Avasinpa blogin!
No niin, nyt menin sen sitten tekemään. Ajatus on käynyt mielessäni pari kertaa ohikiitävästi tässä syksyn aikana nyt sitten hetken mielijohteesta (samalla kun nautin lounasta työpöytäni ääressä) menin kirjautumaan bloggeriin ja perustamaan tämmöisen. Vielä ei ole mitään takeita julkaisenko tätä koskaan, saati kerronko kenellekään jos niin teen.
Jos sinä mahdollinen lukija et vielä sulkenut sivua tähän mennessä niin seuraavaksi varmaan pitäisi kirjoittaa siitä mistä tässä on kysymys. Eli vastata kysymyksiin mistä aion kirjoittaa, miksi aion kirjoittaa, kuka halvattu minä oikein olen ja miksi ihmeessä jonkun pitäisi näistä horinoista kiinnostua niin paljon että tuhlaisi aikaansa niiden lukemiseen? Vastataanpa noihin seuraavaksi esittämisjärjestyksessä:
Mistä?
Kuten nimestä voi päätellä, meinasin ensisijaisesti kirjoittaa rakkaasta harrastuksestani kestävyysurheilusta. Ja pointti on nimenomaan tämä epämääräinen käsite, sillä en ole onnistunut oikein valikoimaan itselleni yhtä selkeää lajia (ainakaan yli vuotta pidemmäksi aikaa kerrallaan) vaan huseeraan monen eri lajin parissa. Tällä hetkellä tärkeimmiksi lajeiksi ovat valikoituneet triathlon (joo tässähän tuli jo kolme lajia kerralla), polkujuoksu ja pitkänmatkanpyöräily. Lisäksi pienemmällä prioriteetilla on mukana maastopyöräily, sekä nyt ainakin muutaman vuoden selkeällä tauolla ollut maastohiihto.
Pääasiallisena ideanani on kirjoittaa erinäköisistä kilpailuista ja muista tapahtumista joihin tulee osallistuttua, sekä niihin liittyvästä valmistautumis-, harjoittelu- ja varusterumbasta. Saatan myös kirjoittaa jostain muustakin aihetta liippaavasta tai liippaamattomasta, näkee ken elää.
Miksi?
Ensisijainen pointti on kirjoittaa itselle päiväkirjaa ja nimenomaan näistä kisareissuista. Vaikka aktiivisen kisaamisen vuosia ei ole takana kovin monia niin alkaa jo nyt huomata kuinka jutut leviävät päässä mössöksi ja asiat, vuodet ja eri tapahtumat sekoittuvat iloisesti keskenään. Kun juttuja käsittelee kirjoittamalla (ja varsinkin tuoreeltaan) niin asioita toivon mukaan muistaa myös hiukan eri tavalla. Toisekseen asioiden perkaamisella on toivoni mukaan tekemistä kehittävä vaikutus, voi huomata hiukan paremmin missä onnistui ja missä ei, mistä mikäkin johtui ja mitä voisi ensi kerralla tehdä paremmin. Kolmas syy on se että olen tykännyt itse monesti lukea muiden kirjoituksia urheilusta ja eri kisoista ja kokemuksista, ja ajattelin että ehkä minullakin voisi olla pieni vaatimaton murunen annettavaa tähän kollektiiviseen kokemuspankkiin. Tiedä vaikka joku joskus tekstini pohjalta innoistuisi tai rohkaistuisi kokeilemaan jotain uutta lajia tai tapahtumaa.
Kuka?
Olen lahtelainen logistiikkainsinööri, työskentelen paikallisessa kuljetusliikkeessä esimies/toimistotehtävissä. Kotona minua odottavat vaimo ja kaksi lasta (kirjoitushetkellä lähestyvät 2- ja 5-vuotissynttärit muutaman kuukauden sisällä). Ikää oli päässyt kertymään 35 vuotta viimeksi kun asian tarkistin.
Urheilutaustasta sen verran että lapsena/nuorena en ole ollut mikään himourheilija, sulkapalloa tuli tosin pelattua jokunen vuosi ja siinä hiukan kilpailtuakin, mutta kestävyysurheilu on tullut aloitettua vasta aikuisiällä. Olen aina tykännyt käydä juoksulenkillä ja hiihtämässä (tosin määrät olivat kauan nykyiseen nähden hyvin maltillisia pitkään) ja opiskeluaikana innostuin hiukan kokeilemaan triathlonia ensimmäisen kerran. Ikävuodet 20-30 menivätkin niin että kävin jonkin verran lenkillä (lajit vaihtelivat jo silloin) ja osallistuin muutaman kerran Finlandia-hiihtoon ja muutamana kesänä jotain lyhyempiä triathloneja tuli kisattua. Jossain välissä myös pari puolimaratonia kerkesin juosta kuin puolivahingossa.
Kolmenkympin korvilla alkoi homma jostain syystä lähteä maltillisesti lapasesta. Lahdessa alettiin järjestää Ironman -brändin puolimatkan triathlonia ja se alkoi kutitella hiukan mielen sopukoita sellaisilla kysymyksillä kuin "pystyisinkö tuohon?" ja "pitäisikö kokeilla?". Tässä kohtaa edellisestä triathlonista oli useampi vuosi ja ne olivat kaikki olleet lyhyempiä perus- ja sprinttimatkoja. Tuohon ikään mennessä olin onnistunut myös kerryttämään vyötärölle hiukan "extraa" ja vaikka olinkin jonkin verran kuntoillut koko ajan, voidaan todeta että olin selkeästi hiukan ylipainoinen ja aloin uudella tarmolla karistaa näitä extrakiloja. Kun painonpudotus lähti onnistumaan, alkoi tossu ja pyöräkin kulkemaan ihan eri tavalla kuin edeltävinä vuosina ja homma sai taas uutta vettä myllyynsä. Ja kun katsotaan tilannetta noin viisi vuotta myöhemmin (eli nyt) niin olen n 15kg kevyempi, harjoittelen jopa 500h vuodessa ja olemme lisäksi vaimoni kanssa onnistuneet saamaan kaksi mahtavaa lasta.
Miksi tuhlaisin aikaani tämän lukemiseen?
Tämä onkin aika simppeli: jos se tuntuu ajan tuhlaamiselta, älä lue. Toivon mukaan joku muu voi silti saada tästä jotain irti, oli se sitten inspiraatiota omalle liikunnalle, lisätietoa koskien jotain tapahtumaa tai vaikka niksejä lapsiperhearjen ja urheilun yhdistämiseen (siinä uskon olevani aika taitava). Tai sitten voit lukea ihan jostain muusta syystä. Jos jokin juttuni herättää ajatuksia siinä määrin että haluat kysyä jotain, kertoa oman vastaavan kokemuksesi tai olla jostain asiasta eri mieltä niin kommenttikenttä on auki, sinne saa kirjoittaa ja pyrin varmasti jollain aikajänteellä vastaamaankin, mikäs sen parempaa kuin jos vaikka saataisiin ihan keskustelua aiheen tiimoilta aikaan.
Mitä on luvassa?
Seuraavaksi meinasin kirjoittaa viime viikonloppuna ajetusta Talvipäivänseisauksesta, joka menee siis kategoriaan pitkänmatkanpyöräily (onkohan tuo muuten yhdyssana?). Jos kirjoitusinto säilyy tässä talvikuukausina niin varmaankin kirjoittelen hieman menneistä retkistä, sillä tässä talvella ja keväällä ei ole tiedossa mitään kovin isoja suorituksia joista riittäisi hirveästi juttua tuoreeltaan, toki saatan lyhyemmät kisat käsitellä hiukan lyhyemmin myös.
Kommentit
Lähetä kommentti