Kestävyysurheilun sekakäyttäjä

Kirjoitetaas tästäkin lyhyt raportti, Tallinnasta on horistu nyt niin pitkään ja perusteellisesti että josko päästän molemmat lukijat hieman vähemmällä tällä kertaa. Tuopin jäljet on minun useimmiten ajamani brevetti ja alan jo seota laskuissa, uskoakseni tämä oli nyt viides kerta. Vaikka reitti on pysynyt samana koko ajan, tällä kertaa oli annettu mahdollisuus ajaa alkumatkasta yksi kohta hieman eri reittiä, sillä alkuperäisellä reitillä oli sen verran merkittäviä tietöitä että tuo kohta olisi ilmeisesti ollut tympeä ajettava. Päätin mukaan lähtemisestä noin viikkoa ennen ajoa, sillä en Tallinnan jälkeen ollut halunnut ihan heti lyödä asiaa lukkoon vaan halusin kuulostella oloani ja yleistä jaksamista, mutta koska tuossa ei tuntunut olevan mitään kehnoa niin ajattelin käydä ajamassa tuon pois kuleksimasta. Pienen reittivariaation lisäksi uutta oli tällä kertaa se että jouduin kulkemaan paikalle junalla. Tässä ei sinällään ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta koska Tuopin jäljet aloi...

Kun kirjoitan tätä kisasta on kulunut aikaa liki neljä viikkoa ja on aika hieman kerätä ajatuksia kasaan ja miettiä mitä seuraavaksi. Minulla on jo pitkään ollut ajatus että tämä "toinen triathlonkauteni" joka on ollut käynnissä vuodesta 2019 tähän kisaan asti päättyy tähän, lähinnä koska on niin monta muutakin mielenkiintoista juttua mitä haluan tehdä ja kokea, ja toisaalta myös koska triathlonharjoittelun yhdistäminen minun arkeeni mielekkäällä tavalla on lievästi sanottuna haasteellista (kuten on ehkä tullut ilmi jos olet lukenut aiempia juttuja). Triathlon on mukava laji kisata, mutta tympeä harjoitella ja siksi päätös pitää ja sen vakuudeksi olenkin jo tässä Tallinnan jälkeen myynyt pois jo pyörän, märkäpuvun, trainerin, raatopoijun, kisa-asuja, kypärät ja monta muuta pikkutavaraa joita en ajatellut tarvitsevani muuten, ostan sitten ajanmukaiset jos joskus keksin viidenkympin kriiseissäni lähteä parantamaan aikojani tai tekemään ultratriathlonia tms. Samassa osto- ja myy...

Sain kisaa edeltävänä yönä ihan kohtuullisesti unta, vaikka muistaakseni heräilin kyllä vessaan jo ennen kellonsoittoa. Koska lähtöaikaa oli tosiaan siirretty kolmella tunnilla (6.30 -> 9.30), kellon ei tarvinnut soida aivan keskellä yötä. Se muutti aamun suunnitelmia myös sikäli että alunperin olin luonnollisesti ajatellut hiippailevani aamupalalle yksin joskus aamuneljältä, mutta nyt menimme koko porukalla katsastamaan tarjontaa. Uusi kuvio tarkoitti myös että muu perhe tulisi mukanani katsomaan uintia nyt kun se oli hieman inhimillisempään aikaan, mikä alunperin ei ollut tarkoitus. Söin aamupalalla suhteellisen normaalisti (jos nyt hotelliaamiaista voi kuvailla sanalla normaali), yrittäen välttää mitään kovin rajua ylilyöntiä, kuitenkin olin viikolla tankannut jo useampana päivänä joten kehon energiavarastojen pitäisi olla suhteellisen täysiä ilman viimehetken ähkyä. Sitten vielä huoneeseen pakkaamaan loput tavarat ja hoitamaan kisaajan rasvailut ym valmistelut. Ennen kahdeksaa p...

Kuten kaikki edes hiukan lajia kokeilleet tietävät, triathlon jos mikä on varusteurheilua. Toki hieman erilailla kuin vaikka maastohiihto, jossa suksen valinta ja voitelu voivat oikeasti tehdä todella isoja eroja siihen miten sinäpäivänä kulkee (tai ei kulje), triathlonissa en ole koskaan kuullut kenenkään vertailevan eri märkäpukujen hydrodynamiikkaa tai kukaan harrastaja ei vakavissaan väitä että "kisa meni pilalle kun pyörässä oli liian huonot vanteet". Triathlonissa varusteiden silkka määrä jota yhdessä kisassa tarvitaan on niin valtava verrattuna lähes mihin tahansa muuhun lajiin (okei ehkä seikkailu-urheilijat voittaa tämän vertailun), että moni ensikertalainen on melkoisen pyörällä päästään kun ensimmäinen kisapäivä koittaa. Ja vaikka en itse ole aivan ensikertalainen niin huomaan silti ennen jokaista kisareissua tekeväni listoja, käyväni suoritusta läpi päässäni varusteiden osalta ja näkeväni painajaisia kypärän tai uimalasien unohtamisesta. Joten käsitellän tänään si...