Ironman Tallinna -trilogia osa 1 - harjoittelu ja valmistautuminen

No niin sitten mainostettuun IM Tallinna aiheiseen horinaan. Ajattelin ensimmäiseksi kirjoittaa hieman siitä miten miten olen lähtenyt valmistautumaan tähän koitokseen eli tosiaan suomeksi sanottuna Tallinnassa kisattavaan triathlonin täysmatkaan, jossa siis uidaan 3,8km, pyöräillään 180km ja lopuksi juostaan maratoni, ja tämä kaikki pitäisi tehdä 17 tunnin sisään jotta saa hyväksytyn suorituksen ja elinikäisen oikeuden leuhkia olevansa "ironman". Tämä teksti on suunnattu ennen kaikkea sinulle joka mietit samaan haasteeseen tarttumista tai olet jo päätöksen tehnyt ja mietit mitä se oikein vaatii. Tai sinua kiinnostaa muuten vaan mitä muut tekevät. Optimitilanteessa saan tämän tekstin jopa ulos ennen itse kisaa jolloin lukija voi tehdä oman valistuneen arvionsa siitä miten tulen suoriutumaan ja sitten katsoa osuiko lähellekään. Mutta sitten asiaan, ja aloitamme luonnollisesti pohjalta:

Pohjat

Eli mitä sitä on tullut tehtyä aiemmin mikä voi mahdollisesti auttaa tavoitteessa. Sellainen lukija joka on kahlannut tämän blogin alusta loppuun läpi ja muistaa kaikki nyanssit ulkoa voi suoraan siirtyä seuraavaan lukuun. Triathlonista minulla on kisakokemusta viiden puolimatkan, kuuden perusmatkan ja parin sprintin verran. Osa kisoista on "ensimmäiseltä triathlonkaudeltani" eli noin vuosilta 2010-13, silloin lähinnä nuo sprintit ja muutama perusmatka, sitten uusi innostukseni takaisin lajin pariin sai alkunsa 2019, puolimatkat ajoittuvat vuosille 2021-25. Limittäin, lomittain, sivussa ja välissä olen rampannut myös hieman katu- ja polkujuoksukisoja (välillä ehkä enemmän kuin hieman), sekä ajellut ei-kilpailullisia pitkänmatkanpyöräilyitä (matkat 200-600km). Harjoittelumäärät minulla ovat viime vuosina siinä 400-500 tunnin kantturoissa vuosittain, ja tässä tarkoitan harjoittelulla kaikkea sellaista liikuntaa minkä tallennan kellollani, mikä ei toki ole aina kovin kummoista liikettä, mutta yleensä kuitenkin pyrkii edes jonkilaiseen harjoitusvaikutukseen.

Suunnittelu ja tiedolliset pohjat

Tässä on varmaankin se kohta missä eroan eniten muusta vastaavassa tilanteessa olevasta vertaisryhmästä. Minulla ei ole koskaan ole ollut yhtäkään valmentajaa yhteenkään kestävyyslajiin, enkä ole koskaan kuulunut mihinkään seuraan tai edes mihinkään aktiiviseen treeniporukkaan tms. En oikeastaan edes tunne juuri ketään triathlonin parissa touhuavia ainakaan kovin hyvin enkä treenaa koskaan yhdessä kenenkään kanssa (ellei kärryn kyydissä kulkevia lapsiani lasketa). Olen siis melkolailla yksinäinen susi. Miten sitten suunnittelen harjoitteluni ja mistä tiedän että siinä on jotain järkeä?  No jos aivan rehellisiä ollaan niin useinhan siinä ei olekaan kauheasti järkeä, vaan pyrin tekemään sen mitä arkeni mahdollistaa ja luottamaan että määrä korvaa laadun (kuten se täysmatkan tapauksessa jossain määrin tekeekin). Olen omaa ymmärtämystäni pyrkinyt kartoittamaan paitsi "kantapään" kautta, myös lukemalla mahdollisimman paljon aiheesta ja sen sivulta, erilaisia blogeja, nettiartikkeleita ja tietenkin ihan kirjallisuuttakin on tullut kulutettua, etenkin Joe Frielin kirjojen Triathletes Training Bible ja Going Long parissa on tullut vietettyä tunteja. Ja muutaman viime vuoden aikana myös erilaiset urheiluaiheiset podcastit ovat pauhanneet korvissani jonkin verran. Eri asia sitten on se miten paljon ne konkreettisesti näkyvät tekemisessäni, mutta ainakin minulla on jotain hajua mitä ehkä kannattaisi tehdä jos jossain toisessa ulottuvuudessa minulla olisi enemmän aikaa investoitavaksi.

Harjoittelun seurantaan ja suunniteluun käytän ensisijaisesti TrainingPeaksia ja sen työkaluja harjoittelun rytmittämiseen ja kuormituksen seurantaan. Nuo pohjautuvat hyvin paljolti mainitun Joe Frielin sekä Allen Cogganin ajatuksiin kestävyysharjoittelusta, olennaisena tekijänä on harjoituskuormituksen mittaaminen Training Stress Scorena (TSS). Tuo ottaa huomioon harjoituksen keston ja intensiteetin ja helpottaa harjoituskuormituksen seurantaa etenkin kun harjoitellaan useaa eri lajia. Että systeemi toimisi hyvin tuo edellyttää että saa harjoitusalueet määriteltyä mahdollisimman realistisesti, sitten systeemi laskee TSS:n niin että ensisijaisesti käytetään tehodataa (juoksu ja pyöräily) mikäli se on tallennettu, toissijaisesti vauhteja (juoksu ja uinti) ja viimeisenä vaihtoehtona syke (mikä laji vain). TrainingPeaksista saa todella helposti perusmuotoisen suoraviivaisen kausisuunnitelman muutamalla klikkauksella, jossa peruskuntokaudella kuormitusta nostetaan asteittain ja aina muutaman viikon välein kevennetään hieman palautumisen varmistamiseksi ja sitten pääkisaan valmistavalla kaudella kuormitus on viikkojen välillä hieman tasaisempaa, ja näitä voi toki itse säätää haluamaansa suuntaan kuten olen itse jonkin verran tehnytkin kun on tullut oppia siitä mikä toimii itselle. Tuo suunnitelma antaa siis vain viikottaisen kuormitustason eli käytännössä lukeman kuinka paljon TSS:ää olisi viikon aikana tarkoitus kerryttää, jonkun muun (joko urheilijan itse tai valmentajan) täytyy tietysti miettiä harjoitusten sisällöt. Sisällöt voi suunnitella suoraan TrainingPeaksiin ainakin sillä tasolla että "lämmittelyn jälkeen juokse x minuuttia vauhtia y, jonka jälkeen.." ja ne synkkautuvat ainakin Garminin laitteisiin automaattisesti kun tilit on kerran yhdistänyt, minkä olen kokenut käteväksi kun aiemmin suunniteltu harjoitus tulee suoraan kellosta ilman että sitä tarvitsee muistella sen kummemmin.

Uinti

Uinti on lajeista selkeästi se mihin olen panostanut kaikkein vähiten. Tähän on oikeastaan kaksi syytä: ensiksikin etenkin pidemmissä triathlonkisoissa uinnin merkitys on paljon vähäisempi kuin lyhyemmissä ja toisekseen minulla ei ole koskaan ollut pahemmin ongelmia sen kanssa, uintiaikani kestävät kyllä vertailun kilpakumppaneihin, tai ainakaan ne eivät heikennä sijoituksiani. Tottakai aina olisi kehitettävää ja paljonkin, mutta koska mainittava tasonnosto vaatisi niin hirveästi töitä ja aikaa (jota minulla ei ole) ettei se kannata, kun tosiaan uinnin osuus kokonaisajasta on kuitenkin niin pieni. Kun tein päätöksen ja aloin valmistautua kohti täysmatkaa noin vuotta ennen kisaa eli viime vuoden elokuussa, uin ensimmäisen kerran vuodenvaihteen tienoilla. Siitä aloin ensiksi uida noin viikottain yhden lyhyen harjoituksen (30-45min) että homman idea muistuisi kroppaan ja sitten keskitalvella oli tarkoitus tehdä yksi muutaman viikon jakso jonka aikana uisin reilummin, n 3-4 kertaa viikossa eli käytännössä kaikki kerrat kun minulla oli mahdollisuus harjoitella "laadukkaasti" (=ilman lapsia mukana). Tietenkin sairastelin juuri tuossa kohtaa ja tämä jakso vesittyi (pun intended), mutta minkäs teet. Talven kääntyessä kevääseen jatkoin uintia kerran tai kaksi viikossa, mutta sillä ajatuksella että jos kerran niin se kerta olisi hieman pidempi (1-1,5h) ja sitten mahdollinen toinen kerta lyhyempi ja sähäkämpi.

Harjoitusteni sisältö oli tyypillisesti jotain seuraavaa: 3x500m kiihtyvänä, lyhyitä "ebeh" -vetoja tai pidempiä tasavauhtisia pätkiä (varsinkin pidemmät uinnit) tai jonkinlainen sekoitus näistä. Toukokuun loppuun mennessä olin kerryttänyt uintitunteja n 27 ja nämä siis kaikki altaassa luonnollisesti, kesäkuun alussa päätin että on aika aloittaa viimein avovesikausi. Tein sen kun olimme perheen kanssa käymässä Helsingissä, sillä ajatelin että on myös syytä ottaa hieman tuntumaa meriveteen ennen Tallinnaa, sillä en ollut koskaan ennen uinut missään Aurajokea suolaisemmassa vesistössä. Tuo oli tarkoitus tehdä kesän aikana mieluusti muutaman kerran uudestaankin, mutta ainoaksi kerraksipa jäi, liian työlästä lähteä Lahdesta rannikolle vartavasten. Kesän mittaan sain avovesiuintia kerrytettyä reilut 6 tuntia, eli noin kerran viikossa (eikä aina sitäkään) ja kestot yleensä 45-60min, muutaman kerran myös lyhyempiäkin. Nämä olivat pääosin suunnilleen tasavauhtisia. Avovesikauden avattuani en käynyt enää altaassa kuin yhden kerran. Pakko todeta että vaikka minulla noin yleisesti ottaen ei ole pienintäkään motivaatio-ongelmaa harjoittelun suhteen ja jos ehtisin, tekisin varmasti paljon enemmän, mutta avovesiuinti on se osa lajiharjoittelusta josta en ole koskaan oppinut nauttimaan. Allasuintikin on (varsinkin tasavauhtisena) melko puuduttavaa, muttei mitään verrattuna avoveteen. Lahdessa on toki ongelmana myös se että vaikka meillä on kolme uimahallia niin yhtään 50m allasta ei ole nyt kun maauimala suljettiin kauden 2024 päätteeksi pysyvästi. Näinollen allastila on aina kortilla ja jos ei ole "nopeiden" rataa (mitä ei käytännössä ole koskaan silloin kun on joku varattu vuoro, yleensä koululaiset tai uimaseuralaiset), lyhyessä altaassa on todella turhauttavaa uida "kuntouimareille" varatuilla radoilla.

Pyöräily

Tämä on triathlonissa se osuus jossa jään selvästi eniten kilpakumppaneilleni. Harmillisesti se on myös laji joka vie suurimman osan aikaa ja siten vaikuttaa kokonaisaikaan eniten, toki sillä oletuksella että suoritus on tasaisen onnistunut kaikenkaikkiaan, tuo ei tietenkään päde jos polkee niin kovaa ettei kykene kunnolla juoksemaan. Niinpä harjoittelun määrästä pyöräilyn tulee olla merkittävästi suurin, mitä se minulla toki onkin. Laitetaanpa tuohon TrainingPeaksista napatut, edellisten 365 vuorokauden prosenttiosuudet:

Eli kuten tuosta ilmenee, pyöräilyä on tullut yli 60%, tuntimääränä tuo tekee n 366h ja lisäksi vielä tuo ruskea sektori on maastopyöräily josta vielä 25h lisää, eli melkolailla enemmän kuin uintia. Toki täytyy sitten huomioida että noita tunteja minulla kertyy breveteistä, Talvipäivänseisauksista ja muista vastaavista retkistä vaikka ne eivät välttämättä ole harjoituksellisesti kovin hyödyllisiä. Ja toisaalta kun alkaa tarkemmin miettimään niin hyvin suuri osa pyöräilystäni ei ole harjoituksellisesti kovin järkevää tai tehokasta. Jos olet lukenut kirjoitukseni viime syksyn harjoittelusta, tiedät että valtaosa pyöräilytunneistani kertyy erilaisista arjen siirtymistä lapsia kärryssä vetäen, mikä ei monestakaan syystä ole ideaalia triathlonharjoittelua. Joten pyöräily lienee Tallinnassakin heikoin lajini edelleen. Jos saisin rajattomasti harjoitteluaikaa ja mahdollisuuden valmistautua uusiksi, keskittyisin tasaisen tehontuoton harjoitteluun ja asentoharjoitteluun, sillä on nimittäin niin että olen tämän vuoden aikaisesta harjoittelusta tehnyt luokattoman vähän varsinaisella triathlonpyörälläni, oikeastaan ainoastaan kesäkauden pidemmät treenit. Vaikka minulla on traineri sisäharjoittelua varten, käytin sitä viime talvena todella vähän, lähinnä koska se ei ole ajankäytöllisesti tehokasta (=en voi mennä töihin tai viedä lapsia harrastuksiin sillä) ja se on myös uskomattoman puuduttavaa, vaikka minulla on Zwift -tilaus ollut kokoajan voimassa.

Vaikka minulla on tehonmittauspolkimet, hyödynnän niitä pyörätreeneissä luvattoman vähän, oikeastaan lähinnä siihen että saan tehodatan perusteella lasketun TSS:n, en juurikaan tee teho-ohjattuja strukturoituja harjoituksia. Minun suunnittelussani on vain pyöräilyä kolmella eri intensiteetillä eli käytännössä lyön suunnitelmaan TSS per tuntia lukeman johon pyrin osumaan. Ja jos en tahdo saavuttaa lukemaa niin ajan kovempaa (varsinkin) ylämäet. Oikeastaan siis todella huonoa triathlonharjoittelua, etenkin kun vielä usein on kärryllinen lapsia kyydissä. Voidaan varmaankin sanoa että pyöräilystäni on laadukasta ja kehittävää ollut joku hyvin minimaalinen prosenttiosuus, vaikka tunteja on melko reilusti kertynytkin.

Juoksu

Kuten tuosta aiemmasta kaaviosta näkyy, juoksun osuus on ollut 15,6%, tunteina noin hieman alle sata. Koska juoksu on ollut minulle aina vahva laji, tein tarkoituksella suunnitelmat niin että panostin juoksussa laatuun ohi määrän, joten en tämän harjoitusvuoden aikana juurikaan juossut lapset kärryssä ja intensiteetit olivat pääasiassa pk2 -alueella tai hieman sen yli, eli sillä mitä ajattelin tulevan kisavauhdinkin olevan. Jätin siis hitaammat lenkit käytännössä kokonaan pois, koska matalatehoista aerobista harjoitusta tulee kyllä kokonaisuudessaan jo muutenkin melko paljon. Jonkin verran mukana oli myös lyhyitä kiihdytyksiä/rullauksia ja kovatehoista vauhti- ja maksimikestävyysharjoitteluakin, mutta varsinkin tämän jälkimmäisen osuus oli hyvin pieni. Suurin osa juoksuharjoittelustani tapahtui työmatkojen yhteydessä, siten että (usein) kahtena päivänä viikosta juoksin aamulla suoraan töihin (n 4,5km/25min) ja sitten iltapäivällä päivästä ja aikataulusta riippuen kotiin joko suoraan tai hieman pidempää reittiä. Varsinkin keväällä ja kesällä pyrin järjestämään niin että toisena päivänä ehtisin juosta 1,5-2h iltapäivällä, näitä olisi saanut ehkä olla hieman useamminkin. Polkujuoksua ei tähän harjoitusvuoteen mahtunut käytännössä lainkaan, ihan siitä syystä että se vaatisi enemmän aikaa ja toisaalta koska jalkoja olisi syytä totuttaa kovaan alustaan, joten rajallista tuntimäärää ei kannattaisi tuhlata pehmeällä alustalla. En myöskään kiertänyt lyhyempiä juoksukisoja ihan samalla aktiivisuudella kuin yleensä keväällä ja kesällä, koska niistä palautuminen sotkee aina muuta harjoittelua jonkin verran.

Voimaharjoittelu

Kun tein vuosi sitten lopullisen päätöksen tästä projektista, yksi ensimmäisistä asioista mitä tein oli se että maksoin itselleni vuodeksi kuntosalikortin. Sitä ennen voimaharjoitteluni oli tapahtunut lähinnä kotona kehonpainon ja painoliivin avulla, sekä satunnaisesti kaupungin ulkokuntosaleja hyödyntäen, eli ei mitään kovin tehokasta tai määrätietoista. Vaikka Ironman-projekti on tulossa päätökseen maksoin juuri jo seuraavankin vuoden, sillä koen hyödyt sen verran merkittävikksi. Aloitin syksyn siten että ramppasin salilla useimmiten kerran viikossa, joskus kaksi, ja satsasin kaiken "joutilaan" ajan pyöräilykilometrien keräämiseen kun kelit olivat vielä hyvät. Kun syksy eteni pidemmälle ja säät heikkenivät ja olin hieman jo adaptoitunut voimaharjoitteluun, eli noin marraskuun alusta, aloitin hieman intensiivisemmän salijakson, käyden siellä 2-3 kertaa viikossa. Tämä kesti noin vuodenvaihteeseen, jolloin aloin ottaa uintia mukaan kuvioon, tällöin salitreeni jäi kertaan viikossa, toki myös usein tein toisen lyhyemmän ja kevyemmän session kotona, joskus jopa kaksi.

Tyypillinen sessioni salilla kestää aina noin tunnin, siirtymän sinne teen lähes aina pyörällä saadakseni jalat lämpimiksi ilman että tarvitsee siellä enää alkaa lämmittelemään erikseen. Ensimmäinen puolituntinen menee aina kyykkytelineen luona, jossa pääasiana on takakyykky, palautusten aikana teen usein jotain puolivillaista ylävartalotreeeniä, kuten leuanvetoja, pystypunnerruksia yms, mutta ne ovat täysin sivuroolissa. Toisinaan teen myös samassa yhteydessä päkiälle nousuja, kun siinä kätevästi on tanko ja painot valmiina. Tämän ensimmäisen puolituntisen jälkeen sitten hieman takareisiä laitteessa, askelkyykkyjä ja jotain sekalaista ylä- ja keskivartaloon käyvää kunnes tunti on suunnilleen täynnä. Kotona tapahtuvissa sessioissa pääpaino on keskivartalon liikkeissä, hieman myös jalkoja painoliivin kanssa, punnerruksia ylävartaloa esimerkiksi leuanvedon ja dippien muodossa. Nämä tapahtuvat yleensä sillä aikaa kun lapset katsovat Pikku Kakkosta :)

Testaus

Jotta harjoittelun vaikuttavuutta voi seurata, tarvitaan jonkilaista testaustakin. Olen aiemmin käynyt jokusen kerran Pajulahden urheiluopiston testilabrassa testauttamassa itseäni sekä juoksun että pyöräilyn osalta ja alunperin harkitsin sitä myös tälle kuluneelle vuodelle. Jäi kuitenkin tekemättä, lähinnä koska tuota on vaikea saada sopimaan aikatauluihin ja onhan se myös hintavaa touhua kovin usein tehdä, varsinkin jos testaa molemmat lajit. Lisäksi kun se on niin kallista niin siihen kehittyy stressi saada hyviä tuloksia ja sitämyötä optimoida testiajankohtaa ollakseen hyvässä kunnossa ja kohta tuo ei enää palvele tarkoitustaan vaan on vain lisästressin aihe. Olen noiden harvinaisempien labratestien lisäksi tehnyt omia "kenttätestejä", joista saa myös hyödyllistä tietoa omasta kehittymisestään ja niitä on helppo ja halpa tehdä vaikka kuinka usein. Pyöräilyä olen testannut harjoitusvastuksen kanssa Zwiftin FTP-testillä, jossa lämmittelyn ja aukaisuvetojen jälkeen ajetaan 20 minuuttia niin kovaa kuin jaloista lähtee, tuon ajan keskitehosta vähennetään 5% ja näin saadaan tulokseksi sen hetkinen FTP (Functional Threshold Power), eli teho jota teoriassa pystyisi ylläpitämään noin tunnin. Vaikka ei ole ole fysiologisesti aivan samasta asiasta kyse, on tuo myös melko lähellä anaerobista kynnystä, mikä lie tutumpi termi monelle varsinkin pyöräilypiirien ulkopuolella.

Juoksukuntoa olen testannut hieman samantapaisella testillä, joka ei käytännössä vaadi kuin juoksuradalle pääsyn (muutaman kerran olen tätä tehnyt myös sopivan rauhallisissa katuolosuhteissa). Tässä testissä tehdään noin 25min mittaiset lämmittelyt joihin sisältyy hieman jalkoja avaavia kiihdytysvetoja, sitten pieni palauttelu jonka jälkeen 30 minuutin ajan rataa ympäri sen verran kuin ehtii. Kiinnostava tulos on tuon 30 minuutin keskivauhti, joka yrittää arvioida anaerobisen kynnyksen vauhtia, hieman samaan tapaan kuin kuuluisampi Cooperin testi yrittää arvioida vauhtia maksimihapenottokyvyn tasolla. Periaatteessa olisin voinut valita senkin käyttämäkseni testiksi, mutta katson että tuo pidempi on hieman mielekkäämpi kun huomioi millaisiin kisamatkoihin yleensä satsaan.

Uintia olen testannut altaassa 1000 metrin testillä jossa siis uin tuon matkan maksimaalista vauhtia, näitä testejä en projektin aikana tainnut tehdä kuin 2 tai 3, sillä tuon merkitys ei nyt ole niin iso, kunhan pyrin kontrolloimaan ettei uintikunto ainakaan heikkene. Juoksu ja pyörätestejä olen pyrkinyt tekemään 2-3 kuukauden välein, toki talvella juoksuradalle pääsy on sen verran hankalaa että ne ovat olleet lähinnä kevät- ja kesäaikaan, pyörätestiä nyt on pystynyt tekemään omassa kellarissa ihan koska vain. 

Ravinto, lepo ja kuormituksen seuranta

Käsitellään vielä nämä aiheet pikapuolisesti, näissä nyt ei ole kohdallani mitään suurta ja mullistavaa kerrottavaa. Syön lähinnä tavallista kotiruokaa, hieman toki myös kiireessä tulee käytettyä puolivalmisteita/eineksiä ja toisinaan käyn työpäivän aikana läheisessä lounaspaikassa, mutta useimmin minulla on omat eväät mukana. Mielestäni ruokavalioni on kohtuullisen terveellinen noin kokonaisuudessaan, toki aina pystyisi jotain kohtia petraamaan. Mitään lisäravinteita en käytä, vaikka ehkä joku D-vitamiini tai muut vitamiinilisät voisivat olla ihan fiksuja. Alkoholia en juurikaan käytä, ja siitäkin vähästä mitä harvoin käytän on valtaosa mietoa I olutta, sinänsä voisin useammin ottaa vaikka viikonloppuiltana "oikean" oluenkin, mutta se vaikuttaa niin helposti uneen heikentävästi että useimmiten jää väliin. Arjessa juon yleensä lähinnä hanavettä, limsoihin en koske edes tikullakaan ja kahvia kuluu kohtuullinen kaksi isoa mukia päivässä, enkä käytännössä koskaan juo kahvia lounasajan jälkeen.

Harjoittelun ja kisojen aikana käytettäviin energia- ja nestetankkauksiin minulle on vuosien aikana muodostunut jo kohtuullisen vakiintunut paletti, mutta käytän niitä suhteellisen fiiliksen mukaan, en useinkaan laske hiilihydraattigrammoja tai vastaavaa. Perusurheilujuomana käytän High5:n Zeroa joka on siis energiaton elektrolyytti juoma, kätevä kun tulee poretabletin pulloon lisäämällä. Pidemmissä harjoituksissa ja kisoissa omana juomana minulla on useimmiten nykyään Tailwindiä, joko perusmallista tai sitten korkeahiilarista jota nyt testailin kesällä ensimmäistä kertaa Tallinnaa ajatellen (ja myös käytin, paljastettakoon että kirjoitus venyi kisaviikonlopun yli). Noista saa molemmista jo melko hyvin energiaa, ja periaatteessa jos niitä kykenisi latkimaan tarpeeksi niin muuta energiaa ei välttämättä tarvisi. Minä en kuitenkaan oikein kykene, joten juon usein rinnalla vettä tai miedompaa urheilujuomaa ja otan osan energiasta muussa muodossa. Hieman lajista ja tilanteesta riippuen käytän pääasiassa joko Leaderin BareBar patukoita, Dexalin geelejä tai NOSHT:n Jolloksia (sellaisia marmeladipalloja). Toki satunnaisesti muitakin tuotteita ja kisoissa aina jonkin verran sitä mitä järjestäjät tarjoavat, mutta tuo on se perussetti mitä itse ostan, lähinnä koska niitä saa ruokakaupoista varsin helposti. Uskallan kisatilanteissa ottaa melko huolettomasti jonkinverran järjestäjien tarjoamia tuotteita, sillä en muista että mikään geeli, patukka tai urheilujuoma olisi koskaan aiheuttanut minulle mitään vatsaongelmia, korkeintaan joidenkin tuotteiden maku saattaa tökkiä tottumatonta.  Mutta koskaan en mihinkään pitkään kisaan ole mennyt luottaen pelkästään organisaation tarjontaan, vaan peruslähtökohta on että minulla on valtaosa itsellä mukana ja sitten hieman täydennän sillä mitä järjestäjät antavat. Nyt Tallinnassa tarjolla oli Enervitin tuotteita ja käytin näistä urheilujuomaa reilusti, muutaman geelin ja yhden patukan omien eväiden lisäksi. En ollut noita ennakolta testannut, mutta en suosittele samaa kenellekään muulle jos on hiukankaan historiaa vatsavaivojen kanssa, tai niin vähän kokemusta ettei vielä tiedä miten reagoi.

Mitä lepoon tulee niin lienee selvää kaikille kenellä on pieniä lapsia että sitä saa aina liian vähän. Meillä on siitä onnekas tilanne että lapset kyllä nukkuvat melko hyvin yöt läpeensä, ja silloin kun eivät niin olen minä meistä se sikeäunisempi enkä aina joka härdelliin herää. Mutta koska aloitan työpäiväni aina jo 5.30, on minulla myös herätyskello soimassa 4:45 joka arkiaamu, ja toisaalta koska vaimoni tekee töitä lähinnä iltaisin, on lapsien vuorokausirytmi muotoutunut lähinnä hänen rytmiinsä, jossa ei tarvitse nousta arkiaamuisin ihan kovin ajoissa. Näin ollen heitä ei ole toivoakaan saada nukkumaan ennen iltayhdeksää, joten menenkin arki-iltoina nukkumaan aina samaan aikaan heidän kanssaan, jolloin saan sängyssä vietetyksi ajaksi yleensä jotain 7-7,5 tuntia. Unta voisi siis olla enemmänkin, mutta tilanteeseen nähden homma on ihan suhteellisen hyvin mielestäni balanssissa. Viikonloppuisin saa toki nukkua hieman pidempään, mutta kyllä lapset yleensä 7-8 välillä herättävät viimeistään, ja toisaalta silloin tulee valvottua myös myöhempään, sillä nuo pari iltaa viikossa ovat kuitenkin ne ainoat hetket kun ehdimme vaimon kanssa viettää edes hetken kahdestaan.

Kuormituksen seurannassa hyödynnän (omien tuntemuksien lisäksi tietenkin) ranteessani olevaa Garminin kelloa (jo hieman iäkkäämpi Fenix 6 -malli), joka mittaa yönaikaista sykettä, sykevälivaihtelua sekä Garminin omaa Body Battery -arvoa. Olen noita seurannut jo sen verran pitkään että niistä on helppo tehdä tiettyjä tulkintoja kehon tilasta, siitä miten kovalla kuormituksella ollaan tai että onkohan joku tauti esimerkiksi kolkuttelemassa ovella. Mitään voltteja en ala noiden lukemien perusteella koskaan heittää, vaan oma olo on se tärkein indikaattori sille ollaanko menossa liian kovaan kuormitustilaan. Mikäli koen lieviä flunssan oireita, mutta mittaukset näyttävät normaaleilta, jatkan yleensä harjoittelua, korkeintaan hiukan keventäen ja lyhentäen ja tämä on toiminut tähän asti melko hyvin. Jos taas oireiden lisäksi mittauksetkin alkavat näyttää normaalia heikompia arvoja, on se tähän asti tarkoittanut aina että tauti on iskemässä kunnolla päälle ja on syytä himmata enemmän. Ja kaikille huolestuneille tiedoksi, että tietenkään en urheile jos oireet ovat rajuja tai on kuumetta tms, näyttivätpä lukemat mitä hyvänsä, nämä eivät ole mitään sairaalatasoisia mittalaitteita kuitenkaan vaan lähinnä lisätyökalu oman kehon kuuntelemiseksi. Varsinaisesti ei ole ollut tarvetta moneen vuoteen keventää harjoittelua ihan tyylipuhtaan ylirasituksen takia, ainoastaan tautien ja arjen kiireiden. Ilmeisesti kuntopohja alkaa olla sen verran vakaa että ainakaan tällä ajankäytöllä en saa itseäni kovin helposti ylirasitustilaan. Ehkä täytyy lisätä tehoja :)

Päätetään tämä horina tähän. Kuten mainittu, tekstin valmistuminen meni niin pitkälle että kisa kerkesi jo mennä. Seuraava kirjoitus koskee varusteita ja logistiikkaa ja kolmannessa päästään sitten itse kisapäivän kulkuun.