Evon Kierto 30.9.2023

 Seuraavaksi muistellaan syyskuun viimeisenä päivänä ajettua Evon Kierto -nimistä 200km brevettiä. Ai mitä? Brevet on ei-kilpailullinen pitkänmatkanpyöräily jossa ainoana virallisena tavoitteena on ajaa annettu reitti määräaikaan mennessä ja osoittaa kulkemisensa korttiin kontrolleilta kerättävillä leimoilla/allekirjoituksilla. Lisätietoa aiheesta täällä. 200 kilometrillä (joka on siis lyhyin brevet-matka) aikaraja on 13,5h joka tulee tasaisen etenemisnopeuden 15km/h mukaan. Jokainen ikinä maantiepyörän selässä hiukankaan ollut ymmärtää että tuo ei ole etenemisnopeutena kovin kummoinen sinänsä, mutta on toki muistettava että kello ei pysähdy esim tauon tai rengasrikon ajaksi vaan kaikki ajoon liittyvä on hoidettava tuossa ajassa. Ja pidemmillä matkoilla mahdolliset nukkumiset myös.

Evon Kiertoa järjestää Sampsa Puikkonen, reitti on hieman vaihdellut vuosien varrella, nyt mentiin toista vuotta sellaisena versiona että noin puolet matkasta oli soratietä (ja sanoisin että muutamaa pätkää voi luonnehtia myös poluksi). Itse olin mukana ensimmäistä kertaa vasta nyt, vaikka tämä on ainoa kotikylällä säännöllisesti järjestetty brevetti, monena vuonna ei ole vain mahtunut kalenteriin sitten millään vaikka tahtoa olisi ollut.

Lähtö oli lauantaiaamuna muistaakseni klo 8 tienoilla Lahden Rautatieasemalta, minne oli kätevästi kotoa matkaa n 1,5km eli logistiikkaa ei tarvinnut kauheasti miettiä. Sää oli lämmin mutta melko harmaa ja pientä sateen uhkaakin päivän ajaksi oli tiedossa, joten mukaan oli pakattuna eväiden lisäksi takkia ja kengänsuojia ym pakollista kelin mukaista. Syy lähtöpaikan valintaan oli melko selkeä: uskoakseni suurin osa osallistujista tuli junalla pääkaupunkiseudun suunnalta, toki myös ainakin pari kaverusta oli saapunut Tampereelta autolla ja yksi kenen kanssa juttelin kertoi tulleensa Turusta asti. Järjestäjä jakoi kortteja sitä mukaa kun porukkaa valui paikalle ja niihin tehtiin alkumerkintöjä samalla mahdollisia sadekuuroja arvuutellen. Vielä ennen lähtöä alkoikin tulla ensimmäisiä pisaroita ja moni (minä mukaanlukien) alkoi viritellä sadekamoja päälle. Koska oli melko lämmin, laitoin itse vain kengänsuojat ja takin. Lopulta noin parikymmentä pyörää kuskeineen starttasi liikkeelle, läpi eteläisen Lahden kohti Nostavaa.

Alkumatkasta "kärkijoukossa" ajoi noin puolet osallistujista, halusin itsekin tuossa sakissa pysyä, lähinnä koska ryhmässä tulee helpommin ajettua kovempaa (ja peesin ansiosta pääseekin kovempaa). Jouduin tosin jo melko aikaisessa vaiheessa toteamaan että sade oli tauonnut/niin pientä että sadetakki päällä lähinnä paistuu joten pysähdyin riisumaan jääden näin porukasta jonkin verran jälkeen, joten sittenhän siinä sai repiä melkolailla kovaa seuraavan n puoli tuntia että sain ryhmän ajettua kiinni. Ei ehkä kauhean fiksua näin alkumatkasta, mutta toisaalta kun itsensä tuntee eikä aivan sippiin aja niin mitäpä väliä, hupiajojahan nämä ovat. Alkumatka Järvelään oli kokolailla asfalttia, siellä oli Nesteellä ensimmäinen kontrolli josta haettiin leimat kortteihin. Valtaosa porukasta jäi pitämään kahvitaukoa, itse en viitsinyt kun vasta 1,5h oli ajettu, joten täytin vaan vajenneen juomapullon vessassa käydessä ja marssin pihalle, josta löytyi kolme muuta kuskia joilla sama aie. Lähdimme siis porukassa liikkeelle ja tällä ryhmällä mentiinkin sitten seuraavalle kontrollille asti, joka olisi 90km päässä oleva Padasjoen ABC.

Järvelän jälkeen alkoikin sitten olla sitä luvattuja sorateitä selkeästi reilummalla kädellä, niistä saatiin nauttia pienten ajoittaisten sadekuurojen tahdituksella. Vettä ei kuitenkaan niin paljoa tullut että olisin alkanut takkia uudestaan päälle havitella. Minulla oli ajopaitana pitkähihainen Randonneur Finland -merinopaita joka on suht lämmin hieman kosteanakin (mitä se myös kyllä aika ajoin oli). Porukassa oli sen verran itseäni kovempia kuskeja että vauhti pysyi melko reippaana ja pienikin kiristys pätkän loppupuolella olisi tarkoittanut itselle välitöntä ryhmästä tippumista. Tiet olivat vaihtelevan tasoisia, valtaosa oikein mukavasti ajettaavaa soraa, hieman haastavampia pätkiä aina välillä ja tietysti märkää kelistä johtuen, myös ainakin yksi pätkä jota luonnehtisin lähinnä maastopyörälle soveltuvaksi poluksi. Eräällä varsin rytyyttävällä pätkällä tein kuoppaan ajaessa havainnon että "ihan kuin jotain olisi pudonnut", mutta koska en heti huomannut minkään kriittisen puuttumista päättelin että näin väärin tai ainakaan se ei ollut mitään kovin olennaista. Hetkeä myöhemmin kun eväshammasta kolotti totesin että pudonnut esine oli Snickers-patukka joka oli ollut hieman huonosti suljetussa stemmipussissa. Onneksi oli muutakin evästä matkassa.

Padasjoelle päästiin melkolailla täydellisellä ajoituksella, sillä kun ajoimme pyörät ABC:n katokseen ehdin hädintuskin irrottaa kenkiä polkimista kun taivas antoi päivän ainoan kunnon sadekuuron, joka olikin sellainen että siinä olisi tosissaan kastunut vaikka olisi heti ruvennut vetämään takkia päälle. Kello oli noin 13 ja ABC:lla oli lounaspöytä katettuna, joka maistui tässä kohtaa oikein hyvin. Hetkeä myöhemmin paikalle saapui hieman perässämme ajanut tamperelaiskaksikko, joiden ajoitus ei ollut aivan yhtä hyvä kuin omamme ja he olivat melkolailla märempiä. Jutellessamme selvisi myös että toinen heistä oli bongannut pudottamani Snickersin ja syönyt sen suihinsa. Nelikostamme kaksi kovinta kuskia oli luonteeltaan sen verran hätäisiä että lähtivät melko pian jatkamaan matkaa, minä ja neljäs viihdyimme aikalailla tunnin. Tästä eteenpäin loppumatkan sainkin ajella melkolailla yksikseni, sillä tamperelaiset lähtivät hieman ennen minua jatkamaan ja itse en malttanut odottaa aiemman ryhmämme neljättä jäsentä kuitenkaan. Tavoitin tamperelaiset vielä kerran heidän pysähdyttyään, mutta heillä oli perusvauhti sen verran kovempi että menivät sittemmin menojaan.

Padasjoelta matka vei sitten pääosin pikkuteitä pitkin kohti Hollolan kirkonkylää ja Kiikunlähdettä (paikallinen nähtävyys) jossa oli omatoimikontrolli (=merkitse itse kellonaika korttiin). Tällä matkalla sai kertaalleen vetää vielä sadetakin päälle ja pois yhden kuuron ajaksi, mutta se olikin sitten päivän viimeinen. Märät soratiet heittivät pyörän ketjulle sen verran hyvin hiekkakuraa että piti kerran pysähtyä lisäämään öljyä tienposkessa ja ketjut menivätkin tämän reissun jälkeen suoraan roskikseen. Ajelin loppureissun omaan sopivaan tahtiin näkemättä muita lainkaan. Paitsi maalipaikalla minut tavoitti tämä Turusta tullut ajaja, höpöttelimme siinä hetken ja lähdimme sitten omille teillemme, minä kotiin ja hän odottamaan kyytiä. Maalipaikkana toimi eräs rivitalo Launeella, jossa korttiin kirjattiin saapumiskellonaika ihan itse ja tiputettiin ennalta ohjeistettuun postilaatikkoon. Aikaa retkeen tuli käytettyä aika tasan 10 tuntia, ja kotiin päästyä odotti kohtuullinen pesu-urakka, kun pyörä, kuski ja kaikki varusteet olivat saaneet oman osansa kuraisista sorateistä. Mukava retki kaiken kaikkiaan, hyvä että aikataulu salli vihdoinkin tähän osallistumisen. Laitetaan jälleen tuttuun tapaan linkki Garminin tallentamaan tiedostoon kiinnostuneiden ihmeteltäväksi. Seuraava teksti käsittelee aiemmen syyskussa ajettua Tuopin jäljet -brevettiä, joten aiheesta kiinnostuneiden kannattaa palata sivulle lähiaikoina.