Espoo 200km 12.4.2025

Nythän se brevettikausikin tuli sitten tosiaan avattua, ja oikein mukavissa merkeissä. Pääkaupunkiseudun brevet-kauden avaa perinteisesti tämä Espoon Bembölestä lähtevä ajo, Lahdessa toki ajetaan usein jo viikkoa ennen, mutta tällä kertaa en päässyt sinne mukaan joten valitsin tämän. Reitti oli minulle sinänsä uusi vaikka osa teistä on toki tuttua Tuopin Jäljistä, ja pieni osa jopa muutenkin vaan. Isointa ennakkopohdintaa tahtoi aiheuttaa sää, sillä ennusteet näyttivät pitkin viikkoa vaihtelevasti lumi-, räntä- ja vesisadetta, sekä hieman aurinkoakin iltapäivälle. Tältä pohjalta mietin vielä pitkälle edelliseen iltaan asti lähdenkö gravelilla jossa hieman leveämmät ja kuvioidummat renkaat lunta ja sohjoa taltuttamaan, vaiko kenties uskaliaasti uudella, vasta pari lenkkiä testatulla, juurikin näitä brevet-hommia varten rakennetulla pyörällä jossa alla sileät maantiekumit. Mieli teki tietysti testaamaan uutta pyörää tositoimissa, mutta siinä oli pari muutakin muttaa renkaiden lisäksi, nimittäin olin heti todennut että se satula jolla ensimmäiset lyhyet testilenkit tein ei saisi jatkomahdollisuutta, se ei ollut yhteensopiva takalistoni kanssa. Minulla oli pari vaihtoehtoista satulaa kyllä olemassa, mutta en ollut ehtinyt testata niitä lainkaan. Lisäksi etulokasuojan kanssa oli pieniä kiinnitysmurheita ja odotan vielä tätä kirjoittaessakin ruuvipussia postissa sen valmistajalta että saan sen kunnolla kiinni. Perjantaina sääennuste näytti että aamulla ennen ajoa ja parin ensimmäisen tunnin ajan voisi hieman sataa vettä/räntää, mutta sitten kuivuisi ja saataisiin jopa hieman aurinkoa, joten kun vaimo alkoi laittaa lapsia nukkumaan, hiippailin minä pihavarastoon ja ruuvasin parista vaihtoehdosta silmämääräisesti todennäköisemmin sopivan satulan paikalleen, tein sähköteipillä ja nippusiteillä hienot lokasuojankiinnikkeet ja totesin että tällä mennään eikä meinata.

Koska minun tarvitsi päästä lähtöpaikalle junalla (vaimo tarvitsi autoa enemmän), jouduin heräämään vain hieman myöhemmin kuin normaalina työaamuna, eli 5.30. Aamutoimista selvittyäni hipsin ulos ja kohti asemaa, jonne ei kotoa ole onneksi juurikaan matkaa, Lahdessa olikin pakkasta ja maa aivan valkoisena öisen lumisateen jäljiltä. Junamatka vei ensin Pasilaan ja siitä Espoon lähijunaan, jossa olikin jo kaksi samaan suuntaan menevää kaveria pyörien kanssa, heidän opastuksellaan osasin sitten minäkin jäädä pois jo hieman aiemmalla asemalla kuin mitä itse olisin mennyt ja löysimme lähtöpaikallekin mukavasti osittain lumista/sohjoista pururataa pitkin. Lähtöä sai odotella jokusen tovin, joten istuimme huoltoaseman pöytään haukkaamaan hieman välipalaa, samalla kun porukkaa kokoontui pikkuhiljaa paikalle. Lähtijöitä oli kuuleman mukaan ilmoittautunut noin 80, joten korttien jakamiseen ja väen liikkeelle saamiseen tulisi menemään hieman aikaa jokatapauksessa. Sade oli laantunut aivan pieneksi tihkuksi kun sain korttini ja pääsin liikkeelle, joten hylkäsin kuorivaatteet suosiolla laukkuun, koska niiden kanssa olisi pian kastunut hiestä enemmän kuin sateesta. Ajelin muutamat ensimmäiset kilometrit muutaman Tampereelta tulleen ajajan mukana, joista osa oli minulle naamaltakin tuttuja. Kun noin puolen tunnin jälkeen pysähdyin tyhjentämään rakkoa liittyikin joukkoon isompi hajanainen porukka jossa oli varmaan useampi kymmenen kuskia, johon hyppäsin pikatauoltani mukaan. Mitään kovin tiivistä ryhmäajoa tuossa ei ollut, eikä olisi oikein arvannut muodostuakaan, sillä tie oli monin paikoin vielä räntäsohjoinen ja varsinkin alamäissä sai olla melko varovainen. Ajelin hetken tämän porukan seassa sen sisällä liikkuen, mutta melko nopeasti tulin siihen tulokseen että haluan ajaa hieman kovempaa ja läksin omille teilleni. Toki taka-ajatuksena oli myös ehtiä ensimmäiselle kontrollille (Liesjärven lengendaariselle Keppanakellarille) ennen kuin iso massa saapuisi, ettei ruoka-annosta joutuisi odottelemaan liian kauaa ja tauko venyisi.

Niinpä ajelin sitten seuraavat tunnit aikalailla yksikseni, välillä joku ohitti minut ja minä toisinaan jonkun, mutta varsinaista ajoseuraa ei kohdalle osunut. Eikä siinä mitään, mukavampi melkein ajella varsinkin alkumatkasta omaa tahtia kuin liian kovaa tai hiljaa. Ennen Keppanakellaria piti myös vielä pariin otteeseeen pysähtyä keventämään varustusta kun päivä alkoi lämmetä hiljalleen. Nämä olivat matkan hitaampia kilometrejä, sillä tiet olivat pieniä, mutkaisia, maastoltaan kumpuilevia ja lisäksi päivän tuuliolosuhde oli sellainen että alkumatka oli pääosin vastaista ja sitten paluumatkalla saikin lasketella myötäiseen. Vanha tuttu Keppanakellari tuli vastaan noin 91km jälkeen, jonkin verran siellä oli muitakin kuskeja sekä ulkona että sisällä, ei kuitenkaan ruuhkaksi asti kuten olin toivonutkin. Leimasin kortin, tilasin ison hampurilaisaterian (tämä on muuten oikeasti suht iso) ja pienen oluen ja istuin odottamaan. Ruoka tuli nopeasti ja vaikka olin nälkäinen saapuessa, tajusin nopeasti että tästä tulee aivan ähkyyn, mutta kiltisti puputin lautaseni melkein tyhjäksi. Fiksumpi kaveri olisi juonut tuolla paikanpäällä hieman vettäkin varastoon, nyt hörppäsin vain olueni ja toki täytin molemmat pulloni ennen jatkamista. Meinaan seuraavalla etapilla oli melkoinen jano kokoajan päällä, ilmeisesti purilaisessa oli aivan riittävät suolat. Tauko kesti minulla kaikkinensa noin 45 minuuttia, eli suhteellisen ripeästi selvisin matkaan siihen nähden että söin tilauksesta valmistetun ateriankin.

Ensimmäiset 10 kilometria tauon jälkeen sai ajaa ähkyssä ja vastatuuleen, mutta tie oli mukavan loivapiirteistä ja hyväkuntoista, joten matka taittui sinänsä mukavasti. Kun sitten noin matkan puolivälissä käännyttiin Räyskälän suuntaan, muuttui tuuliolosuhde mukavammaksi ja matka alkoi todenteolla taittua. Yksin sai edelleen ajella kohti seuraavaa kontrollia, eli Karkkilan ABC:tä jonne oli Keppanalta reilu 60 kilometriä. Olin jo reilusti yli puolenvälin tätä etappia kun havaitsin suoralla edessäpäin keltaisen pyöräilytakin ja ajattelin ottaa kaverin kiinni josko olisi hetkeksi ajoseuraa. Onneksi mitään älytöntä rallia ei tarvinnut tavoittamiseen ajaa vaan selkä tuli sieltä vastaan kyllä suunnilleen samalla tahdilla mitä olin jo edennytkin. Kyseessä oli Oulusta asti vartavasten tätä ajamaan tullut kaveri, jonka kanssa sain hetken juttua aikaiseksi, mutta ilmeisesti emme kumpikaan ole mitää suupaltteja ja kohta keskustelu kuivui kasaan. Menin sitten edelle tarkoituksena tarjota peesausvuoroa hänellekin hetkeksi, mutta hän jäikin kyydistä ilman että yritin erityisesti pudottaa. Tosin hän kyllä nappasi minut vielä kiinni juuri pari kilometriä ennen ABC:tä Karkkilan pyöräteillä ja pääsimme sinne yhtäaikaa. Jos ensimmäisellä 90 kilometrilla olin juonut hieman alle puolitoista pullollista nestettä, niin tällä 60km pätkällä sain molemmat pulloni aivan kuiviksi, joten tankkaustauko tuli tarpeeseen. Olin Keppanalla jättänyt lounaskahvin juomatta, joten nyt nappasin kahvin ja pullan leiman lisäksi ja istahdin pöytään jonkun minulle tuntemattoman kuskin seuraksi joka oli ehtinyt paikalle aiemmin. Kahvit hörpättyämme lähdimme melkein yhtä jalkaa täyttämään pulloja ja jatkamaan matkaa.

Pääsin liikkeelle hitusen aikaisemmin ja hyvän tovin tämä "päiväkahviseurani" näkyi taustalla kauempana aina päätä kääntäessä. Tässä kohtaa mentiin pari pätkää valtatie 2:n reunaa ja kun tuuli oli tosiaan myötäinen niin tuntui että pyörä liikkui aivan itsekseen. Hyvän tovin sain lasketella itsekseni ennen kuin takaa-ajajani tavoitti lopulta minut, pienen hetken luulin että hän paahtaa suoraan ohi niin älytöntä kyytiä ettei kannata mukaan edes yrittää, mutta hyppäsin kuitenkin peesiin ja loppumatka ajettiinkin sitten yhdessä. Hänen kanssaan tarinaa syntyikin suhteellisen hyvin ja vaikka hänen tahtinsa oli melko napakka niin pysyin kuitenkin mukana, joskin jätin vetovuorot kokonaan väliin ja viimeisissä nousuissa ennen pienemmille teille siirtymistä alkoi kyllä hapottaa jonkin verran. Maantiepätkän tulimme melko napakkaa tahtia, viimeisille kilometreille (jotka olivatkin pyörätietä) himmasimme menoa selvästi ja takaisin Bemböleen saavuimme hieman yli klo 19. Reissun kokonaisaika oli siis reilu 9h, josta ajoaikaa jonkun verran yli 8h. Mittarit näyttivät perillä matkaksi 199,8km ja ajokaverini tekikin vielä ST1:n pihassa pienen sakkolenkin saadakseen kilometrit täyteen, itse en viitsinyt.

Maaliintulon jälkeen vilkaisin juna-aikataulua ja totesin ettei minulla ole kiire yhtään minnekään vaan voin hyvin jäädä maalipaikalle turisemaan ja syömään hieman huoltoaseman eväitä. Sitten olikin aika suunnata asemalle ja kahdella junayhteydellä Lahteen, kotona taisin olla hieman ennen iltakymmentä. Kaikenkaikkiaan oli mukava reissu, voi myös sanoa että sääkin suosi, sillä vaikka aamulla oli loskaa ja märkää niin käytännössä koko iltapäivän paistoi aurinko, ja aamun kosteuden takia pölytilanne oli myös hyvinkin maltillinen, mikä on aina mukava juttu varsinkin näin keväisin. Ja olen erittäin tyytyväinen että tulin lähteneeksi uudella pyörällä matkaan, nyt voi viimeistään todeta että se on toimiva peli, kunhan löytyy vielä täydellinen satula ja muutama muu pieni hienosäätö löytää kohdilleen. Vaikka olin ennakkoon ajatellut että täytyy muistaa räpsiä muutama kuva, niin taaskin ne ottamatta jäivät, laitetaan lopuksi ainoa mikä löytyy eli pyörä paluumatkalla Espoon asemalla. Ja jälleen reittijälki Garminissa toki myöskin.