Aja yö ulkona B300 29-30.8.2016

Kirjoitetaas vielä pikainen raportti reilun parin viikon takaisesta, vuoden toistaiseksi ainoasta pyöräilytapahtumasta, eli omajärjestämästäni Aja yö ulkona -brevetistä, jossa matkana oli 300 kilometriä ja aikaa sen suorittamiseen sääntöjen mukaiset 20 tuntia. Järjestäminenhän ei ole näissä kovin korkean kynnyksen takana, käytännössä järjestäjän täytyy suunnitella reitti ja kontrollit, tehdä tapahtumailmoitus ja kerätä ilmoittautumiset, ehkä hieman myös mainostaa. Sitten täytyy vielä varmistaa että itsellä on hallussa tarpeeksi brevet-kortteja ja olla lähtöpaikalla ajoissa jakamassa niitä. Reittisuunnittelu meinasikin tuottaa tänävuonna eniten päänvaivaa, sillä kaksi vuotta sitten käyttämäni reitti ei ollut enää mahdollinen, johtuen lähinnä siitä että Kuortin ABC oli supistanut aukioloaikojaan, eikä ollut enää avoinna läpi yön. Ja koska en halunnut viedä reittiä täysin Uusimaa-Kanta-Häme-Pirkanmaa -akselille jossa saa pyöriä Talvipäivänseisauksessa yleensä melkolailla, jäi sopivalla etäisyydellä oleva 24/7 huoltoasematarjonta melko ohueksi. Aikani karttaa pyöriteltyäni tajusin luopua ympyräreitin ajatuksesta ja rakensin kahdeksikonmuotoisen lenkin jossa käydään ensin kiertämässä n 200 kilometrin lenkki Lahden pohjoispuolella, jossa kontrollina Hartolassa Jari-Pekka, sitten tullaan tauolle Lahteen Renkomäen ABC:lle, josta lähdetään tekemään pienempi lenkki etelän suuntaan ja viimeisenä kontrollina toimii Mäntsälän Shell.

Reitti kartalla

Kahdella edellisellä kerralla kun olen itse järjestänyt brevettiä osallistujia on ollut noin parikymmentä kummallakin kerralla, mikä on ihan mukava määrä. Tällä kertaa arvuuttelin vielä viimeisiin päiviin saakka mahtaako juuri ketään ilmestyä paikalle, sillä vielä noin kolme päivää ennen h-hetkeä ilmoittautuneita taisi olla alle viisi. Viimehetkillä porukkaa alkoi kuitenkin ilmestyä listoille ja muutamia jopa ilmoittautumisajan jälkeenkin, mutta eipä tuo mitään, kaikki mukaan vaan. Toki pari viimehetken peruutustakin tuli, mutta loppujen lopuksi neljästätoista ilmoittautuneesta matkaan pääsi 11. Koska tarkoituksena oli viettää Suomen luonnon päivää ajamalla yö ulkona (vrt Suomen Ladun järjestämä Nuku yö ulkona -kampanja), oli lähtöhetkeksi valittu klo 18, sillä näin nopeimmatkin saisivat nauttia elokuun lopun pimeästä yöstä lähes täysimääräisesti. Sää oli oikein sopiva, alkuillasta oli jopa melkein lämmin, asteita oli jotain 15 ja 20 välillä, eikä tuo aikonut juuri yölläkään laskea ja sadetta luvattiin hieman, mutta vasta aamun tunneille. Merkittävänä huolenaiheena oli myös oma jaksaminen, sillä vaikka lenkillä oli tullut kyllä ahkerasti käytyä ja kunto oli kova, pyörää oli tullut poljettua aivan luokattoman vähän, ja epäilin ennen kaikkea miten jalat, takamus ja ranteet suhtautuisivat tämmöiseen reissuun.

Koska matkaan lähdettiin keskustan halki (lähtö oli rautatieasemalta) sain johdattaa porukkaa alkumatkan. Reittisuunnittelussa oli pari pientä köpöä, joista ensimmäinen heti alussa kun liikennejärjestelyt keskustassa olivat muuttuneet niin ettei tietystä kohdasta saanut enää ajaa pyörällä, mutta ratkaisimme tämän lainkuuliaisesti kiertämällä korttelin. Huomaa etten juuri keskustassa pyöräile, olin autuaan tietämätön tästä ennen kuin lähtöpaikalla eräs osallistujista (myöskin paikallinen) mainitsi. Toinen kohta olikin aivan reitin lopussa missä työmaa tukki suunnitellun reitin, tämä minun olisi pitänyt tajuta huomioida, onhan tuo alle kilometrin kotoani ja olen kyseistä työmaata kironnut moneen kertaan tämän kesän aikana kun se on tukkinut kulkuväyliäni. Jokatapauksessa ajoimme minun johtamassani letkassa niinkauan kuin pyöräteitä ja taajama-aluetta riitti, oikeastaan vasta Vesivehmaantielle kääntyessämme muutama nopeampi lähti ajamaan omaa tahtiaan. Pian porukka jakaantuikin kolmeen ryhmään: kolme nopeinta lähti omille teilleen, minä ja Antti (ks edellisvuoden brevetistä kertova teksti) jäimme heidän peräänsä yhden toisen kaksikon kanssa ja hetken erikseen ajettuamme aloimme ajaa neljästään Pulkkilanharjun tienoilla. Loput neljä osallistujaa jäivät omaksi jälkijoukokseen, ja tietääkseni he ajoivat yhtenä porukkana maaliin asti yhtä välikommellusta lukuunottamatta.

Alkumatka kulki melko vauhdikkaasti Sysmän kautta kohti Hartolan Jari-Pekkaa, hieman taisi olla myötätuultakin avittamassa. Tauolle saavuttiin jo 3,5 tunnin ajamisen jälkeen, eli tahti oli ollut melko hyvä, ainakin suhteessa siihen paljonko olin pyörää ajanut alkuvuoden aikana, matkaa sinne kun oli reilusti yli 90 kilometriä. Kun kurvasimme Jari-Pekan pihaan näimme että siellä oli parkissa myös kolmen edellä ajavan pyörät, ja suoritimmekin heidän kanssaan pienimuotoisen vaihdon kun he lähtivät jatkamaan aika pian sen jälkeen kun olimme asettuneet aloillemme ja saaneet ruokaa tilattua (mallia Hesburger). Luullakseni he eivät enää jatkaneet tuosta eteenpäin yhtenä porukkana, mutta aivan varma en ole. Oma taukomme kesti noin puolisen tuntia, ja kun vatsat ja pullot oli täytetty oli aika suunnata taas tien päälle. Hieman ennen matkaan lähtöämme jälkijuokosta saapui paikalle kolme kuskia, neljännellä oli tullut isompia teknisiä haasteita joita hän oli jäänyt ratkomaan, ilmeisen onnistuneesti, sillä hän kurvasi pihaan juuri samaan aikaan kun me poistuimme. Seuraavaksi ajettiinkin noin kolmisenkymmentä kilometriä 4-tien laitaa, mikä oli yksi minua hieman ennakolta epäilyttäneistä reitillisistä ratkaisuista. Olin joskus vuosia aiemmin ajanut reilun pätkän 4-tien piennarta ja muistin siitä että piennar oli huomattavan leveä, ja tätä mainostin myös kanssapolkijoille. Ajoimme jonossa melko pitkillä vetovuoroilla (useita kilometrejä) ja lopulta osuuden viimeisillä kilometreillä se leveä piennarkin sieltä viimein löytyi :)

Viimein pääsimme hieman pienemmille teille joita pitkin ajoimme läpi Heinolan aina Vierumäelle asti, josta käännyimme hieman sivumpaan ja kurvailimme Ruuhijärven maalaismaisemien läpi kohti Nastolaa ja sieltä Lahteen. Reitti vei meidät käytännöllisesti katsoen muutaman sadan metrin päästä kotoani ja tuttuja väyliä olikin erikoista ajaa, sillä yleensä ne indikoivat perille pääsyä ja lenkin lopetusta, nyt oli vielä reilu 100 km jäljellä. Fiilis ja jaksaminen oli silti vielä oikein hyvä eikä "keskeyttämisansa" houkutellut ainakaan minua mitenkään erityisesti. Etelä-Lahden läpi kurvailimme Renkomäkeen viettämään toista taukoa ABC:lle, jossa nautin yön toisen hampurilaisaterian ja sen kaveriksi kupillisen kahvia. Sain myös jonkun ihme hepulin ja kaadoin osan kahvista ilman mitää järkevää syytä osittain lattialle ja osittain paidalleni. Tällä tauolla emme nähneet enää muita kuskeja kuin Tero Niemelän (monelle Youtubesta tutun pitkien reissujen maasto/seikkailupyöräilijän) joka taas teki lähtöä meidän paikalle saapuessamme. Kaksi muuta "edellekävijää" oli jo mennyt menojaan, tosin myöhemmin saapunut tekstiviesti kertoi että toinen heistä oli jättänyt leikin kesken juuri tuossa Renkomäessä, eli "keskeyttämisansani" oli saanut yhden saaliin.

Matkamme jatkui Orimattilan ja Pukkilan kautta kohti viimeistä kontrollia ja taukopaikkaa, Mäntsälän Shelliä. Pukkilaa lähestyessämme alkoi hieman sadella ja eri vahvuiset kuurot seurasivat toisiaan. Tässä kohtaa elettiin jo aamua noin kello neljän-viiden välillä. Yö oli ollut tasaisen pilvinen ja sitä myöten myös lämpötila oli pysynyt suhteellisen vakaana, ja koko reissu menikin alusta loppuun asti samoilla vaatteilla, mikä on ainakin minulle melko harvinaista. Sadetakkiakaan ei siis kaivannut, sen verran maltillista sade oli. Mäntsälän keskustassa joukkomme hajosi, kun Kimmo ja Niko päättivät että eivät tarvitse hyväksyttyä suoritusta mihinkään ja päättivät kumpikin ajella suoraan kotiin kiertämättä Lahden kautta. Toinen heistä asui siis Järvenpäässä ja toinen Hyvinkäällä, joten ymmärrettävästi näin pääsivät nopeammin nukkumaan. Me jatkoimme Antin kanssa kohti Shelliä, jossa suoritimme taas Teron kanssa "läpsystä vaihdon". Hörppäsimme aamukahvit ja hieman evästä (tällä kertaa ei enää hampurilaista), ja vastailimme sekä myyjän että ainakin yhden asiakkaankin uteluihin retkestämme.

Mäntsälästä oli maaliin (eli kotiini) matkaa enää noin 40 kilometriä ja hurautimme tuon Antin kanssa reilussa puolessatoistatunnissa. Laitoin Shelliltä vaimolle viestiä jossa pyytelin saunaa päälle arvioituun saapumisaikaamme. Aurinko oli noussut ja päivä valjennut (vaikkakin melko harmaana) tauon aikana, eikä pyöränvaloja enää tarvittu. Mitään kovin erikoista tuossa viimeisessä etapissa ei ollut, reittikin oli ehkä koko reissun tylsintä pätkää, nimittäin vanhaa helsingintietä (tie 140). Sen verran luontoelämyksiä saimme että bongasimme korpin (mikä nyt ei sinällään ole meilläpäin ainakaan kovin harvinainen näky), muita havaintoja koko reissun aikana oli yksi melkein alle juossut hiiri tai myyrä sekä useampi sammakko asfaltilla (näitä ei näe ihan niin usein). Perille päästyämme merkittiin saapumisajat brevet-kortteihin (klo 8.35) ja ohjeitteni vastaisesti emme laittaneet niitä postilaatikkoomme vaan otin ne ihan suoraan sisälle. Antilla meni juna melko sopivasti piakkoin saapumisemme jälkeen joten hän ei jäänyt notkumaan sen kummemmin vaan paineli asemalle, itse purin tavarat pyörästä ja painelin sisään moikkaamaan muuta perhettä, jotka tekivät siinä lähtöä omiin menoihinsa. Notkuin hereillä jokusen tunnin saunoen ja odottaen että joku pitseria aukeaisi ja pääsisin tilaamaan syötävää. Meinasin nukahtaa sekä saunan lauteille, että pitsan ääreen joten heti kun molemmat oli suoritettu painelin nukkumaan jokusen tunnin päiväunet joilla jaksaisi iltaan asti.

Semmoinen retki tällä kertaa, seuraava tekstin aihe tulee jo ylihuomenna mikäli terveys kestää. Luvassa on nimittäin Messilä Vertical -niminen tunkkauskisa jossa olen ilmoittautunut neljän tunnin sarjaan. Hieman epävarmuutta osallistumisesta on, sillä olen ollut tässä viikolla hieman flunssainen, saas nähdä kuinka käy. Mikäli tuo jää väliin on kahden viikon päästä luvassa Vaarojen Maratonin 65 kilometrinen versio.