Fintriathlon Vierumäki 28.6.2025
Vihdoin päästään kesän varsinaiseen teemaan eli triathlonissa kisailun pariin. Vaikka Vierumäki on noin 20min ajomatkan päässä kotoani en ole koskaan siellä kisannut aikaisemmin, syinä ehkä se että viimevuosina on tullut tehtyä lähinnä puolimatkan kisoja ja se että Vierumäki on useamman vuoden kisattu vasta myöhemmin elokuussa. Nyt kun Lahdessa ei enää järjestetä Ironman 70.3 -kisaa niin Vierumäki sai palata alkuperäiselle sijainnilleen viikko juhannuksen jälkeen. Eli siis kilpaitavana matkana niin kutsuttu perusmatka (tunnetaan myös olympiamatkana) eli 1500m uintia, 40km pyöräilyä ja lopuksi 10km juoksu. Edellinen perusmatkan kisa johon olen osallistunut oli vuonna 2020, siis hetki on jo mennyt pelkkien puolimatkojen kanssa.
Koska halusin hieman keventää varsinaisen kisapäivän aikataulua päätin käydä hoitamassa kilpailumateriaalien haun ja kisainfon kuuntelun jo perjantai-iltana, muuten olisi tarvinnut (ainakin infon kuullakseen) mennä lauantaina paikalle jo ennen aamukymmentä, kun oma starttini olisi vasta 13.30. En tiedä oliko ratkaisu hyvä vai huono, mutta jokatapauksessa päätin mennä Vierumäellä käymään pyöräillen, eli sain iltaan mukavan 2x n30km pyöräilyä, mikä rennosti ajettuna ei nyt sinänsä ole mikään kauhea rasite, mutta toki se että olin vasta noin klo 22 takaisin kotona ei ehkä edesauttanut hyviä yöunia :)
No sainpahan kuitenkin aamuun hieman rennomman aikataulun ja aikaisin syödyn kevyen lounaan jälkeen nostin taas pyörän autonkatolle ja ajoin äitini kautta, sillä lapset täytyi jättää hoitoon (vaimo jälleen keikalla). Äidilläni oli tarkoitus tulla lasten kanssa katsomaan kyllä kisaa, mutta näin saatiin heidän reissuaikansa hieman kohtuullisemmaksi, minun oli syytä kuitenkin olla paikalla reilusti yli tunti ennen starttia että ehtisin tarkistaa ja laittaa kaikki varusteet valmiiksi ja paikoilleen. Vaikka olen "paikallinen" on Vierumäen urheiluopiston alue minulle suhteellisen tuntematon, ja koin (ja koen edelleen) sen suhteellisen vaikeaksi suunnistaa, eikä tapahtumaa varten ollut kovin kummoisia lisäopasteita viitsitty laittaa. Asiaa ei myöskään helpottanut yhtään se että laajalla alueella pyöri toki kaikki muukin normaali kesäviikonlopun toiminta. Näinpä onnistuin pysäköimään autoni jonnekin todella kauas varsinaisesta kisakeskuksesta, mikä ei toki sinänsä haitannut kun autolta hilpaisi pyörällä hetkessä oikeaan paikkaan. Ensimmäisenä piti mennä käymään uudestaan kisatoimistossa, sillä minulle ei illalla oltu annettu varustepussia johon voi jättää ne asiat säilytykseen joita ei kisan aikana tarvitse. Sitten vaihtoalueelle laittamaan pyörä telineeseen ja muut varusteet laatikkoon. Tässä kisassa oli käytössä laatikot, mikä tarkoittaa siis käytännössä että jokainen kilpailija saa yhden ison muovisen muuttolaatikon, joka säilytetään vaihtoalueella pyörän vieressä, ja tässä laatikossa pidetään kaikki varusteet silloin kun ne eivät ole käytössä (toki pyörää lukuunottamatta). Sitten vain ylimääräiset kamppeet varustepussiin ja pussi säilytykseen kisan ajaksi, ja uintivarusteiden kanssa kohti rantaa.
 |
| Vaihtoaluetta |
Tässä kisassa lähdöt oli porrastettu niin että 1-2 ikäsarjaa lähti aina 15 minuutin välein, jolloin porukkaa oli reitillä kohtuullisen tasaisesti. Luulen että pointtina oli sarjojen sisällä kisaamisen helpottaminen, sillä tämähän oli samalla myös perusmatkan sm-kilpailu. Monestihan nämä kisat lähtevät ikäsarjojen osalta "rolling starttina" eli niin että liikkelle päästetään muutama kisaaja kerrallaan hyvin pienillä väleillä (5 sekuntia tms) ja jokaisen oma aika lähtee toki juoksemaan siitä kun hän ylittää lähtöviivan. Kun isossa kisassa useita satoja kilpailijoita päästetään putkeen radalle tällä tavalla, ei ole käytännössä ole mitään mahdollisuutta tietää missä oman sarjan pahimmat kilpakumppanit menevät, jos vaikka taistellaan kärkisijoista. Kun lähtöryhmät ovat hieman pienempiä ja oletettavasti sarjan kärkiurheilijat lähtevät "rolling starttiin" jonon kärkipäästä, saattaa olla hieman parempi käsitys tilanteesta kilpailun aikana. Puolta tuntia ennen omaa lähtöäni starttaavassa ryhmässä oli yksi tuttu kisaaja, tyttäreni ystävän äiti ja kävin nopeat tsemppimoikkaukset heittämässä ennen kuin siirryin varjon puolelle pukemaan omaa märkäpukuani. Vaikka päivä ei varsinaisesti ollut kuuma, on märkkärin päälle vääntäminen helposti melko hikistä touhua ilman auringonpaistettakin. Pukiessa höpöttelin hetken jonkun Triathlonteam Aquaterran (Kuopiolainen seura) kisaajan kanssa joka auttoikin minua sulkemaan märkäpukuni vetoketjun (toisinaan tuo onnistuu yksin helposti, joskus taas ei oikein mitenkään). Sitten vain veteen hieman verryttelemään.
Lähtö tapahtui laiturilta hyppäämällä kaksi kerrallaan. Tässä kisassa on hiukan keskimääräistä eksoottisempi uintireitti, sillä se tapahtuu kahden eri järven vesissä. Järvi johon laiturilta hypättiin on melko pieni, ja siinä uitiin vain n 300-400 metriä ennen kuin rantauduttiin pienelle kannakselle, siirryttiin maata pitkin se noin 20 metriä ja sitten taas uudestaan veteen toisen järven puolella. Tässä isommassa järvessä uitiin sitten suurinosa reitin pituudesta, kunnes taas saman kannaksen kautta takaisin ensimmäiseen järveen ja kohti rantautumista ja ensimmäistä vaihtoa. Uinti sujui ihan odotetulla tasolla, ja pyrin pitämään melko hyvää tahtia alusta asti. Hieman ennen jälkimmäistä kannaksen ylitystä tunsin vatsani iholla jotain omituista. Kädellä nopeasti tarkastaen totesin märkäpuvun ehjäksi ja seuraava ajatus oli että kisa-asusta on vetoketju hajonnut. Asuhan oli minulla ensimmäistä kertaa päällä sovittamisen jälkeen ja ensimmäistä kertaa missään lähimainkaan tositoimissa (joo tiedän, ei pitäisi testata uusia varusteita kisatilanteessa). Tätä sain sitten uinnin loppumatkan jännittää että mitä sieltä märkkärin alta oikein löytyisi, nimittäin jos vetoketju olisi oikeasti rikki niin pyöräilystä tulisi melko mielenkiintoista, puhumattakaan siitä että joku niuhompi tuomari voisi varmaankin alkaa jakaa aikasakkoa tai hylkäystä moisesta. Tahtini hyytyi hieman uinnin loppua kohti, muttei kovin pahasti ja märkäpuvun alta paljastui onneksi vain auki valunut vetoketju joka korjaantui ihan laittamalla se kiinni. Hyvät hapot sai jalkoihin heti vedestä noustessa, siellä Vierumäellä on myös erikoisuutena niin sanottu T1:n nousu, uintipaikalta nimittäin noustaan suhteellisen tipakka mäki varsinaiselle vaihtopaikalle. Virallisen ajanoton mukaan uintiaikani oli 28:32, ja siihen on todettava että olin ehkä pari minuuttia nopeampaa kellotusta salaa toivonut, mutta laitetaan vaikka sen kannaksen ylityksen piikkiin :)
Ensimmäinen vaihto meni muuten ilman sen suurempia kommelluksia, mutta pyöräilemään lähdössä onnistuin jotenkin koheltamaan ajokenkien kanssa niin että vasemman kengän kantapää nappasi aika pahasti maahan kun minulla oli jo hieman vauhtia (kengät olivat siis valmiiksi polkimissa kiinni, kuten olen yleensä vaihdon toteuttanut). Huomasin vasta kisan jälkeen että kenkä oli tuosta hieman ottanut itseensä.
 |
| Kengän pohja irtosi kantapäästä |
Pyöräilyreitti oli melko selkeä, ensin ajettiin Vierumäeltä pois Urheiluopistontietä, sitten siirryttiin tielle 140 ("vanha Heinolantie") joka oli suljettu pieneltä pätkältä muulta liikenteeltä ja tuolla pätkällä ajettiin sitten kolme kierrosta edestakaisin kunnes oli aika suunnata takaisin samaa reittiä. Harmikseni tuo tie 140 on tuolla kohtaa melko jyrkän kumpuileva maastoltaan, eli ei ihan se tyypillisin triathlonreitti, ja minä kun en ole oikein koskaan oppinut rauhoittamaan tahtia ylämäkiin (vaikka olen käyttänyt tehomittareita jo monta vuotta) niin oli selvä että tuossa jalat väsyisivät. Toisaalta perusmatka on sen verran lyhyt että jos haluaa hyvää tulosta tehdä niin täytyy pienellä riskillä mennä melko tulisella tahdilla koko ajan. Tavoitteenahan minulla oli ei enempää eikä vähempää kuin 2.30 alitus ja oma ennätys, sillä edellinen paras noteeraus oli joitain sekunteja yli tuon maagisen rajan. Energia strategiana minulla oli koko kisan ajalle se että imisin pyöräilyn aikana pullollisen hieman geelillä terästettyä urheilujuomaa sekä napsisin paketillisen NOSHTin Jolloksia (=urheilukäyttöön suunniteltuja energiamarmelaadeja pieninä palloina), mistä näin jälkikäteen ajateltuna tuli aika hyvä määrä hiilaria yhteensä, aivan rajoilla että oliko liikaa. Juoksun aikana oli tarkoitus vain juoda järjestäjän tarjoamia urheilujuomia ja sitten napata tarvittaessa geeliä lisäksi (en uskonut tarvitsevani enkä tarvinnut). Pyöräily sujui nätisti omalla painollaan, ylämäkiin aloin hieman himmailla viimeisen kierroksen aikana jalkoja säästelläkseni. Kierroksen eteläisemmällä kääntöpaikalla päivystivät tulisesti kannustavat lapseni kera äitini ja hänen miehensä. On aina mukavaa kun on omaa väkeä tsemppaamassa, melko paljon näitä kisoja on saanut myös tahkota aivan yksikseen.
 |
| Pyöräilynäyte |
Viimein oli aika suunnata takaisin kisakeskukselle toiseen vaihtoon ja pyöräosuuden kello pysäytettiin osaltani lukemiin 1:10:38, mikä tarkoittaa hieman alle 34 km/h keskinopeutta, minulle ihan kelvollinen kun huomioidaan reitin mäkisyys. Vaihto sujui ongelmitta ja pääsin juoksemaan kahtena 5km lenkkinä juostavaa reittiä joka lähinnä kierteli Vierumäen golfkentän ympäristöä. Samaan aikaan vaihdossa oli eräs minulle tuntematon Xtri Lahden kisaaja, jonka kanssa juoksimme ensimmäisen kierroksen käytännössä näköetäisyydellä toisistamme, ja toiselle kierrokselle lähtiessä olimme ajautuneet sen verran samaan tahtiin että menimme sen aivan yhdessä. Jälleen toteutui se minkä olen hyväksi havainnut ennekin, tarvitsen juoksun puolivälin tienoilla mielelläni hieman vetoapua, oli kyse sitten juoksukisasta tai triathlonin juoksuosuudesta. Nyt sain vetoapua koko toisen kierroksen ajaksi ja tuli siinä muutama sananenkin kisasta vaihdettua (mutta ei kyllä kovin montaa, sen verran tiukoilla oltiin koko ajan). Toiselle kierrokselle lähtiessä myös kannustusjoukkoni olivat selvinneet radan varteen pyöräilyreitiltä. Viimeisen kierroksen aikana laskeskelin kokoajan ehtisinkö tuohon kahden ja puolen tunnin tavoitteeseeni ja uskoin näin tekeväni, ja loppukirin jälkeen (jossa minulla ei ollut mitään jakoa) kello pysähtyi aikaan 2:26:27 mikä tarkoittaa juoksuajaksi 41:31.
 |
| Tiukkaa otatusta toiselle kierrokselle lähtiessä |
Näin molemmat tulokselliset tavoitteet tuli saavutettua, mikä ilahdutti, sillä luullakseni en tule tätä matkaa ainakaan lähivuosina enää kisaamaan. Tuloslistallani olin omassa ikäryhmässäni kahdeksas (kun 26 kisaajaa tuli kaikenkaikkiaan maaliin), mutta jos katsot liiton sivuilta virallisia sm-kisatuloksia niissä nimeäni ei näy. Tähän on syynä Triathlonliiton lisenssikäytännöt, eli seuraan kuulumaton urheilija voi sm-lähtöön osallistua kertalisenssillä, mutta nimeään hän ei saa sm-tuloksiin (eikä mitalia jos sattuisi niin hyvin sijoittumaan). Niin ja tuo juoksun aikainen kirittäjäni voitti minut noin minuutilla, eli vaikka kuljimme tasatahtiin hän oli lähtenyt sen verran minun jälkeeni uintiin että oli edelläni jo enemmän kuin sen maalisuoran verran missä hän pystyi hieman jättämään minua lisää.
Kommentit
Lähetä kommentti