Himos Trail Double-Extreme 26.5.2023

 Kuten edellisessä tekstissä mainittu, menneenä kesänä tuli lähinnä osallistuttua juoksu- ja triathlontapahtumiin. Periaatteessa lopetin suunnitellun "kilpailukauteni" heinäkuun lopussa Challenge Turku -triathlonkisaan, mutta elokuussa tuli pari juoksustarttiakin vaikka niitä en ollut kovinkaan kummoisesti suunnitellut. Myöhempi näistä on päivän aiheena. Kiitos Himostrailin nettisivujen kattavan valikoiman, tällä kertaa saadaan myös kuvamateriaalia tekstiä värittämään! 

Laitetaan ensimmäiseksi kuvaksi Antti Saarimaan räppäämä otos jossa allekirjoittanut (keltainen hattu) ja kisan naistensarjan 2-3. sijoille tulleet kapuavat rinnettä alkumatkasta.

Varsinainen tarina miten lähtöviivalle päädyin alkaa melko paljon kauempaa, nimittäin jo edellistalvelta. Lahdessa järjestettiin samana viikonloppuna puolimatkan triathlonin MM-kilpailut ja olimme dollarinkuvat silmissämme uskaltautuneet laittamaan talomme Airbnb:hin tyrkylle kisaajia varten ja eräs yhdysvaltalainen nainen perheineen oli koukkuun tarttunut. Suunnitelma oli että itse vietämme kyseisen ajan mökillä Heinolassa, mutta kesän mittaan täytyi todeta että mökillä käynnissä ollut remontti oli levinnyt, laajennut, räjähtänyt ja ennen kaikkea pysähtynyt sellaiseen vaiheeseen ettei siellä mitenkäänpäin haluaisi viettää pitkää viikonloppua kahden pienen lapsen kanssa. Niinpä varasuunnitelman tekona aloin selailla eri kisakalentereja josko jossain olisi joku hyvä tekosyy pakata perhe autoon ja lähteä reissuun, ja sehän löytyi yllättävän läheltä kun muistin Himos Trailin. Haittaa ei myöskään ollut Himoksen kattavasta ja kohtuullisen edullisesta vuokramökkitarjonnasta. Kun vielä kaiken lisäksi perjantaina oli lapsille oma kisansa johon esikoistytär ilmoittautui hihkuen, oli homma lyöty lukkoon. Itse päädyin osallistumaan kisan pisimmälle matkalle jossa 26km reitti juostaan kahteen kertaan, olen näet aiempina vuosina pariin kertaan kisannut saman reitin yhden kerran versiona niin miksei samantien sitten tuplat. Kaiken huipuksi olimme selvästi laittaneet Airbnb:hin liian löysät peruutusehdot, koska kävi niin että viikkoa ennen kisaa jenkkimme perui koko homman ja vuokratienestit jäivät saamatta. Mutta olipahan sitten ainakin kisareissu tiedossa!

Perjantaina suuntasimme sitten koko perheen voimin kohti Jämsän Himosta. Perille päästyämme mökin avainten nouto ja nopea taloksi asettuminen ja sitten pieni kävelymatka rinteiden juurelle jossa tapahtumakeskus sijaitsi. Noudimme sekä isän että tyttären kilpailumateriaalit ja lähdimme tutustumaan lapsille rakennettuun juoksurataan. Siinä sitä olikin ihmettelemistä, oli jos minkälaista estettä traktorinrenkaista heinäpaaleihin ja hyppyreihin ynnä pujotteluratoihin. Hieman tytärtä jännitti ja ujostutti homma alkuunsa, mutta sitten kun startti tuli mentiin eikä meinattu. Rata oli pituudeltaan noin puoli kilometriä, ilmeisesti isommille oli jokin lisälenkki tai sitten kiersivät kaksi kierrosta kun ainakin infon mukaan yli 10-vuotiaille matka oli kilometrin. Mutta alle 6v sarjaan tuo oli suhteellisen pitkä rata. Juoksin itse mukana kuvia räpsien ja hyvä tsemppi oli tytöllä päällä vaikka koville ottikin, vauhdinjako lienee tuossa iässä vielä melko vaikeaa :). Palkinnoksi oli kaikille osallistujille jotain pikkutavaraa ja herkkuja luonnollisesti.

Hieman tunnelmaa lasten lähtöviivalta, kuva minun ottamani.

Illalla sitten saimme tutustua lasten kanssa toiseen erikoisuuteen sillä mökissämme oli sisäporeallas mikä oli tenaville aivan uusi kokemus. Siitä riitti riemua, taisi nukkumaanmeno venyä hieman yli järkevän ajan, mutta hei, reissussahan on vähän eri säännöt muutenkin. Itsekin yritin ajoissa nukkumaan sillä herätys olisi aikaisin, mutta unet jäivät silti hiukan kehnonlaisiksi oudossa paikassa ja oudolla sängyllä, varsinkin kun olin ollut lomalla koko edeltävän viikon niin univelkaakaan ei ollut ihan tavanomaista määrää alla. Muiden vielä jäädessä nukkumaan heräilin kukonlaulun aikaan laittelemaan itselleni aamupalaa ja pakkailemaan varusteita. Huollon kannalta tämä on sinällään helppo kisa kun huoltopisteitä on melko tiheään ja kisakeskuksenkin kautta mennään reitin aikana 3 kertaa, mikä on aivan eri juttu jos verrataan vaikka keväällä juoksemaani Karhunkierrokseen jossa on 83km matkalla kolme huoltopistettä ja pisin huoltoväli yli 30km. Olinkin päättänyt lähteä formulatermein "kevyellä autolla" liikkeelle, pakkasin liiviin vain yhden lötköpullon ja melko maltillisesti evästä, strategiana juoda ja syödä mahdollisimman paljon järjestäjän huolloissa ja täydentää niistä omaa pulloa kun se pääsisi vajenemaan. Samoin toin kisakeskukseen varatulle pöydälle muovikassin jossa oli omaa urheilujuomaa ja täydennysevästä ohi mennessä napattavaksi. Myöskin pakollisten varusteiden lista on melko paljon suppeampi kuin Karhunkierroksella tai muilla erämaisemmissa olosuhteissa juostavissa kisoissa (ihan ymmärrettävistä turvallisuussyistä) mikä keventää kantamuksia entisestään. Sauvat olin jokatapauksessa pakannu juoksuliivin selkään ja aikomuksenani oli käyttää niitä melko paljon, reitti kun menee hyvin suurelta osalta ylös-alas koko matkan.

Lähtöviivalle oli raahauduttu ja 8.30 annettiin lupa lähteä taapertamaan. Himoksella ainakin kesän kisoissa kaikki reitit lähtevät käytännössä suoraan ylämäkeen mikä yleensä hajottaa porukan melko hyvin heti alussa. Näin myös tälläkin kertaa ja ensimmäisen nousun jälkeen ainakaan oma sijoitukseni ei juurikaan muuttunut. Heti ensimmäisen nousun alussa tuli myös yksi kisan suurimmista yllätyksistä kun yritin ottaa sauvat käyttöön: sain nimittäin todeta että toinen sauvoistani ei suostunut aukeamaan laisinkaan. Syynä lieni se että joitain viikkoja aiemmin kisatun Messilä Verticalin jälkeen ne tuli laitettua märkinä kasaan eikä avattua kertaakaan ennen tätä, niin olivat varmaan jostain kohdasta sitten hapettuneet sen verran tiukaksi paketiksi että toinen sauva jäi pysyvästi kasaan, en saanut edes kotona sitä enää aukemaan. No tulin sitten kantaneeksi käyttökelvottomia sauvoja koko loppukisan selässäni tyhjän panttina, vaikka eiväthän ne paljoa paina kyllä sinänsä. Ensimmäisten kilometrien jälkeen tilanne vakiintui niin että taivalsin matkaa miesten sarjan seitsemäntenä, seurassani naisten sarjan kakkonen ja kolmonen ja näin mentiin koko ensimmäinen kierros hyvinkin pitkälti, emme tainneet edes nähdä muita menijöitä edellä tai takana, mitä nyt tietysti täysin eri matkoilla olevia toki. Himostrailillähän on kaikenkaikkiaan seitsemän eri matkaa alkaen 7 kilometrin pyrähdyksestä ja huipentuen tälle lyhyelle ultralle missä itse olin mukana, ja osallistujia kaikenkaikkiaan tuhatkunta, joten väkeä reiteillä kyllä piisaa päivän aikana.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kun kisa pääsi puoliväliin ja lähdimme uudestaan samalle reitille kuin aamulla jouduin toteamaan naiskaksikon vauhdin hieman liian rajuksi itselleni ja jättäydyin ryhmästä. Heidänkin välilleen taisi syntyä loppukisan aikana jokusen minuutin ero. Tasainen vauhdinjako täytyi hyvin pian todeta tekemättömäksi paikaksi ja toinen kierros oli melkoisesti ensimmäistä haastavampi (aikaakin taisi mennä yli puoli tuntia enemmän). Muiden matkojen menijöitä oli reitillä vielä ensimmäistä kierrosta enemmän, mutta eipä tuo juuri haitannut, Himoksella ovat reitit sen verran väljiä että ohi pääsi kyllä riittävän hyvin. Kun 42km kohdalla käytiin tapahtumakeskuksessa viimeisen kerran ennen maaliintuloa sain perääni samalla matkalla kisaavan miehen ensimmäistä kertaa sitten aamun ja viimeisen kympin alkupuolella menimme ensin hetken suunnilleen samaa matkaa muutaman sanankin vaihtaen kunnes osoittautui että hänellä oli "jalkaa" jäljellä minua enemmän ja hän meni menojaan. Alkumatkan tappavan tasainen tahti alkoi kostautua myös tällä viimeisellä pätkällä ja krampit ja yleinen väsymys alkoivat painaa, meni paikoitellen melkoiseksi taaperrukseksi eteneminen. Noin kuutisen kilometriä ennen maalia minut saavutti takaapäin naisten sarjan neljäs menijä ja sain kaivettua sen verran voimia että hyppäsin peesiin mukaan. Etenimmekin yhdessä maaliin saakka ja sain viimeisille kilometreille hiukan kerättyä itseäni niin että pystyin myös välillä vuorostani vetohommiin. Hänellä oli tavoitteena kuuden tunnin alitus (mikä molemmilla toteutui usean minuutin marginaalilla) joka toimi hyvänä porkkanana myös minulle tsempata loppuun. Noiden kilometrien aikana meidät ohitti myös huimaa vauhtia Juho Ylinen, joka lienee kotimaan polkujuoksutykeistä tällä hetkellä se kovin menijä, hän nappasi oikeutetusti 26km matkan voiton selkeällä erolla seuraavaan (jota muistaakseni emme nähneet)

Himoksella maaliin tullaan aina pitkään ja (väsyneillä jaloilla liian) jyrkkään alamäkeen minkä jälkeen aukeaa lyhyt loppusuora. Ultramatkojen armottomuudesta ja hyvien ja huonojen hetkien vaihtelusta kertonee se että vielä viimeisessä kaarteessa eteeni ilmestyi sama mies joka oli minut ohittanut vajaa 10km aiemmin. Hän seisoi hieromassa krampaavaa jalkaansa vain muutama sata metriä ennen maalia ja kun itselläni ei mitään ongelmia tuossa kohtaa ollut, sain helposti napattua takaisin suurimman osan matkaa pitämäni seitsemännen sijan, eroksemme jäi valtaisa 9 sekuntia maalissa. Hän oli ollut väliajoissa kolme kilometria ennen maalia minua yli 2 minuuttia edellä, että näin ne suhdanteet vaihtelevat kun pidempää siivua mennään.

Maalissa nautittiin sitten taas järjestäjien tarjoiluista ja vaihdettiin hiukan kokemuksia muiden reissulta selvinneiden kanssa. Muu perhe oli ollut kannustamassa aina kun kisakeskuksen ohi mentiin ja tietysti maalissa vastassa ja ennen osallistumiseen kuuluvaa keittoruokailua sain hyvän verryttelyn juoksemalla 1,5-vuotiaan poikani perässä, hän kun oli tajunnut että juokseminen on se päivän teema ja tässähän on hyvää kenttää juosta karkuun uudestaan ja uudestaan. Syömisen jälkeen oli aika suunnata mökille syömään lisää sekä lämmittämään saunaa ja täyttämään poreallasta ja loppuilta kuluikin näissä merkeissä hyvin pitkälti.

Kaikenkaikkiaan taas hyvä kokemus, vaikka toki matkalla vaikeitakin hetkiä oli, kuulunee sinänsä asiaan. Kun vertaa keväällä juoksemaani Karhunkierrokseen niin tämä tuntui selkeästi raskaammalta, mitä toki selittää se että olin käytännössä koko edellisen talven valmistautunut Karhunkierrokselle vartavasten, mutta kesällä oli painopiste ollut lähinnä pyöräilyssä ja kisaamisessa. Myös Himos on siinä mielessä erilainen että reitti on alusta loppuun ylämäki-alamäkeä, Karhunkierroksella taas 83km matkalla saa mennä reilusti yli puolenvälin ennen kuin tulee ensimmäistäkään merkittävän pituista ylämäkeä, ja mäet ovat valtaosin loivempia profiililtaan (poislukien ehkä lopun Valtavaara).

Tähän loppuun vielä linkki Himostrailin tunnelmasivulle mistä voi katsella lisää kuvia tai vaikka tuloksia halutessaan. Seuraavan tekstin aiheena sitten Messilä Vertical joka tulikin tuolla jo kertaalleen mainittua aiemmin.