Messilä Vertical 19.9.2026

Taas tunkattiin Messilässä. Osallistuin parin vuoden tauon jälkeen Tiirismaa Trailin "mäkihassutteluun" jossa ideana on mennä laskettelurinnettä ylös alas ja kilpailla siitä kuka on kovin karpaasi siinä hommassa. Edellisellä kerralla (vuonna 2023) ja kaksi kertaa sen jälkeen (joissa en ollut mukana) homma toimi siten että kierrokset startattiin aina yhdessä ja sitten kaikilla oli määrätty aika suoriutua kierroksesta, mahdollisesta välihuollosta ja saada itsensä uudestaan lähtöviivalle. Toisin kuin Backyard ultra -konseptissa, tässä aika ei ollut vakio vaan alussa kierrokseen oli enemmän aikaa (muistaakseni noin vartti) ja sitten aikaa lyhennettiin aina jokusen kierroksen jälkeen kunnes voittaja selviäisi. Ja voittaja olisi siis se joka kiertäisi yhden kierroksen enemmän kuin kukaan muu. Reitti oli melko selkeä ja suoraviivainen, lähtöpaikalta pieni laskettelurinne alas, sitten Messilän päärinne ylös ja sieltä taas alas takaisin lähtöpaikalle, mittaa noin 1,2 kilometriä ja nousua/laskua n 90m. Aiemmin tämä tapahtuma oli myös ollut varsinaisen Tiirismaa Trailin kanssa samana viikonloppuna niin että tämä "hassuttelu" perjantaina ja itse päätapahtuma sitten lauantaina. Tuossa oli toki se ongelma että se pakotti osallistujat valitsemaan haluaako osallistua tähän vai siihen varsinaiseen polkujuoksukisaan, molempiin osallistuminen peräkkäisinä päivinä ei ainakaan minusta ollut kovin hyvä idea, eikä varmaan muistakaan sillä tänä vuonna tapahtuma oli siirretty selkeästi syksymmälle. Samalla kisan konseptia oli myös muutettu siten että ideana olikin kiertää tuota samaa reittiä niin monta kertaa kuin annetussa ajassa ehtisi, eli itsensä saisi uuvuksiin paljon nopeammin ja tehokkaammin kun pakolliset tauot jäisivät pois.

Hieman taas vahtasin muiden ilmoittautumisia ennen oman nimen laittamista listaan, mutta kun juurikaan tuttuja nimiä ei alkanut näkyä, ilmoitin itseni pisimpään, 4 tunnin sarjaan. Pian tuon jälkeen samaan sarjaan ilmestyi pari sellaista nimeä joiden tiesin olevan itseäni huomattavasti kovemmalla tasolla, sekä Rami, jonka arvelin itselleni varteenotettavaksi haastajaksi. Olin häneen hieman tutustunut Nuuksiossa Backyard ultrassa (ja hävisin silloin jokusella kierroksella). Jani taktikoi vielä enemmän ja ilmoittautui melko viimetingassa kahden tunnin sarjaan jossa ei ollut yhtäkään kovempaa nimeä listalla. Mitään hirveää osallistujaryntäystä ei ylipäätään ollut, olisiko yhteensä ollut jotain 30-40 väliltä näissä kahdessa sarjassa, yhden tunnin sarja ei saanut yhtään ilmoittautunutta.

Lähdöt oli porrastettu niin että kaikissa sarjoissa maali sulkeutui tasan klo 14, eli me 4h tunkkaajat starttasimme aamukymmeneltä ja kahden tunnin menijät sitten luonnollisesti paria tuntia myöhemmin. Otin sen taktiikan että menin heti lähdöstä suhteellisen kärkeen ajatuksella yrittää tehdä heti alusta asti eroa pahimpiin kilpakumppaneihin. Ensimmäinen kierros olikin koko kisan nopein, noin 7.30 ja sen jälkeen olin odotetusti kolmannella sijalla, ne kaksi ennakolta selkeästi kovempaa kaveria ainoina edelläni. Siitä eteenpäin kisa olikin sitten vain pyrkimystä pitää mahdollisimman tasaista vauhtia yllä. Alun jälkeen kierrosaikani tasaantuivat noin 8-8.30 tienoille joksikin aikaa. Jokusen kierroksen jälkeen tajusin alkaa vahtaamaan missä seuraava kilpakumppani tulee, tässä vaiheessa se oli vielä suhteellisen helppoa kun porukka oli pääosin samalla kierroksella, joten ei tarvinnut kuin vilkuilla välillä vähän taakseen ja toisaalta lähtöpaikan ohituksen jälkeen kuunnella järjestäjien kuulutuksia, sieltäkin sai monessa kohtaa bongattua melko hyvin seuraavana tulevan. Valtaosan kisasta nelossijalla olikin joku minulle ennestään tuntematon Jesse, ensimmäisen parin tunnin aikana eromme kasvoi vain hieman ja pysyi jossain parin minuutin tienoilla, kolmannella tunnilla se alkoi kasvaa reilummaksi.

Huollon olin ajatellut melko tehokkaaksi, minulla oli ylläni juoksuliivi jossa pidin urheilujuomaa yhden lötköpullon verran kerrallaan. Tämä oli hyvä kompromissi, monella muulla ei ollut liiviä lainkaan jolloin juomaan piti joko pysähtyä tai kantaa pulloa kädessä (mikä olisi hankaloittanut sauvojen käyttöä merkittävästi). Olin arvellut kulutukseni noin yhteen pulloon (0,5l) per tunti, ja varannut siis neljä täyttä pulloa mukaani, joista yksi kerrallaan kannossa, loput huoltoalueella joten pystyin vaihtamaan tyhjentyneen täyteen parissa sekunnissa ilman kummempaa pysähdystä. Kulutusarviokin osui melko lähelle totuutta, parin ensimmäisen pullon tyhjentymiseen meni reilu tunti kumpaankin, sitten juomistahti alkoikin kiihtyä kisan loppua kohti, ja kun neljäs pulloni tyhjeni viimeisen tunnin aikana jouduin vielä täyttämään sen kertaalleen järjestäjän huoltopöydästä, mistä tulikin koko kisan pisin pysähdykseni, siinä meni varmaan 10-15 sekuntia. Kaikki kisan aikana syömäni energiat minulla oli alusta alkaen mukana ja arvio meni aika lähelle kulutusta, pari Jollos-kuulaa taisi jäädä syömättä. Täydennystä olisin toki saanut koska vain omasta huoltokassista. Sauvoista tulikin jo mainittua ja todettakoon että tämä on kisamuoto jossa aikalailla kaikilla on käytössä sauvat, luullakseni vain oman sarjani kaksi kärkimenijää kisasivat ilman niitä, ainakaan en noteerannut muita sauvattomia reitillä. Niistä onkin mielestäni valtava hyöty, ellei ole niin kevytjalkainen että juoksee rinteet helposti ylös vielä kolmen tunnin jälkeenkin. Itse en jyrkimpiä kohtia juossut kuin ehkä ensimmäisellä kierroksella, sen jälkeen sauvakäveltävän osuuden määrä kasvoi tasaisesti loppua kohti, niin että ihan lopussa ei enää juostu kuin alamäet (tasaista reitillä olikin huomattavan vähän).

Kuten kuvaajasta näkyy, kierrosajat hidastuivat melkolailla tasaisesti loppua kohen. Kisan puoliväli (ajallisesti) osui aikalailla kierroksen 16 kohdalle, joka näkyy olevankin vedenjakaja siinä menivätkö kierrokset keskiarvoa nopeammin (vihreät) vai hitaammin (punaiset). Keskimääräinen kierrosaika oli siis 8.41. Kolmen tunnin jälkeen meno alkoi olla jo aika tahmeaa ja kärsimyksen täyteistä, kuten toki asiaan kuuluukin. Minua piti liikkeessä lähinnä takaa tulevien pelko, joka tosin viimeisen tunnin alkupuolella oli melko vähäistä, sillä huomasin että neljäntenä ollut aiemmin mainittu Jesse alkoi jäädä yhä selkeämmin ja minulla oli parhaimmillaan yli puolen kierroksen etumatka häneen. Uutta stressin aihetta sain kun huomasin jossain kolmen ja puolen tunnin tietämillä että Rami on ohittanut Jessen ja kun katsoin että hänen askelensa näytti ainakin alaspäin tullessa turhan kevyeltä, aloin hieman pelätä sijoitukseni puolesta. Lopulta Rami tavoittikin minua jonkin verran viimeisen muutaman kierroksen aikana ja pääsi noin parin minuutin päähän, mutta onneksi aika loppui kesken hänen takaa-ajonsa kannalta ja porukka liputettiin kierrokselta maaliin. Sain kierroksen nro 27 täyteen noin viittä vaille kaksi ja koska vajaita kierroksia ei lasketa, en tietenkään lähtenyt enää uudestaan radalle tuossa kohtaa.

Moneen muuhun kisakonseptiin verrattuna tässä oli mukavaa se, että vaikka kaikki kulkivat kisan ajan omaa tahtiaan, kaikkien kisa päättyi samaan aikaan ja porukka oli kasassa palkintojenjakoa sun muuta ryhmäkuvan ottoa varten ilman että kenenkään tarvitsi juurikaan odotella. Ensimmäiseksi jaettiin pienet tunnustuspalkinnot sellaisille henkilöille jotka olivat kuluvan vuoden aikana osallistuneet kaikkiin kolmeen Tiirismaa Trailin tapahtumaan. Meitä oli yhteensä neljä, minä, Jani ja kaksi muuta, ja saimme pullolliset (alkoholitonta) mansikkakuohujuomaa sekä Tiirismaa trailin logolla varustetut t-paidat. Seuraavaksi jaettiin päivän kisasarjojen palkinnot: Jani sai kahden tunnin sarjan (taktikoidusta) voitosta Hokan kengät, itselleni jäi kolmannesta sijasta käteen jälleen uusi Lumoniten otsalamppu, joita minulla on nyt jo kolme kappaletta. Kaikki hieman eri malleja ja kaikki saatu palkintoina Tiirismaa Trailin eri tapahtumista (ei sentään tämän vuoden aikana kaikkia).

Kun palkinnot oli jaettu ja yhteiskuva lopuksi otettu, porukka hajaantui parkkipaikan ja saunan välille. Itse painelin saunaan, harmillisesti olin unohtanut napata saunaoluen kotoa mukaan, samaa virhettä en ajatellut tehdä tulevana viikonloppuna Vaarojen Maratonilla, siellä ei onneksi tarvitse itse edes ajaa mihinkään kun kuljetus on järjestetty kisakeskuksen ja hotellin välille järjestäjän puolesta. Saunassa ei ollut ruuhkaa, vain muutama juoksija jäi löylyttelemään ja vielä isompi kato kävi kun löylyjen jälkeen siirryin ravintolan puolelle pitsaa tilaamaan, vain yksi kanssasaunojista tuli myös sinne. Sen sijaan saimme pian seuraa kisan järjestäjistä, heidän kanssaan olikin mukava turista. He olivat neljään ukkoon hoitaneet koko tämän kisan järjestelyt ilman talkooväkeä ja jopa ilman sähköistä ajanottoa, sekin oli toteuettu täysin manuaalisesti heidän toimestaan ja ihan hyvällä menestyksellä.

Tämän myötä kisakausi alkaa lähestyä loppuaan, enää tosiaan Vaarojen Maraton jäljellä, siellä on tarkoitus juosta täysi Herajärven kierros eli 65 kilometrin matka, varsinaisen maratonin olenkin siellä juossut kahdesti aiemmin, edellisestä kerrasta taitaa olla jo neljä vuotta aikaa. Huomenna on tarkoitus lähteä tuohon reissuun josta sitten seuraavaa raporttia voidaan odottaa joskus lokakuun aikana.