiemmin (ellei Finlandia-hiihtoja lasketa). Onneksi metsässä olisi viimalta melko hyvin suojassa. Kisan lähtö oli kello 19 ja olin laskenut että kun vaimoni on oletettavasti kotona työpäivänsä jälkeen noin 17.30 niin ehdin siitä juuri ja juuri hurauttaa paikalle sen verran ajoissa että kerkiän lämmitellä huolella, näin ei tarvita mitään erikoisjärjestelyitä lastenhoidon suhteen mikä aina helpottaa logistiikkaa kun voidaan vaan tehdä "läpsystä vaihto".

Messilässä oli kisainfra pystyssä kun paikalle kuuden jälkeen pääsin, kisaajia oli paikalla jo jonkin verran, mutta ei ruuhkaksi asti. Hain numerolapun ja virittelin kamppeet muuten valmiiksi ja läksin tekemään lämmittelyä. Pakkasta oli noin 16 astetta ja kun lämmittelyä varten olin pukenut melko paljon vaatetta päälle niin pian sai todeta niissä tulevan kyllä ihan lämmin. Puoli seitsemältä oli lasten juoksustartti, tosin varsinainen kisasarja oli peruttu pienen kiinnostuksen ja kovan pakkasen vuoksi, mutta radan saisi lähteä juoksemaan jokainen paikalle saapuva. Luullakseni ratamestari Juha Sorviston poika taisi olla ainoa joka tuon kävi kiertämässä, omalle tyttärelleni en edes viitsinyt mainita että tämmöinen mahdollisuus olisi, kun hän olisi kuitenkin halunnut lähteä paikalle vaikka vielä puolikuntoinen olikin. Lämmittelyn jälkeen takaisin kisakeskuksena toimivaan Markkinaravintolaan keventämään vaatetta ja viimeiselle vessakäynnille. Muutamia tuttujakin oli ilmestynyt jo tällä välin paikalle ja kisaava kansa alkoi olla melkolailla valmiina siirtymään lähtöpaikalle. Tosin kovin monella ei tuntunut jostain syystä olevan hirveätä kiirettä päästä ulos :)

Noin viittä minuuttia ennen lähtöaikaa väki alkoi valua rauhakseen kohti muutaman sadan metrin päässä pellolla odottavaa lähtöaluetta. Olin lämmittelyn rohkaisemana keventänyt vaatetuksen melko kevyeksi joten liikettä sai ylläpitää vielä viimeiset minuutit ettei kylmä pääsisi heti iskemään ja samalla kun reilut 60 lähtijää valuivat paikalle otin oman paikkani eturivistä. Tykkään usein niin tehdä isommissakin tapahtumissa vaikkei aina olisi ihan aiheellistakaan, ihan vain sen takia etten vahingossakaan jäisi "pussiin" hitaampien taakse, mieluummin tulen itse ohitetuksi sitten muiden toimesta. Tällä kertaa tarvetta ei sinänsä olisi ollut kauheasti, sillä väkeä oli paikalla kuitenkin vain se kuutisenkymmentä ja reitin alkuosa oli melko leveää baanaa jossa ohitukset eivät olisi ongelmia. Lähtölaukaus kajahti (tai itseasiassa ei ollut laukausta vaan ihan kuuluttajan ohjeilla lähdettiin) ja (samoista syistä kuin asetun aina eturiviin) lähdin minulle tyypillisesti hieman ylikovaa liikkeelle. Alun leveällä tasaisella kärkipää venähti jo heti melko harvaan jonomuotoon, minä asetuin jonossa noin viidennen sijan paikkeille. Sinänsä tuo ei siis kertonut sijoituksesta mitään, sillä molemmat matkat lähtivät yhtäaikaa liikkeelle, siinä myös ehkä järjestäjille palautteen paikka että pieni porrastus olisi kiva juttu tilannetietoisuuden kannalta.

Alkukiihdytyksen jälkeen alkoi hyvin pian reitin ainoa kunnollinen mäki jossa noustiinkin sitten n 70 metriä ylöspäin kertaheitolla. Välit olivat ennen mäkeä ja sen aikana muodostuneet sellaisiksi että näin vielä edellämenevän kisaajan ja muutaman takana tulevan, mutta mäen päällä nuokin erot venähtivät pian sellaisiksi että muista reitillä olijoista oli vain kalpea aavistus. Ja luonnollisestikaan ei siis hajuakaan että onko samaa matkaa juoksevia edellä kuinka monta vaiko ketään. Tällä tavalla mentiin muutama ensimmäinen kilometri kunnes reitit erkanivat toisistaan, siihen mennessä erot olivat kasvaneet sen verran suuriksi etten nähnyt edellä tai takana menijöistä edes otsalamppujen valoja. Reittien haarautumiskohdassa oli järjestäjän puolesta ohjausta ja kuulin tutun äänen kannustusta, Ibaihan se taas asialla, ja kerkesin kysyä että onko siellä edellä ketään. Sain vastauksen että olen toisena. Hetken päästä kun reitti ylitti ladun oli risteyksessä jälleen ohjaaja sain kysyttyä paljonko kärkeen ja hän esitti arvion että noin puoli minuuttia. Hetken yritin kiristää tahtia sillä ajatuksella että yrittäisin ajaa kiinni, mutta tulin pian toisiin ajatuksiin ja hyytymisen pelossa aloin tehdä vain parasta omaa juoksuani sillä ajatuksella että kärki tulee otetuksi kiinni jos siellä hyydytään, muuten varmistellaan kakkossijaa.

Reitin puolivälissä oli tarjolla juomapiste, mutta painelin ohi vauhtia hidastamatta, eihän näin lyhyessä kisassa moista tarvita. Reittihän on tosiaan alkunousun jälkeen suhteellisen tasaista, nousut ja laskut ovat melko pieniä ja hyvin tamppaantunut pakkaslumi teki polusta helpon ja nopean, jäätäkään ei juuri ollut kuin ihan alkunousun päällä muutamissa kohdissa. Olin lähtenyt liikkeelle nastakengillä asiaa pitkään mietittyäni, mutta olisi voinut hyvin juosta tavallisillakin (polkujuoksukengillä siis tietenkin). Luullakseni olen nastoilla juossut edellisen kerran viime vuoden kisassa, joten liikaa niitä ei tule kulutettua arjessa. Loppumatkasta syksyn ja talven vähäinen juoksumäärä ja varmaan ennenkaikkea vähäinen vauhdikkaan juoksun määrä alkoi tuntua jaloissa, myös pakkasella oli varmaan osuutta asiaan koska puhdin heikkeneminen tuntui jaloissa erilaiselta kuin yleensä. Sain juosta reitin rauhassa loppuun näkemättä ketään edellä tai takana vieläkään, onneksi erot olivat selkeät, sillä jos joku haastaja olisi ilmestynyt niin minusta ei olisi ollut kyllä kummoiseen otatukseen. Lopuksi laskeuduttiin sama rinne alas kuin lähtiessä, ja sen alapuoliselta pellolta oli vielä pieni nousu kisakeskukselle ja maaliviivalle. Menoni ei ollut enää kovin tuoretta siihen nousuun, mutta onneksi ei ollut pakottavaa tarvettakaan. Maalissa sain vahvistuksen sille että olin tullut toiseksi ja annoin kuuluttajalle nopeat kommentit ennen sisätiloihin lämmittelemään siirtymistä. Siellä kävin tietysti ensimmäisenä onnittelemassa voittajan (hänet oli helppo tunnistaa kun muita juoksijoita ei ollut reitiltä vielä tullut) ja sitten vedin hiukan lisätakkia päälle ja lähdin yrittämään pientä verryttelyä. Se jäi melko lyhyeksi sillä reidet ja pohkeet tuntuivat olevan niin kohmeessa että tuntuivat lähinnä menevän enemmän jumiin.

Sen jälkeen kävin vaihtamassa kuivat vaatteet ylleni ja haukkasin hieman evästä ja vettä tuttuja ja palkintojenjakoa odotellessani. Pian ne harvat tutut osallistujat hiljalleen saapuivatkin ja vaihdoimme hieman kokemuksia kunnes olikin palkintojenjaon aika. Valitettavasti tuosta harvinaisuudesta ei ole yhtään kuvaa julkaistavaksi, tapahtuman puolesta paikalla ollut kameramies kyllä kuvia räpsi, mutta niitä ei löytynyt kisan sivuilta lainkaan, ja omassa puhelimessani (jonka lykkäsin eräälle Janille kuvien ottoa varten) ei ollut ilmeisesti asetukset sopivat hieman heikosti valaistuun sisätilaan, joten kuvien laatu on suoranaisesti karsea. Palkinnoksi sain Lumoniten otsalampun, sekä jokainen palkittu sai käydä kotimaisen Druimaarin esittelypisteeltä valitsemassa itselleen pipon ja otsapannan.

Näin alkoi kisakeskus hiljentyä ja itsekin hyppäsin autoon ja hurautin matkan varrella olevalle grillille haukkaamaan pekonilihapiirakan (mikä oli teinivuosieni suosikki samaisella grillillä, kun tuli sen lähistöllä paljon liikuttua). Kotona oli juuri lasten nukuttamisaika joten totesin paremmaksi tappaa hiukan aikaa liikkeellä ennen kuin vaimolta tuli viesti että väki nukkuu, jonka jälkeen sitten kotiin, varusteet kuivumaan ja suihkun kautta hetkeksi sohvalle ennen nukkumaanmenoa.

Näin on nyt kisavuosi 2024 saatu avattua hyvissä ajoin jo sydäntalvella. Seuraavaan kisastarttiin menee tämän hetkisellä suunnitelmalla vielä pari kuukautta, mutta sitten huhtikuussa onkin kolmena peräkkäisenä viikonloppuna numerolapun kanssa juostavaa. Sitä ennen kirjoittelen varmaan vielä muisteluita viime kesän seikkailuista, mikäli ehdin.

Kuva Touho Häkkinen