Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Helsinki Marathon Loppukesään meinasi muodostua pienoinen putki kuin sattumankaupalla, kun huomasin että minullahan on elo-syyskuun taitteessa kolmena viikonloppuna putkeen urheilumenoa. Ensimmäisenä piti olla 24.8 Helsinki Marathon johon en vielä neljä viikkoa ennen lähtöä tiennyt olevani menossa. Siskoni oli ilmoittautunut kyseiseen tapahtumaan jo edellisvuonna ikäänkuin haasteena itselleen (hänellä ei ole kovin kummoista juoksutaustaa), mutta oli jo joutunut siirtämään osallistumista vuodella. Heinäkuun lopulla tulin kysäisseeksi miten juoksut ovat kulkeneet ja hän kertoi erinäisistä aiheeseen liittyvistä ongelmista ja vaivoista ja totesi ettei ole menossa lähtöviivalle missään tapauksessa. Ja sitten hän samalla heitti puoliksi vitsillä kysymyksen haluaisinko minä mennä? Osallistumisoikeutta hän ei enää voisi siirtää toista kertaa eteenpäin ja uhkana oli että se jäisi täysin käyttämättä, mutta nimellistä maksua vastaan sen voisi siirtää toiselle nimelle. Alkuun emmin asiaa varmaan n...

 No niin, sitten päästäänkin itse kisapäivän kimppuun, kuten todettua (lue edellinen teksti jos et vielä ehtinyt), jälleen kerran huonosti nukutun yön jälkeen. Jos kisa olisi ollut jossain muualla kuin kotikaupungissa tai jos olisin ollut lähdössä siihen ensimmäistä kertaa olen melko varma että läpikäymämme härdellin jälkeen olisin joko jättänyt homman kokonaan väliin tai sitten sekoillut jollain älyttömällä tavalla esim varusteiden kanssa (mitä triathlonkisaan tarvitaan melkoinen läjä) niin että homma olisi mennyt aivan reisille. Nyt kuitenkin ajattelin että kisaaminen tuo varmaankin vain hyvän mahdollisuuden tuulettaa päätä hieman ja keskittyä hetken johonkin aivan muuhun, ja kun osallistuminen olisi tähän tapahtumaan jo kolmas kerta ja neljäs tälle matkalle niin sellainen varovainen rutinoituminen helpotti tavaravuoren kasaamista kisareppuun. Koska minulla ei ollut mahdollisuutta käydä hoitamassa rekisteröitymistä jo perjantaina (syystä jota en nyt enää kirjoitushetkellä muista)...

Elettiin juhannuksen jälkeistä viikkoa jonka lauantaina olisi mainostettu kauden pääkisani, puolimatkan triathlon isossa tapahtumassa ja omassa kotikaupungissani. Olin harjoitellut suunnilleen niin hyvin kuin tämä elämäntilanteeni sallii ja kevennellyt harjoittelua viimeiset pari viikkoa suunnitellusti. Olin ollut kesälomalla kesäkuun alussa pari viikkoa ja nyt taas töiden parissa päivät. Kisaviikon keskiviikkona vaimoni ja lapset lähtivät junalla Helsinkiin aamusta tarkoituksenaan viettää päivää Linnanmäellä yhdessä siskojeni kanssa. Olimme suunnitelleet kuvion niin että kun saisin työpäivän pakettiin hyppäisin autoon ja hurauttaisin myös etelään, tarkoituksena ensin viedä toiselle siskoistani hieman tavaraa jota hänellä oli äitimme luona, sitten hakea pari vaimoni soitinta korjaajan luota ja sitten poimia muu perhe kyytiin Linnanmäeltä ja suunnata pikaisen Ikea-pysähdyksen kautta kotiin. Suunnitelma toteutuikin kutakuinkin näin, kunnes kuvio meni hieman uusiksi noin puoli kahdeksalta...